Trasseli%20ja%20Pumpuli-normal.jpg

Lastennäytelmän Valkoinen Trasseli ja Pumpuli (Jari-Pekka Rautiainen ja Jori Halttunen) esittäytyivät yleisölle puolenminuutin pituisessa hauskassa näyttämön läpikirmauksessa.

Lahden kaupunginteatterin suuri Juhani-sali täyttyi teatterikansasta jälleen äärilleen, kun teatteri esitteli tulevan näytäntövuoden ohjelmaansa. Esittelyn juonsivat teatterin omat näyttelijät Elsa Saisio ja Aki Raiskio hieman paperinmakuisesti, mutta ammattitaitoisen kunniakkaasti.

Miika Muranen1.jpg

Ehdottomasti elävimmän ja tasokkaimman teatterillisen annin sai West Side Storyn -osuus. Sen ohjaaja Miika Murasella on kykyä viestiä taiteilijakunnalleen selkeästi, niinkuttamatta ajatuksensa ja saada heidät myös sisäistämään tarkoittamansa ohjaus. Muranen esitteli koko salille musikaalin tarinan ja koko suuren produktion tekijäjoukon nautittavan luontevasti, asiantuntevasti ja niin ymmärrettävästi, pienen huumorin lämpöisesti, että katsomon väki halusi oitis myös esityksen nähdä. Myös sen tanssikohtausten harjoituspätkät tuntuivat katsomoon hehkuvan nuoruutta niin esittäjissään kuin uusi-ilmeisissä koreografisissa (Katja Koukkula ja Jussi Väänänen)  kuvioissaan. Onko tämän klassikon aika taas jo nyt Lahdessa (Pave Maijasen & Kari Paukkusen jälkeen), on sitten toinen kysymys ja todellinen haaste uudelle suomennokselle ja ohjaaja Miika Muraselle sekä koko ensemblelle.

Jos Lahden kaupunginteatteri jatkaa näitä esittelyjään siten, kuin se jälleen nyt teki trailerein, heijastamalla jotakin epämääräistä liikkuvaa kuvaa suurelle heijastinkankaalle, se saa olla varma, ettei ainakaan niiden houkuttamana teatteriin lähde kukaan. Näin kävi ainakin toisen klassikon, Tennessee Williamsin  Kissa kuumalla katolla esittelyn, jossa pari suttuista hahmoa pomppi hämärässä penkkirivien yli reilun minuutin. Ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen yritti selittää tuon pomppimisvideon tarkoituksen, mutta ei sen pohjalta pystynyt luonnehtimaan näytelmästä mielikuvaa saati perusteltua trailerin käyttöään, onneksi ohjaajan kuvaus itse näytelmästä vakuutti asia- ja esiintyjätietoineen.

Samoin kävi teatterin ohjelmistossa jo viimevuonna nähdyn, omatuotantoisen, ihanan Aina joskus sattuu-näytelmän, josta valkokankaalla nyt näytettiin vain pysähtynyt valokuva. Pieni pätkä olisi ollut helppo tuottaa koettavaksi - se olisi ollut vaivannäon väärtti jos mikä. Sinänsä katsojaa hämmästytti syksyn ohjelmistolehdykäistä lukiessa, että saman, vajaan tunnin mittaisen tilausesityksen kokonaishinta on vuodessa noussut kolminkertaiseksi.

Olisipa esittelykuva ollut edes tällainen kuin itse esitys syyskuussa 2012  (Mikko Perkola ja Eeva-Kirsti Komulainen). http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2012/09/aina-joskus-sattuu

Valju esittelykuva ei myöskään houkuttanut teatterin viimevuotisen ohjelmiston Elling-näytelmää katsomaan - loistavastii näytellylle ja lavastetulle, hienolle Axel Hellsteniuksen tekstille olisi suonut oikeutetumman esittelyn. http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/05/maailmaluokan-teatteria

Sivuvaikutuksia – Lahden kaupunginteatterin näyttelijöiden sekä Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrisen säätiön komeasisältöinen tuotanto on ansainnut  10.10. syksyn Aleksis Kivenpäivän  juhlanäytäntönsä.http://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2013/06/ihmisen-tuoksua

 

Kurtillak.jpg

Erlend Loen Kurtilla keittää sai jo viikko sitten teatterin Pienellä näyttämöllä hauskan ja kattavan esittelyn, kun yleisö sai seurata jo melko valmiin esityksen harjoituksia. Maahanmuuttajista hieman vanhoin asentein kertova näytelmä, hauskan nokkela teksti ja sen Marielle Eklund-Vasaman näyttämöllepano edustivat oivaltavaa teatterin tekemistä ja lavastus todellista värileikkiä. Eilen siitä nähty kohtaus siirrettynä suurelle näyttämölle toimi sekin huumorillaan esimerkillisen mallikkaasti.

Mielenkiintoisimpiin teatterikauden näytelmiin saamme teatterissamme tutustua sukupolvinäytelmässä Kolmas. Tässä Kati Kaartisen tekstissä peilataan rakkautta kolmen parisuhteen ja kolmen aikakauden limittyessä toisiinsa.

Monta vierailua on teatterimme tiloissa luvassa: Seela Sella Kari Paukkusen ohjaamalla kabareellaan, Johannes Korpijaakko  Samuli Reunasen ohjaamalla Aleksi Kivi -monologillaan sekä Juha Hurmeen Fosforinhohtoinen lurjus ainakin herättävät kaikki jo tekijöittensä omailmeisyyden tuntien uteliaisuuden niitä katsomaan...

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/

 

Lahden kaupunginteatterin oman ohjelmiston ovat vallanneet West Side Storya lukuunottamatta naisohjaajat: onko ohjaajavalinta myös tulevaa ohjelmistopolitiikkaa tai trendikästä, laskelmoitua, kenties salafeminististä taiteentekemistä vai vain sattumaa – sen esitykset ja uusi, kohta valittava teatterinjohtaja tulevat näyttämään.