tEATTERIKES%C3%8412-normal.jpgToomas Tross

Olen saanut vierailla harvakseltaan Tampereen teatterikesän avajaisissa sen 45-vuotisen historian eri vaiheissa, jopa esiintyä mukana ohjelmissa. Traditionaalinen itsekehu ei myöskään tamperelaisjärjestäjien puheista puuttunut: tänään pohjoismaiden merkittävimmän teatterifestivaalin valintaraati - ohjaaja Johanna Freundlich, näyttelijä Auvo Vihro ja teatterikouluttaja Mikko Kanninen - suitsutti valitsemansa esitykset erittäin onnistuneeksi kokonaisuudeksi, kansainvälisesti maat ja maanosat yhdistäviltä sekä mies- ja naisteemoiltaan. He kehuivat enempää näytelmiä esittelemättä yleisöä lukutaitoisiksi, kehottivat runsasta teatteriavajaisyleisöä tutustumaan painettuun ohjelmalehteen sekä varaamaan lippuja erityisesti kesän merkittäviin vieraileviin teatterituotantoihin. Tosin samaan aikaan avajaisten kanssa yhtä vierailuesityksistä** esitettiin juuri viimeistä kertaa - pääsylippukehoitukset olivat siis myöhässä.

Teatterikesä2.jpg

Teatterikesän keskeiset toimihenkilöt, hallituksen puheenjohtaja Esko Roine toiminnanjohtaja Hanna Rosendahlin aurinkolasisyleilyssä

Itsekehua on Tampereen teatterikesässä hoidettu sen alkumetreistä alkaen, paljasti vanha kokenut teatterikettu, teatterisukujen todellinen synnynnäinen ammattilainen Esko Roine, festivaalin avauspuheenvuorossaan. Hän kertoi olleensa näiden kesäjuhlien ensimmäisinä vuosina tiiviisti mukana ohjelmissa ja järjestelyissä. Lehdistölle osattiin jo tuolloin kertoa, miten suuret kansanmäärät täyttivät teatterikesän katsomot. Aivan ensimmäisenä kesänä koko kesän esitysten taiteilijakunta ja sen pieni järjestelyporukka laitettiin marssimaan ihmisten nähtäväksi pitkän Hämeenkadun toisestapäästä Rautatieasemalle ja sitten takaisin. Kansa tuli kadunreunoille sankoin joukoin moista kulkuetta ihmettelemään. Marssin menon aikana 10000 ihmisen arvioitiin seuranneen tapahtumaa ja täyskäännöksen jälkeen saman yleisön töllötelleen tätä marssivaa kummajaista uudelleen. Näin avajaispäivän yleisömääräksi saatiin tiedotettua 20000 katsojan seuranneen avajaistapahtumaa. Missä muussa yhteiskunnan ammattikunnassa itsekehu on aina  jaksanut kannatella totuutta valheen kustannuksella näin posititiivisesti? Esko Roine, vanha kun jo on, jatkoi muisteluaan kesän synnystä, koko koneiston luojasta, Tampereen Aamulehden teatterikriitikko Olavi Veistäjästä. Veistäjä, yksi maan omaleimaisimmista teatterikirjoittajista ja paljon teatteria nähneistä guruista, esitti teatterikesän synnyttämistä tamperelaisteatterien väelle, joka kauhuissaan pelästyi kolmen kuukauden kesälomansa lyhenemistä. Mutta Veistäjä sai tahtonsa läpi, valitsi alkuvuosikymmenet koko ohjelmiston ja kesän asiantuntijat täysin auktoriteettisesti.

Avajaisten teatteriammattilaisille merkittävin ohjelmanumero olikin antaa rahallinen Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjä -tunnustus kahdelle suomalaiselle teatterille niiden johtajien uudistavista teatterinäkemyksistä ja poikkeuksellisen tuloksellisista taiteellisista saavutuksista: Seinäjoen kaupunginteatterin johtaja Vesa Tapio Valo ja Teatteri 2.0:n ohjaaja Saana Lavaste ja tuottaja Saara Rautavuoma saivat merkittävät tunnustukset.

Pussy Riotin kaltaisiin yhteiskuntaa vavahduttaviin taiteellisiin teoksiin ei suomalainen teatterifestivaali ohjelmistonsa siistissä sovinnaisuudessa ole aikoihin uskaltanut, vaikka yhteiskuntamme työttömyys ja näköalattomuus juuri nyt tarvitsisivat kaikilta ajattelevilta ihmisiltä kyseenalaistamisen taitoa. Tampereen teatterikesän järjestämisen ongelmat ovat aivan muualla.

Jo  avajaispäivän ohjelmaan kuuluneiden kaikkiaan yli kolmenkymmenen esityksen ja parin teatteriin liittyvän näyttelyn kokeminen on katsojalle määrältään kaoottinen: mitä valita ja millä perusteilla. Tällä kohden Tampereen teatterikesän järjestäjien pitäisi mennä rohkeasti itsetutkiskellen itseensä - paljous ja määrä tekee festivaalin, muttei teatteria tai taidetta. Sen tekee esityksen korkea laatu, jonka pitää teatterissa aina koskettaa tunteitamme, avartaa meitä ihmisinä sekä maailman kansalaisina. Teatterikesän organisaation on luotava tarjolla olevista esityksistä luotettavampi laatu- ja lajiselvitys . Nyt yksityinen ihminen on täysin oman onnensa ruletissa valintoja tehdessään.

http://www.teatterikesa.fi/

Teatterikes%C3%A45-normal.jpgTampereen Teatterikesän 2013 avajaisten yleisöä

Kokeilin  teatterivainullani avajaispäivänä tarjolla olleita vajaan tunnin mittaisia pientuotantoja ja katsoin kaikkiaan viisi omailmeistä, erilaista teatteri-ilmaisullista esitystä.


Kaukka kaunis

Teatterikesä8.jpg

Heli Laaksosen länsimurteiset runot Karoliina Niskasen monologimaisessa esityksessä herättivät niin avajaisohjelmassa otteena kuin kesän festivaalin esityksenä sopivan spontaanit myötähymyt satapäisessä aikuisten ravintolayleisössä. Ohjauksellisesti esityksen tempo ja volyymin nostot tuntuivat väliin turhan teatraalisilta ja dramaturgisesti esityksen loppuosassa käynnistynyt nauhaiskelmä aikalailla turhalta täytteeltä. Teknisesti vaikean murrerytmin Karoliina Niskanen hallitsee luontevasti ja yleisökontaktiltaan hän on tekstinsä mukainen herttainen, sympaattinen jutustelija.


Karvanoppasirkus

Teratterikesä13.png

Kun avajaisten ohjelmassa näin Karvanoppasirkuksen lyhyen ohjelmanäytteen, ajattelin, että olipa onneton esitys eikä yleisökään siitä lämmennyt, sillä esityksen näkyvyys oli kehno. Rohkaistuin silti kuitenkin katsomaan koko kokonaisuuden Vanhan kirjastotalon aukiolla. Yllättävän tasokkaan ja omannäköisen sirkustaiteen kokonaisuuden tarjoili Clunker Circus. Saana Peura, Jori Reunanen ja Rasmus Witikka taitavat jokainen omat sirkuksen erityisalansa loistavasti ja näin moniosaavasta kolmikosta kasvaa hämmentävän taidokas kokonaisuus, jolle sirkusmainen hengenvaarallisuus, huumori ja yllätyksellisyys sekä klovneria luovat yleisöä ihastuttavan kiinteän, jäljittelemättömän ja uudenmuotoisen kokonaisuuden. Hauskan taidokkaat lapio-, paksuköysi- ja pyörätemput ovat ennenkokemattoman vauhdikkaita ja koko ensemblen paluu kiertävän sirkusidean alkulähteille - nyt auton katolla - on suomalaissirkuksen onnistuneinta, laadukkainta toteutusta moniin aikoihin. Clunker Circus todisti vakuuttavasti, että sirkukselle on tulevaisuudessakin tunteiden ja viihdyttäjän tehtävä ihmisten elämässä.


Duo Hurmio

Teatterikesä6.jpg

Avajaisten pikku välähdyksestä innostuneena riensin myös ravintola Tillikkaan kokeakseni Duo Hurmion koko ohjelman chanssoneita, iskelmiä, teatterihittejä, musikaalivälähdyksiä Anna-Elisa Hannulan laulamana ja Henna Tahvanaisen harmonikan säestämänä. Duon vahvuus on estradiataiteilijan estottomuus ja rohkea heittäytyminen, kuitenkin tuntui, että volyymiksi ihan akustinen tulkinta olisi riittänyt. Henna Tahvanaisen omat sävellykset olivat illan uudenrosoista herkkua ja vanhat laulelmat - Pariisin taivaan esityksestä alkaen - Anna-Elisa Hannulan ominta aluetta. Tahvanaisen hanurinkäsittely on hienostuneen tunteikasta ja moninyanssista, taitavan musikaalista ja Hannulan laulutulkinta lähtee sisäisestä ajatuksesta, mutta päätyy turhan usein pitkillä loppuvedoillaan harmonikkakuvioiden säestäessä pieniin epätarkkuuksiin. Lupaava tulevaisuuden Duo.


Vuoden radiokoomikko

Teatterikesä7.jpg

Ravintola tuskin enää täytti viranomaisten turvallisuusmääräyksiä, sillä varmaan kolmisensataa kansalaista halusi kokea kalja- ja viiniannoksineen Stand Up Shown ilmaisulajin kotikentällä, ravintolassa. Tommi Tuominen, alkusynnyltään orimattilalainen tarinaniskijä, osasi vallata nopeasti kansan. Hän on taitava, hoksaava ja tilanteen mukaan eloisasti improvisoiva puheartisti, jolle on aikamme tilaus viihdyttäjänä, hyvän mielen tuojana ja naurattajanakin. Tyyliltään pidin häntä korkeatasoisena nykyartistina, jonka kaksimielisyydet jäivät kolmevarttisessa esityksessä parin pikkutuhman sanan seuduille, mutta muuten show toimi tässä ajassa ja niin mahdottoman hauskasti, värikkäästi ja teeskentelemättömän luontolakisesti. Tällaisen puhehauskuuttajavirtuoosin myös jokainen teatteri tarvitsisi vetonaulakseen.


Piip ja Tuut

Teatterikesä11.jpg

Päivän ja ehkä koko Tampereen Teatterikesän ylivoimaisesti hienoin, sykähdyttävin, mieleenpainuvin ja mieltälämmittävin esitys on tallinnalaisen klovniteatterin Piip ja Tuut Teatterin esitys Illallisella. Haide Männamäe ja Toomas Tross luovat hurmaavaa klovneriaa, huiman pikkutarkkaa akrobatiaa, naurut remahduttavaa jonglööritaidetta sekä nyt myös kauniin ja kiehtovan kahden rakastettavan maailmanluokan klovnin hämmentävän tasokkaan yhteisnäyttelemisen voimin unohtumattoman hienon, toisesta välittämisen jännittävänhauskan rakkauskertomuksen, jossa empatia tarttuu katsojiin ja saa koko kaikenikäisen yleisön niin pyytettömän hyvälle tuulelle. Jotakin dariofomaista neroutta esitys on täynnä ja ennenkokematonta, silmistä saakka lähtevää sydämellistä klovneriaa niin tulvillaan. Tällainen on korkeatasoinen, kansainvälinen teatteriesitys!

http://piipjatuut.blogspot.fi/

**Ryhmäteatterin Eduskunta II-näytelmää