leip%C3%A4jonoballadi-normal.jpg

Kannattaako käydä katsomassa Leipäjonoballadi Lahden kaupunginteatterin Aino-näyttämöllä. Kannattaa. Sen nuorten esittäjien konstailematon, taitava live-esiintyminen on sympaattista ja kunnioitettavaa tässä korviaraastavan äänentoiston teatteriaikakaudessa. Esittäjien esiintymisinstrumentit ovat luontevan persoonalliset, he laulavat yksin ja yhteisilmaisuna vaikuttavasti tekstinsä sisällön välittäen ja niin herkän musikaalisesti. Heissä on tunnetta ja tulkintaa, joka katsojan lumoaa - niiden voimaa ja tenhoa odottaa.

Siksi on harmillista, ettei tuo sinänsä mielenkiintoinen tilastotieteen ja realismin dialogi leipäjonolaisten elämästä, todellinen ja akuutti yhteiskunnallinen päivänpolttava satiiri ota oikein syttyäkseen, ei sitten millään. Tosin tekstissä esityksen henkilöitymät kuvataan kuin ne eivät olisi edes ihmisiä, vaan leipäjonon yksinäisenvieraita olioita maan päällä - niinhän leipäjonolaiset todellisuudessa ovat, kasvottomia ja kortistoiksi numeroituja. Mutta pelkkä epäinhimillisyys ei riitä jännitteiseksi draamalliseksi luomukseksi.

Este komedian saati satiirin räiskeeseen on näytelmän dramaturgiassa, joka kovin eeppisenä ei kaikilta osiltaan toimi näyttämöllä. Se on kuin mittava sarja pieniä, sävyiltään liiankin sketsimäisiä kohtauksia, joita katsoja saa omalla ajattelukapasiteetillaan ja analyysitaidollaan eritellä ja koota. Vain muutamissa kohtauksissa on selkeä idea ja päämäärä, useimmat ovat puisevia ja teoreettisia. Noiden monien erillisten palasten ihmislihaista verevyyttä ja byrokratiarattaiden absurdia hilpeyttä kaipasimme.

Ajatus lensi hetkeksi herkkyyden korkeuksiin Yksinäisen keijun tarina (Chisu) -balladin kauniin sävelin ja tekstin ikitotuuksin "Ois paratiisi meillä täällä näin, jos elettäisiin aina lähekkäin". Koko ensemble Sikatangollaan (työryhmän oma sävellys) tunnelmoi ensipuoliajan sopivasti nousuun. Esityksen toinen puoliaika paloi jo vähintään säästöliekillä, sykki ihmishätää ja kaivattua komiikkaa kontrastiksi edes hivenen. Tango markkinoille (Rantala/ Salo) esitystulkinnan koin yhtenä illan sykkivänä, mieleenpainuvimpana kohokohtana.

Kokonaisuutena jouduimme istumaan liian monet minuutit kuin vakavalla, huumorittomalla sosiologialuennolla, vaikka halusimme nauraa hirteisen mielettömälle, epäoikeudenmukaiselle Suomi-yhteiskunnallemme, sen sosiaalikäytäntöjen tuhansille yksittäisille uhreille, perheille, itsellemme.

Luotan tulevien esityskertojen avaavan hieman pidäkkeisen ja harjoituskipsautuneen näyttelijätyön irroittelevampaan komediallisempaan kukkaan uljaasta nupustaan: ensi-illassa meno oli totisesti liian tosikkoa. Illan pelasti kokemisenarvoiseksi sen useat kypsän hurmaavat laulutulkinnat à la carte Anu Silvastin ainutlaatuisen säestyspianistivirtuoosin.

 

Emilia Pöyhönen Leipäjonoballadi

OHJAUS  Jouni Leikkonen   MUSIIKIN HARJOITUS  Maikki Autio     SÄESTYS  Anu Silvasti

PUKUSUUNNITTELU  Riia Lampinen       KAMPAUKSET  Koulutuskeskus Salpaus, hiusala

ROOLEISSA  Pedram Aflatuni,  Anni Kajos,  Satu Lemola,  Inka Maijala,  Sami Ulmanen, Heidi Velinen, Juho Vornanen

Lahden Musiikki- ja draamainstituutti - Lahden kaupunginteatterin Aino-näyttämö  7.3.2013

Esitykset  to 7.3. klo 19.00, la 9.3. klo 13.00, ma 11.3. klo 13.00, ti 12.3. klo 19.00 ja ke 13.3. klo 19.00