Syntynyt Lahteen  on niin lahtelainen, niin lahtelainen teatterityö, ettei parempaa täältä voi toivoa. Se säkenöi yltäpäältä ja sisuksiltaan täynnä piikkikoukkuista naljailua kaikista lahtelaislatteuksista. Esitys syttyy väliin vauhdikkaaseen menoon lähihistorian härskin riehakkaassa läpimöyrinnässään ja lannoittaa lahtitietämyksellään, tositapahtumatarinoinnillaan huumoritaimensa pikkuhetkiksi kukkaloistoon. Eniten sen sisältö koskettaa yleistajuisella kotiseudun lapsuudentraumojen purkamisnäkökulmalla, joka voisi olla analyysi mistä tahansa synnyinpaikasta tässä maassa.

Oikean, uusnäkemyksellisen draaman suuntaan näytelmä löytää inhimillistäessään maisemansa, hyppyrinsä, radiomastonsa, hakkapeliittapatsaansa, Salpausselkänsä, Vesijärvensä, menetetyn puukirkkonsa ja sekoittaessaan komean absurdisti historiansa vuosisataiset tapahtumarenkaat kiinnostavan mielikuvituksellisesti.
Onnettominta ovat tekstiin ympätyt, tylsällä parsinneulalla tökityt, ihmisten liittojen ja yhteenkuuluvuuksien juonikyhäelmät, joissa tosikkous on niin kovin näkyvänä parsinlankana ja aitous kaukana sekä tulkitsijat vailla kelvollista materiaalia. Minne tuo herkullinen pikkudetaljien lahtelaistarinainkerronta niin usein esityksen aikana katosi.



Kuka-mitä-häh - Sleepy Sleepersien tyyliin Lahden Torven ja Tirran tunnelmissa                                            Kuva Mikael Neiberg

Otso Kauton ansiosta shown yleismeno sujuu luontevasti, seurattavasti, jos kohta näyttämöpuheen voisi komediallisemmin, vähemmän alleviivaten ja painottaen meille tarjoilla. Kokonaisuus muotoutuu tekstinsä tasoiseksi ja laatuiseksi, ei miksikään suureksi draamaksi eikä edes kunnon komediaksi, mutta hauskaksi, harmittoman keveäksi revyymäiseksi katsaukseksi kaupunkimme  todellisuudesta: pinnallisuudesta ja päivien puheenaiheista. Tällaiseen Lahteen olet syntynyt ja täällä elät, kärsit ja nautit elämästäsi.

Näyttelijätyö on kokonaisuutta rakentavan moitteetonta. Hieman tosikkomaiseksi rakennettu synnyinkaupunkiinsa Lahteen menneisyyttään löytämään saapunut syntyperäinen lahtelainen Juhani saa Tapani Kalliomäen tulkinnassa vakavahkon, uskottavan ilmiasun. Hanna Vahtikari Juhanin vaimona räiskyttää tunteita ja tunnelmia rytmillä ja nasevalla dialogiajoituksella. Mirja Räty luo vähistä tekstiaineksista mainion anoppi-äiti -tyypin ja Aki Raiskio peruslahtelaisen hellyttävän tutun junttihahmon särmikkään rouheasti. Maija Rissanen, Jori Halttunen ja Kai Vaine täydentävät näyttelijätyön tasokkuuden, atmosfäärin sähköisyyden tehokkaaksi.

Katsomossa saimme seurata  hassuttelevan tyhjänpäiväistä, aavistuksen verran kuitenkin kunnianhimoista, uusnäkökulmaista lahtelaisuuskartoitusta ja luvan ilman suurempia sisällön pyyteitä viihtyä lahtelaisteoksen tyylillisesti nautittavassa teatteritunnelmassa.


Syntynyt LAHTEEN
Lahden kaupunginteatteri
KÄSIKIRJOITUS Marko Järvikallas ja Mikael Neiberg
OHJAUS Otso Kautto
LAVASTUS JA PUVUT
Annukka Pykäläinen
KUVAT JA VIDEOT
Mikael Neiberg
VALOSUUNNITTELUT Jouni Nykopp
ÄÄNISUUNNITTELU Jukka Vierimaa
ROOLEISSA
Jori Halttunen, Tapani Kalliomäki, Aki Raiskio, Maija Rissanen, Mirja Räty, Hanna Vahtikari ja Kai Vaine