Trasnfinlandia%20kuva-normal.jpg

Teatterilla on antiikista peritty yleisön antama oikeus ja tilaus kyseenalaistaa yhteiskuntamme itsestäänselvyyksiä. Valtarakenteisiin, lainsäätäjiin, päättäjiin, lakeihin ja säädöksiin sekä niiden valtaisaan byrokratiaan ja käytäntöön teatteritaiteella on ylivalta ja voima pureutua säälimättömästi tiedoillaan, volyymillaan, mielikuvituksellaan, fantasiallaan, tuoreudellaan, eläytymisellään, rajattomilla hauskuttamistaidoillaan ja vapauttaa sympatiamme heittäytyvällä, kaikki ajattelulukkojemme salvat avaavalla rakastettavalla näyttelijäilmaisullaan.

Helsingin suuren Taideyliopiston piskuisessa opetusteatterissa luodaan sumeilemattoman taitavasti uudenlaista asennekasvatusta, iskevää parodiaa ja huimaa Transfinlandia-farssia todellisuudestamme ja junttiyhteiskuntamme asenteellisuudesta.

Teksti ja esitys paljastavat taitavasti spektaakkelimaisen revyynsä syvimmän asian: kipeän elämänvalheen, jossa niin monet ovat joutuneet ja vielä kauan joutuvat pyristelemään koko elämänsä itseään ja sukupuolista persoonallisuuttaan peitellen. Riemastuttavasti liioittelevassa hauskuudessaan tulkinta valottaa meille asian käytännön monia yksityiskohtia: miten tuskallinen ja barbaarisen keinotekoinen vuonna 2003 säädetty laki** transseksuaalisuuden vahvistamisesta onkaan epäinhimillisessä todellisuudessaan; piinaavat lääketieteellinen puolen vuoden pituinen tutkimus diagnooseineen, hormonihoitoineen ja täysin selkiintymättömät vanhemmuuden ja perhe-elämän oikeudet, kehollinen koskemattomuus, henkilötunnuksen vuoden pituinen koeaika ennen vaihtamispäätöstä jne. Juuri näistä asiaan liittyvistä käytännön prosesseista pitää puhua kriittisen satiirisesti ja riemullisesti Transfinlandian tapaan parodioiden.

Paula Vesalan maaseutulujitteista yhteiskuntarakennetta armotta viisaasti ja viekkaudellakin pöyhivä näytelmä sekä Piia Peltolan ohjaus läpi koko yhteiskuntakoneiston, kodista eduskuntaan, on draaman omaperäisen onnistunutta yhteistyötä. Kokonaisajatuksen selkeys, yksityiskohtien ja teatteri-ilmaisun mielikuvitukselliset uudet ratkaisut ja henkilögallerian loputtoman monipuolinen valikoima ryydittävät esityksen äärimmäisen raikkaaksi ja valloittavaksi. Suomalainen draama päivänpolttavasta aiheesta on saanut hienon, uusi-ilmeisen, puhuttelevan tulkintansa.

Suomalainen pukee poikansa sinisiin ja tyttönsä punaisiin, opettaa tytöille tyttöjen leikit ja tavat, pojille hurjemmat ja rajummat poikamaisuudet jo varhain. Koululaitoksen hierarkinen ja asenteellinen sukupuolet erotteleva järjestelmä ei ole vieläkään inhimillistynyt, päinvastoin. Yksi elämäni tragiikan ja komiikan teatterihuipuista on näytelmän mainion äitihahmon (Sara Soulié) vierailu selvittämässä lihapullaksi haukutun poikansa kiusaamista hulvattoman ryhtilysyisen opettajan (Seidi Haarla) luokassa. Tai voisiko enää kliseehuumori maittavammin meitä nauruun remahduttaa kuin näytelmän loppukohtausten lakituspäivän rehtorin (Antti Heikkinen) puheen tyylittelyluomus. Kaikki kansanedustajamme pitäisi passittaa katsomaan esityksen tosifarssia kansanedustajien lakivaliokuntatyöstä, jonka konkretia alastomuudessaan on häpeämättömän rehellinen ja paljastava. Ministeri Guzenina-Richardsonin (Sanna Liski) hahmopiirrelmä on tyylikkyydessään pistämättömän hauska. Petran ja Petjan rooleissa (Miila Virtanen) rakentaa näytelmän realismitason kiinnostavasti jäsennellen, uskottavasti. Luonteikkaan täydelliset, tarkoin vedoin hahmotellut lapsihahmot (Antti Autio) tuovat esitykseen lapsuuden lämpöä ja leikkimieltä. Sisarpuoli Einissä (Laura Halonen) näytelmän tärkeä perinteinen sukupuolivastavoima toteutuu luontevasti, varmasti ja eläytyvästi. Sallyn ja Veijon (Aku Sipola) tekstihahmotelmat antavat näytelmään, sen revyymäiseen rakenteeseen jäntevöittävää eheyttä: Sipola luo Sally transihmisestään hienon, sykähdyttävän, tuntevan ihmisen vailla pilailua, mutta silti verrattoman rakastettavan täydellisen hurmurin, ja Veijostaan sävyssään erehtymättömän, nautittavan karskin karikatyyrin. Näytelmän asiallisen tutkijan tehtävässä Sari Paljakka ja Paula Vesala välittävät näytelmään asiatasoa lakonisella neutraalisuudellaan.

Transfinlandiassa mieheksi ja naiseksi kasvattamamme suomalaisyhteiskunta saa kerrankin niin tarpeellisen, raikkaan ja vallattoman hauskan asennetuuletuksen sukupuolisesti asennoituneesta järjestelmästään ja sen perinteisiin pysähtyneestä kasvatuksestaan, että konservatiiviset asenteemme heittävät täysvolttia ja huomaamme nauravamme omille pinttyneille stereotypioillemme vatsat hytkyen. Esitys avaa meidät myös tajuamaan, että normaalius on tuota tyypittelyä paljon laajempi, henkilökohtaisempi, kipeämpi, selvittämättömämpi, vakavampi ja luonnollisempi asia.

** http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020563

TRANSFINLANDIA

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu / Tampereen yliopisto - Teatterityön tutkinto-ohjelma (Näty) / Aalto ARTS

Näytelmäteksti Paula Vesala  Ohjaus Piia Peltola  Lavastus Sari Paljakka  Valosuunnittelu Kristian Palmu Äänisuunnittelu Joonas Outakoski Pukusuunnittelu Tellervo Syrjäkari   Maskeerauksen suunnittelu Elisa Koivuniemi  Tarpeisto Heli Hyytiä

Rooleissa  Antti Autio, Laura Halonen, Antti Heikkinen, Sonja Kuittinen*, Sanna Liski,  Aku Sipola,  Sara Soulié, Miila Virtanen, Paula Vesala, Kristian Palmu, Joonas Outakoski, Tellervo Syrjäkari, Seidi Haarla*

Jäljellä olevat esitykset:

to 24.4. klo 19.30 ja pe 25.4. klo 18
Esityspaikka: Mediakeskus Lume, Studionäyttämö