Riitt%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4t7-norm

Maailman teatteripäivää 27.3.2013 ei voisi lupaavammin ja tulevaisuudenuskoisemmin kruunata kuin lapsille ja koko perheelle valmistetun uuden, loppumatonta seikkailuenergiaa ja impulsseja rönsyävän suomalaisnäytelmän kantaesityksellä.

Näin tyylikkäästi meillä Lahdessa, Teatteri Vanha Jukon ja Lahden kansanopiston näyttelijäkoulutuksen yhteistyönä, moneen  pilailuun ja kauhuun railakkaasti revittelevä, leikkivän harvinainen  western-näytelmä sai lähtöpamauksensa: köyttämisensä, kaksintaistelunsa, kitaraiset cowboynsa, letkeät joukkotanssinsa, intiaanileirinsä, hevoshahmonsa, sheriffitarinansa ja Lännen unohtumattomat sankaritarunsa.

Eira Virekosken kirjoittama ja Jussi Sorjasen ohjaama Riittämättömät-western on mielikuvituksellisen oivaltava Lännen kirjoittamattomissa laeissaankin: tilliliha ja pulla ovat ryöstämisen ja rosvoamisen kultaa ja taaloja paljon suuremmat aarteet ja houkuttimet.

Riittämättömät on nokkelan raikasta teatteri-ilmaisua: perusta kuin commedia dell artessa, mutta näyttelijöiden omassa, estottoman improvisaatiomaisessa ilmaisuasteikossa, räiskyvien hahmokarikatyyrien huikeissa toteutuksissa. Villin Lännen ilmapiirin ihanasti liioittelevassa, hurjamenoisessa liikkeessä ja ärjyvässä sisäisessä yhteisvoimassa vauhti ja teho hipoi jo katsojan mielikuvituksen rajoja.

Teoksen sanoma tänään on maailmaa syleilevässä Intiaanipäällikkö Seitsemän Korvan humaanissa elämänasenteessa olla suurin ja riittävin omana itsenään, vakuuttaa ja rauhoittaa kilpailuyhteiskunnassamme. Sympatiamme heräävät viimeistään Sheriffi Mcylhoidan hahmon tueksi, hänen velvollisuudentuntoisen päättymättömissä lukemattomissa epäonnistumisissaan. Seikkailuvaistomme leimahtavat liekkeihin suurista preeria-lännen rosvoista Ahmanaaman, lainsuojattomien legendan Villi Billy Kidin tai El Pason rahanpesijät miltei käsikosketuksen päässä kohdattuamme. Koko Villin Lännen jo pari vuosisataa eläneet hahmot ja heidän todet tai sepitetyt tarinansa ja elokuvaversioiden sekä sarjakuvien westernien päähenkilöt joukkoineen ovat nyt totta totisestii ja humoristisen terapeuttisesti paikalla.

Riitt%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4t5-norm

Esityksen moninainen hauskuus ja viisaus piilee ikäkausien kokemushistoriassa: seitsenvuotias ja kymmenvuotias katsojaseuralaiseni todistivat toinen herpaantumattoman jännityksen, toinen syvältä mahanpohjasta nauravan hauskuuden vaikuttavuudet ja itse Tex Willer -ajan lapsena kenties tajusin koko menon ensin täysin päättömäksi, mutta sittenkin sanoman tyylikkäästi aseistariisuvan sodanvastaiseksi, aikuisille tarjoiltuine kielellisine huumorikaktuskukkineenkin. Mielikuvieni aarteistoon saan liittää päällimmäisinä näytelmän aivan rakastettavan sielukkaan Solifer-hevoshahmon kavionkapseineen sekä pirullisen ilkeän Ahmanaaman karvapeitteineen, hurjine reaktioineen ja ilmeineen.

Pari kaktuksenpiikkiäkin on ensemblestä atooppiseen ihooni takertunut. Esityksen yleismenoa vaivasi alkupuolen päällehuutomainen replikointi eikä se tyypillinen lännen hiostava jännitys hiljaisuuksineen tuon mekkalamaisen menon ja melskeen pauhusta tahtonut oikein ehtiä erottua. Tekstiäkin voisi - sen kärsimättä - reippaasti lyhentää. Nyt lasten keskittymismielenkiinto oli lähes parituntisessa esityksessä iltaväsymyksen kynnyksellä. Dramaturgisesti tarinaa kannattaisi vielä tiivistää, vaikkapa näyttelijänvaihdoksen rooliin kesken esityksen voisi tehdä lennossa mielikuvituksellisemmin, ilman puhuttuja tekstejä. Mutta nuo olivat vain pieniä kaktuksen piikkejä Lännen ja Preerian mittaamattoman suurilla ajatusaavikoilla.

Riitt%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4tqa-nor

Hauskasti ja tuoreesti toteutetut rooliasut, naamiot, esineistö ja henkilöesittelypahvit, tarinan henkeen sävelletty mainio Villi Billi Hikan tunnuslaulu sekä katsojat mukaansatempaava hurttiletkeä koreografia täydensivät tunnelmat herkullisen meheviksi.

Teatterityötä nyt kaksi vuotta opiskellut ryhmä on moneen kertaan vakuuttanut meidät monipuolisuudellaan lauluilloin, runodemoin, Strindbergin Uninäytelmän ja Tsehovin Lokki-tulkinnoin sekä viimeksi ainutlaatuisella Vänrikki Stoolin tarinoilla: niiden keskittyneet, hallitut tulkinnat jäävät ryhmävoimaisiksi, ainutkertaisiksi ja unohtumattomiksi teatteriluomuksiksi. Riittämättömissä samat taiteilijat näyttävät kypsyytensä avata esimerkillisen rohkeasti tietä tuleville teatterikatsojille mielikuvitusrikkaaseen, kiehtovaan teatterin maailmaan.

 

Lahden kansanopiston Teatteri II & Teatteri Vanha Juko

Riittämättömät

Ohjaus Jussi Sorjanen,  Käsikirjoitus  Eira Virekoski (TeaK)

Puvustus ja aseistus Tapani Kokko,  Ääni ja valot Janne Louhelainen ja Kaisa Nuuttila,  Sävellys Minja Koski,  Koreografia Jutta Järvinen ja Katariina Havukainen

Rooleissa Anna Suhonen, Eetu Känkänen, Ella Kähärä, Emil Kihlström, Esko Korpelainen, Jutta Järvinen, Katariina Havukainen, Marko Nurmi, Menni Renvall, Mikael Pelto, Monica Metsäranta, Petri Korhonen, Sara-Maria Heinonen, Veera Kopsala

Valokuvat Santtu Laine

Kiertuetuotanto Misa Palander

http://www.teatterikoulutus.com/esitykset/riittamattomat

https://www.dropbox.com/s/idozhsqyjcr6wob/Riitt%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4t%20-k%C3%A4siohjelma_taka.jpg

http://teatterivanhajuko.fi/