Juha-Pekka%20Mikkola-normal.jpg
Juha-Pekka Mikkola

Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämön katsojalle eilen loihdittu teatterillinen tunnelma, näyttämötaiteen todellisuuden, sen keskeisen osatekijän, pienen teatteritaiteilijan, haikean surullinen elämänballadi - Fosforinhohtoinen lurjus - tuntui kutsumuksellisessa ammattiylpeydessään ja hymyilevien teatterikiikareiden läpi nähtynä poikkeuksellisen sympaattiselta luomukselta ja yksinkertaisuudessaan, aidolla teatterituoksullaan hurmaavalta esitykseltä.


Eero Kilven (1882-1954), kirjailija Volter Kilven pikkuveljen, neljänkymmenenneljän vuoden mittainen ura suuren Kansallisteatterin pienten roolien näyttelijänä valottui tunnin mittaisessa monodraamassa Juha Hurmeen käsikirjoittamana kiehtovien yksityiskohtien tekstinä ja näyttelijälle tilaa antavana ohjauksena. Näytelmänä se kohosi Juha-Pekka Mikkolan tarkan, hienosyisesti punnitun, älykkään tulkinnan mukana näyttelijäammattikunnan läpivalaisevaksi, thalian tarhoissa työskenteleviä taiteilijoita yleistäväksi vilpittömäksi työmoraalin ylistykseksi ja tosipohjaisuudellaan edelleen teatterielämässämme päteväksi ammattikuvaukseksi.

Hannes Kilpi kokosi kirjan isänsä Eero Kilven elämästä ja näyttelijäntyöstä. Sen pohjalta Juha Hurme kirjoitti tämän harvinaisen taiteilijan, sivuroolien näyttelijän persoonalliset ajatukset ja runoilijaluonteen itseään säälivän huumorin rikastamaksi hienoksi satiiriksi. Näytelmässä saavat ajankuvan teatterihistoriamme näytäntövuosien keväisin vahvistettavat työsopimukset eli välikirjat tiukkoine säädöksineen, ulkoa oppimismääräyksineen, työehtoineen: näitä välikirjoja yli neljänkymmenen vuoden ajan joka toukokuun Eero Kilpi odotti ja jännitti. Kilven suosikkiroolit, yleensä vanhat omalaatuiset miehet saavat tekstissä analyysinsä ja perustellut oikeutuksensa ja uran harvat kosketukset huippurooleihin niin Shakespearen Hamlet, Loppiaisaaton Malvolio kuin myös Kiven Nummisuutarien Sakeri rekonstruoidaan hauskasti eerokilvennäköisinä luomuksina.

Koskettavana juonteena esitystä kantaa Juha-Pekka Mikkolan vankkaotteinen, terävästi havainnoitu, vakavan pilkekulmainen roolityö sekä tekstistä välittyvä Eero Kilven omakohtainen itsetutkiskelu, jonka omien keskinkertaisten näyttelijäkykyjen, julkisen tunnustuksen niukkuuden tajuamisen kristallisoi elämisenarvoiseksi sisäsyntyinen, koko elämän kestänyt kutsumustietoisuus teatteritaiteen etuoikeutettuna palvelijana.
 

Nälkäteatteri

Ohjaus Juha Hurme  Dramatisointi Hannes Kilven kirjasta - Juha Hurme

Rooleissa Fosforinhohtoinen lurjus Juha-Pekka Mikkola,  Kaarlo Bergbomin muumio Mika Piispa,  Pappi  Sidi Lahdenperä

Vierailuesitys Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä 12.10.2013

Kynäö.png

Näytelmän ohjelmalehtisessä kirjailijaveli Volter Kilpi, näyttelijätoveri Jalmari Rinne, runoilija-arvostelija Aaro Hellaakoski ja teatterikriitikko Katri Veltheim on herätetty henkiin kertomaan omat käsityksensä Eero Kilven elämäntyöstä.

Esitys on Suomen Näyttelijäliiton 100-vuotiskiertuenäytelmä ja siihen liittyy mielenkiintoinen teatterikeskustelu yleisön kanssa Eero Kilvestä - näyttelijän asemasta ja ammattikuvasta tänään ja eilen. Keskustelu saa ensin seikkaperäisen alustuksensa, joka  ainakin Lahdessa viritti vuorovaikutteisen, kiinnostuneen teatterikeskustelun. Keskusteluista, tulevista esitysajankohdista sekä esityspaikkkakunnista on ajankohtainen blogi luettavissa osoitteessa:

http://fosforilurjus.blogspot.fi/