Perinnemaisema5-normal.jpg

Radiomäki on osa lahtelaisuuden perinnemaisemaa, jonka Voittaja-veistos olisi pilannut.

Lahden Taiteiljaseura järjesti 60-vuotisen toimintansa juhlistamiseksi Arvosta. -seminaarin 8.2.2014. Seminaari avasi konkreettisia ja periaatteellisia näkymiä taiteen arvostukseen elämässämme. Taiteen poliittiset sekä organisatoriset trendituuliset kehykset, lahtelainen kunnallisbyrokratia ja lahtelaiset taidelaitokset, jopa yksityiset taiteilijakohtalot, valtiollinen taidehallintokin pöyhittiin syntyjään ja elinkaariennustuksiaan myöten. Paneelikeskustelun puheenvuorot ja yleisön aktiivisuus värittivät seminaaripäivän sisällön harvinaisen kiinnostavaksi, mukaansatempaavaksi niin tavalliselle lahtelaiselle kuin taiteisiin hurahtaneelle ammattilaisellekin.

Riitta Niskanen.jpg

Lahden museon tutkija, tohtori Riitta Niskanen valotti kaupunkimme suurinta taidekeskustelua jälleen pätevästi kuvin ja lehtileikkein: Lahden identiteettimaisemaan Radiomäelle, radiomastojen väliin vuonna 2005, kaupungin 100-vuotisjuhliin taiteilija Kim-Peter Waltzerin ideoimaa Voittaja-veistosta. Harvinainen kaupunkilaisten vastustus purkautui monien kulttuuri- ja taideyhdistysten ja taiteentuntijoiden asiantuntijalausunnoissa ja ennen muuta valtavassa yleisönosastokirjoittelussa. Tapauksena ei tuomittu pelkästään itse taidetta, vaan sen autoritäärinen syntymekanismi ja sen epäonnistunut sijoituspaikka-ajatus, joka olisi tuhonnut täydellisesti lahtelaisen perinnemaiseman. Niin taiteilija, hänen teoksensa kuin asiaa puoltanut kaupunginjohtajakin häipyivät Lahden kaupungista.  https://www.google.fi/webhp?hl=fi&tab=mw&gws_rd=cr&ei=1V_4Up6VAYPf4QTGuoHABw#hl=fi&q=Lahden+radiom%C3%A4elle+voittajaveistos

http://fi.wikipedia.org/wiki/Radiom%C3%A4ki

Ilkka Laasonen.jpg

Tuore, vasta työhönsä paneutuva Lahden kaupunginteatterin johtaja Ilkka Laasonen kuvaili vapaasti, tyynellä ja neutraalilla luottamusta herättävällä esityksellään kokemuksiaan edellisistä työpaikoistaan Kajaanin ja Kotkan teattereissa. Teatterin arvostuksen hän on havainnut uhkaavasti Suomen päätöskoneistoissa koko ajan heikkenevän: valtionosuusrahoitus ei kasva, silti välttämättömät tilamenot ja niiden vuokrat automaattisesti ja säännönmukaisesti nousevat joka vuosi.

Hieman meitä kuulijoita kummastutti, että Laasonen arveli joutuvansa sulkemaan esimerkiksi pienen Aino-näyttämön, koska vuokrakulut ovat suuremmat kuin esityksen tuotto. Miksei hän teatterinjohtajana muka pysty juuri Aíno-näyttämöä vuokraamaan avoimesti ulkopuolisille (vaikka Teatteri Vanha Jukolle)? Minkähänlainen vuokrasopimus teatterillamme Tilakeskuksen kanssa oikein on, arvuuttelimme.

Laasonen jatkoi, ettei lipunhintoja voi enempää Lahdessa nostaa, katsojat jättävät muuten teatterin. Varsin arvoituksellisena Laasonen piti samanaikaisesti sekä taiteellisesti että taloudellisesti menestyvää teatteria: kun katsojamäärät kasvavat, teatterin talous laskee ja päinvastoin. Laasonen totesi, että on vaikea ennustaa, minkä suuruinen teatterikävijöiden katsojamäärä riittää, että budjetissa pysytään - mitään sääntöä hän ei vielä ollut löytänyt johtamissaan teattereissa.

M%C3%B6ykky%20ja%20Maaria-normal.jpg

Arvosta. -seminaarin paneelissa kaupunginvaltuutettu Tarmo Möykky (ps.) havainnollistaa taiteen tutkijalle, tohtori Maaria Niemelle ja yleisölle omaa käsitystään ja kokemustaan todellisen, oikean, menestyksellisen taideteoksen synnyttämisessä.

Mielenkiintoinen tuttavuus oli taidehistorioitsija, kriitikko Maaria Niemi ja hänen puheenvuoronsa sisältö  taiteesta ja taiteen arvostuksesta yllättävää. Arvostettu Niemi on näyttelykritiikeistään joutunut taiteilijoiden moneen kertaan henkisesti pahoinpitelemäksi. Henkilökohtaiset kirjeet ja yleisönosastokirjoitukset, ovat suuntautuneet pääsääntöisesti kriitikkoon itseensä, jopa hänen ulkonäkönsä on saanut murskaavia arvosteluja. Niemi pohti, onko kritiikki vain julkinen taiteilijan ja kriitikon välinen keskustelu vai onko kritiikki tarkoitettu kaikille lukutaitoisille, kiinnostuneille ja myös ei-kiinnostuneille. Kritiikeissään Maaria Niemi pyrkii kertomaan itse taiteesta ja taiteilijasta ja kummankin tarpeellisuudesta sekä ajankohtaisuudesta nykypäivänä. Myös paneelikeskustelussa Niemi osoittautui yhdeksi parhaista aikamme taiteen ymmärtäjistä, taiteesta mitään tietämättömän kuuntelijaksi ja verrattoman selkeäksi taiteesta viestiväksi ammattilaiseksi.

 

Lahtelaisia kutsuttiin osallistumaan tähän kaikille avoimeen tilaisuuteen paikkakunnan medioissa sekä netin välityksellä, mutta seminaarin osallistujamäärää verotti ainakin yhtäaikainen, vuosittainen Suomalaiset historiapäivät -tapahtuma. Seminaariin olivat kutsun saaneet kaikki lahtelaispuolueet ja jokainen kaupunginvaltuutettu: puolueista kulttuurisimmaksi vaaliteemoissaan profiloitunut kokoomus loisti tyystin poissaolollaan. Kaupunkimme 59 kaupunginvaltuutetusta paikalla oli kolme koko ajan ja yksi käväisi tilaisuudessa näyttäytymässä.

Mediakutsun olivat saaneet myös mm. kaikki lahtelaislehdet sekä radio ja TV, joista yksikään ei ehtinyt edes käväistä mielenkiintoisessa lahtelaistilaisuudessa. Paikalla oli vain Lahen uutisia -minä.

Ehkä jatkossa Lahden Taiteijaseura voisi ajatella tilaisuuksiinsa istumismuotoa vapaampaa ohjelmaa - paikalle voisi rientää kaikenlaista eikä vain taiteesta kiinnostunutta väkeä. Ohjelma-ideoita löytyy helposti: nyt tilaisuudessa näkyi teatterin ammattiväkeä, aivan seminaaripaikan naapurissa toimii Taiteilijaseuran ylläpitämä Kipinä-galleria ja Taidelainaamo, joista yksikin teos olisi jo ryydittänyt ripustuksellaan juhlavuoden kunniaksi. Eikä paikalla ollutta musiikin grand old man -ammattilaista olisi ollut hullumpi pyytää musisoimaan kirjaston flyygelillä kaiken taiteen oikeutuksen puolesta.

kyn%C3%A41-normal.jpg

Paneelikeskustelusta kolme korvaan tarttunutta:

-Taidebyrokratia ja lääninpalkinnot perustuvat lähes pelkästään portfolioiden osaamiseen, niiden laatimiseen ulkoasultaan mahdollisimman hienoiksi. Kulttuurilautakunnassa tehdyt päätökset eivät menesty lobbauksenkaan jälkeen kaupunginvaltuustossa - taide jää siinä byrokratiassa täysin sivuosaan: taidepäätökset tehdään pelkästään rahapäätöksinä. Taiteen prosenttiperiaate ei Lahdessa ole vielä toteutunut, vasta muhimassa. (Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Ulla Koskinen-Laine)

-Taiteen tekijältä ja taiteelta vaadin ennakkoluulottomuutta, ehdottomuutta, rohkeaa, tietoista omaa ryhtiä ideoihinsa, paneutumista mielettömiltä tuntuviinkin haasteisiin. Taiteelle pitää antaa mahdollisuus myös epäonnistua, taiteen ei tarvitse eikä se voi aina tuottaa täydellistä teosta. (Jussi Sorjanen, Teatteri Vanha Juko)

- Pyytäkää päättäjät asiantuntijoita avuksenne päätöksiänne valmisteltaessa ja niitä tehdessänne. Ei teidän tarvitse ettekä te voi kaikkea osata: eri taiteen asiantuntijoita Lahden kaupunki on täynnä. (Kapellimestari Jouko Saari)

kyn%C3%A41-normal.jpg

Asiantuntevasti, kuusituntisen seminaarin primusmotorina järjestelyjä hoiti Lahden Taitelijaseura r.y:n puheenjohtaja, kuvataiteilija Elisa Lientola ja paneelikeskustelua veti innostavasti kuvataiteilija Ville Räty.

Panelistit  Ilkka Laasonen, Tarmo Möykky, Maaria Niemi, Ulla Koskinen-Laine, Jussi Sorjanen, Riitta Niskanen, Elisa Lientola

http://www.lahdentaiteilijaseura.fi/