1. Ars Kalmari 2013

Vääksyn Danielson-Kalmarin huvilan historiallisten, aikakausien henkevöittämien seinäpaperien rajoittamissa, esteettisen voimakkaasti määräävissä pinnoissa ei maalausten oma ilmaisuvoima tahdo aina kantaa katsojalle saakka. Niin nytkin - vain muutamien taiteilijoiden oma voimallinen ilmaisu tulee kohti ja puraisee katsojaa puhuttelevasti.

MANUl1-normal.jpg

Mauno Lappalainen Arvoitus vuodelta 1968

Kaksikerroksisen monihuoneisen näyttelytalon useimmat seinäpinnat on varattu pelkästään Mauno Lappalaisen kymmenille vuosikymmenten takaisille teoksille - määrällisesti vähempikin olisi riittänyt. Manu Lappalaisen voima on ilmaisun tunnistettavuus, hänen esteettiset värisommitelmansa ovat aina hallittua, miltei liian erehtymätöntä, lähes unettavan harmonista sommitelmaa, täynnä Lappalaiselle leimallista väripalettivalintaa. Ars Kalmarin näyttely on kunniakas katsaus Lappalaisen pitkäaikaiselle maalaustaiteelle.

Tuomo Lukkarin voimallinen ilmaisu ja jälleen uudet elämänkokemusten raportointitavat riemastuttavat tänäänkin: Lukkari on esimerkki taiteen pysähtymättömyydestä ja viivan ja siveltimen tavasta yllättää ja viekoitella katsoja ajattelemaan. Lukkari ei jää olemaan pelkästään tyyni, vaan vetelee nopein varmoin vedoin elämänkuvansa, joista aistii yhtä aikaa sielun liikkeen ja elämän pintakerrosten näennäisen vauhdinhurman leikkaavat terävät särmät. Lukkarin Ohjastajat on näyttelyn ajassa liikkuvinta, tämänpäiväisintä taidetta.

Sinänsä yhä vastustamattoman inhimilliset Satu Loukkolan veistokset eivät tuttuudellaan enää jaksa riittävästi kiinnostaa - ne on niin monissa näyttelyissä nähty ja korkealuokkaisiksi punnittu. Marjut Liesmäen teoksissa muoto täyttää hieman tuoreemmin veistosten virkaa.

Yleisilmeeltään kovin kesy, siisti ja rauhaisan uinuva on tämä Ars Kalmari 2013.

Ars Kalmari 2013.jpg

https://www.facebook.com/ArsKalmari2013

 

 

 

2. PURNU hehkuu taiteen paloa

Purnu7-normal.jpg

Harvoin enää yllättää itsensä myönteisesti niin perusteellisesti kuin tänä kesänä vieraillessaan pitkästä aikaa ennestään tutussa kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen luomassa Taidekeskus Purnussa, Orivedellä.

Alttaritaulu-normal.jpg

Aimo Tukiainen Luonnos Sallan kirkon alttaritauluksi 1950

Kekkonen2-normal.jpg

Aimo Tukiainen  Kekkosen rintakuva paljastettu 1967

Näyttelytilojen moninaisuus, vanha juureva veistotaide ja kuvanveistäjämaestro Tukiaisen perusteosten sekä luonnosten runsas läsnäolo laajalla alueella, uudemman maalaustaiteen loisteliaat, ennennäkemättömät työt sekä kattava monimuotoisen taiteen läsnäolo ja asiantunteva ripustus kertovat suomalaistaiteen vuosikymmenten pituisesta kansainvälisesti korkeasta tasosta ja sen hyvinvoinnista tänäänkin.

Purnu3-normal.jpg

Aimo Tukiainen Nälkäkurki  1982

Vai kertovatko? Monimutkaisen matkan Purnuun taittaneet saavat palkkiokseen tänä kesänä taatusti todellisen kansainvälisesti merkittävän ja virkistävän taidekylvyn, silti mitään kansainvaellusta emme Purnussa havainneet. Olemmeko me suomalaiset sittenkin jääneet eurooppalaisittain meren eristykseen kulttuuriymmärryksessämme?

Purnu14-normal.jpg

Satu Rautiainen  Talo ilman seiniä 2012

Puirnu18-normal.jpg

Jaakko Mattila Olento 2005-2012

Purnu aloitti ensimmäisenä suomalaisena taiteen kesänäyttelynä vuonna 1967, alkuaan kylän hiekkakuoppaan pystytettynä seitsemän taiteilijan yhteisnäyttelynä. Tällä hetkellä Purnu on samoilla syntysijoillaan, rakennuksineen ja toimintoineen lähes instituutio, säätiöitetty taidekeskus maan johtavien taidetutkijoiden ja mesenaattien istuessa säätiön hallinnossa, näyttelykuraattorin valitsemien erittäin tasokkaiden suomalaistaiteilijoiden täyttäessä teoksillaan taidekeskuksen näyttelyhallit ja -kentät.

Purnu5.jpg

Paraikaa Purnu kohenee laajana Eu-kunnostusprojektina ehjille ulkonaisille puitteilleen. Yhtenä vetäjänä on Heikki Tukiainen, jolle Aimo-isänsä taiteilijakutsumuksen ja inspiraation luoma taidekeskus nyt vuosien jälkeen näyttää myös hauraat, rakenteelliset puutteensa ja korjaustehtävien määrättömän suuruuden.

Purnu9.jpg

Kauko Lehtisen (1925-2012) muistonäyttely soveltuu kesäiseen Purnuun 2013 harvinaiseksi esimerkiksi menneitten vuosikymmenten aikansa kenties rohkeimmasta suomalaismaalarista ja Aimo Tukiaisen läheisestä ystävästä. Lehtiselle omistettu näyttelyhalli antaa kuvan suomalaisesta taidekokeilujen huimasta, tinkimättömästä modernistista, jonka monet luomisaikakaudet toivat maahamme uusia vapauden tuulia maailman taiteen vapauttamiseksi totunnaisuuksista.

Purnu7-normal.jpg

Jenni Tieaho Tuuliajolla 2011

Tulevaisuusnäkymiä ennustaen Purnun veistostaide ja sen suomalaiset taitajat näyttävät voivan edelleen hyvin, työt ovat nuorekkaita, taitavia, tavalliselle kansalaisellekin ymmärrettäviä, toimivia, hauskoja, puhuttelevia ja kiinnostavan ajankohtaisia.

Purnu6-normal.jpg

Anne Meskanen-Barman Kasvihuone 2010-2013

Purnun monet vierailevat taiteilijat kahlaavat haltioituneesti ja rohkean komeasti yhtä aikaa maalarin ja kuvanveistäjän hahmossa tuloksena aimotukiaisoloisen nerokasta, persoonallista, ismeistä vapaata, tulevaisuutta ajatellen entistä toimivampaa, luonnonläheisempää ja suorastaan uutta luovaa suomalaistaidetta.

Purnu on tänään uudessa kiihkeässä luomishehkussaan virkistävä taidekokemus.

 

Purnun logo.jpg

Maalauksia, piirroksia, grafiikkaa, veistoksia ja installaatioita, 15.6.-18.8. 2013  päivittäin klo 11-18

Kesän 2013 taiteilijat:

Aimo Tukiainen, Henni Alftan, Krister Gråhn, Tuomas Hallivuo, Antti Immonen ,Teija ja Pekka Isorättyä, Essi Kausalainen, Mikko Kuorinki, Laura Könönen, Sampo Malin, Jaakko Mattila, Anne Meskanen-Barman, Ville Mäkikoskela, Pasi Rauhala, Satu Rautiainen, Antti-Ville Reinikainen, Jenni Rope ja Terhi Ekebom, Jenni Tieaho

sekä Kauko Lehtinen (1925-2012 muistonäyttely)

 

http://www.purnu.fi/

 

3. Ars Auttoinen ja kesän riemullisin taide

Ars%20ars-normal.jpg

Padasjoen Ars Auttoisten kuudes näyttelykesä on suomalaisen taiteen toiminnallisuuden herkullinen, unohtumattoman riemukas kokemus. Veistoksista, maalauksista ja installaatioista koostuu kaikenikäisten mielikuvituksellinen kokeilumaailma, jollaista ennen ei lie näin houkuttelevana ja onnistuneena Suomessa koettu.

Saamme aikuisetkin mennä ja pomppia taideteos pomppulinnassa, soittaa Isän, pojan ja pyhän hengen sormipianoa, kumiselloa, Suomen lakia munaleikkurilla.. Tai antaa sähkömoottorirobotin näppäillä puukämmenellään c-kasetilta kitarasooloja, kuunnella ja katsella aivan maailman mainioimman haitaristi+rumpalikonserttoinstallaation ja yhtyä siihen laulamaan, jopa tanssahtelemaan.

Ars%20auttoinen5-normal.jpg

Lumoutua vääntämään elämän Hyrskynmyrskykoneen kammesta ja ihmetellä elämänmuutoksen valojen, varjojen ja äänimaailmojen ihmeellisyyksiä.

Arts%20auttoinen6-normal.jpg

Tai hämmästellä robottisateenvarjojen paritanssia helmoissaan piirustusliidut ja haukkoa ihmetyksestä henkeä valkoiselle suurelle paperille syntyvää piirrostanssin graafista tulosta katsoessamme. Kineettisen taiteen hauskuus houkuttaa meidät kaikenikäiset rohkeasti kokeilemaan, sulattaa meidät jäykimmätkin hykertelemään sekä tietenkin yllättymään oman riemumme ja hulluttelumme rajoille saakka.

Satuimme paikalle, kun näyttelytilat olivat täynnä nuoria perheitä: riemua ja toimintaa syntyi niin spontaanisti, että paikat pursuivat iloa.

Ars%20Auttoinen1-normal.jpg

Ars%20auttoinwen3-normal.jpg

Terhi Kaakisen veistosten sympatia tarttuu.

Ei Ars Auttoinen 2013 silti perinteistä taidettaan unohda, päinvastoin. Puuveistosten suomalaisaatelin herkkuja talo suorastaan notkuu, niiden lomassa liikkuessaan näyttelyvieras tuntee kodinomaista lämpöä ja elämänarjen sympatiaa. Maalausten valioteoksia on niitäkin.

Ars auttoinen7.png

Ars Auttoisten isäntä-galleristi Teemu Salonen

Hämmästelen, miten tänne syrjäiseen maaseudun kolkkaan on syntynyt ja vakiintunut tällainen maan mainioin kesätaide-elämys, joka vuosien saatossa on aina vain jalostunut ja yllättänyt tasokkuudellaan meidät kävijät. Miten taidegalleristit jaksavat houkutella maan etevimmät taiteilijat teoksineen paikalle ja miten koko homma lyö leiville. Tai kuinka kauan he jaksavat meille näitä sivistyksen riemuja rakentaa ja miten Ars Auttoinen jatkaa toimintaansa...

Tulos on upea: Suomen kesän riemukkain taide-elämys jälleen.

http://www.auttoinen.fi/ajankohtaista/2-ole-oma-itsesi-ole-monsteri-ole-optimisti-kesanayttely-on-avattu

Ars Auttoinen 2013

Taiteilijat: Airbakers, Andy Best & Merja Puustinen, Elämästä pudonnut kuva: Minttu Häkkinen & Päivi Tuki, Petri Eskelinen, Guerrillamummot, Anni Henriksson, Jenni Hiltunen, Terhi Kaakinen, Raakel Kuukka, Laura Laukkanen, Timo O. Nenonen, Aava Nietu, Matti Rauhaniemi, Mikko Ruotsalainen, Teemu Salonen, Maria Stereo, Tuija Teiska, Ismo Torvinen, Lasse Ursin.

 

4. Lanujen voimalla ja herkkyydellä

Galleria Aila Seppälässä Lahdessa on esillä koko lahtelaistaiteen peruskiven Olavi Lanun ja hänen puolisonsa Tarja Lanun vaikuttavia kuvateoksia.

Taiteilija Olavi Lanu julistautui aina ennen muuta taidemaalariksi. Tosin hänen kookkaat  betoniveistoksensa ympäri Lahtea ja maailmaa ovat yleisölle tunnetuinta, kansainvälistä Lanua. Olen myös saanut monta vuosikymmentä sitten maistella teatterikriitikkona Olavi Lanun luomia poikkeuksellisen ainutlaatuisia, persoonallisia ja visuaalisesti vaikuttavia teatteriohjauksia, joita nykyisin nimitettäisiin installaatioiksi. Olli on omapäinen omantien kulkija läpi kaikkien taiteitten: hän vei ja vie vitaalisuudellaan mukaansa kuvantekijöitä, muusikoita ja teatteriväkeä, suurta yleisöä.

Lanu1-normal.jpg

Vuosikymmenten takaiset työt palauttavat viivankäytöllään meidät tänään taidemaalari Olliin. Maalarina hän on sielunsa syvyyksistä lähtevän, väliin määrältään ekonomisen ilmaisevan, toisinaan taas  abstraktin, tulvien ryöpsyvän viivankäytön ja värien mestari.

Lanut2-normal.jpg

Tarja Lanun kauniit, lähes pastellisävyiset työt kiehtovat herkkyydellään, arkisen koetuilla verkkomaisilla kudelmillaan ja väriensä harmonialla, tunnelmallisuudellaan.

http://www.kehystamogalleria.fi/

etusivukuva.jpg