Harjun%20koulu1-normal.jpg

 

Lahden kunnallispolitiikan korkeimmat päätöselimet ovat selvästikin ottaneet harvinaisen, vaitonaisen kesäolotilan taktiikakseen. Kaupunginhallituksen kokoontuminen on ollut kovin verkkaista, se on pitänyt runsaan kuukauden pituisen tauon ja kokoontuu seuravan kerran 9. syyskuuta. Kaupunginvaltuusto taas pitää peräti kolmen kuukauden kesä-syysloman ja kokoontuu seuraavan kerran vasta 14.9. Miksi, vaikka normaaleja rutiiniasioita on jo pitkä jono odottamassa tärkeitä ja kiireellisiä päätöksiä?

Nyt on haluttu ottaa aikalisää niin paljon, että saadaan valmisteltua vuodenvaihteen aluevaltaus Nastolan yhdistämiseksi Lahteemme. Tänään 17.8.2015 tuo yhtymäkokous jälleen pohtii salaisessa viisaudessaan asioitamme. Mitä näistä vallankäytön kuppikuntakokouksista taas seuraa - sitä ei kukaan tiedä. Innoissaan ja tohkeissaan ovat vain ne, joille suuret kaupunkiyhteisöt ja niiden yksityiset omistajat rahatukkuineen ovat itseisarvo - ihmispoloisten arjesta, työstä, tasa-arvoisesta koulutuksesta ja elinmahdollisuuksista viis veisaten.

 

Monet lautakunnat ja varsinkin maineeseen pyrkivät virkamiehemme ovatkin nähneet tuosta jo pitkään salpautuneesta päätöstilasta rakosen omaksi ponnahduslaudakseen kiillottaa omaa loistavuusprofiiliaan. Lahden teknisen ja ympäristötoimen toimialajohtaja Matti Kuronen yritti tehdä täysin epäonnistuneesta joukkoliikenneuuudistuksesta vuoden onnistuneimman kunnallisteon ja tietenkin pienemmät päälliköt edellä ja perässä. Kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen lienee kuitenkin tunnetuin lahtelaistodellisuuden tosiasioiden vääristelijä monissa kaavaperusteluissaan ja niiden tarkoitushakuisuudessa.

 

Luulisi, että ainakin kaupunkimme sivistystoimiala esimerkkinä koko kaupungille osaisi olla rehellinen toimissaan. Väärin. Museonjohtaja Timo Simanainen, jonka pitäisi edustaa  kaupunkimme vielä jäljellä olevaa sivistysperinnettä, yrittää nostaa vain itsensä kunniaan veistosten synnyn, kunnon ja tulevaisuuden omakorskein, valheellisin ja totuutta tahallisesti muuntelevin tiedoin. Koulutuksen asiantuntijaksi Lahden opetus- ja kasvatusjohtajaksi palkkaamamme Lassi Kilponen on jo tyystin unohtanut tehtävänsä kaupunkimme tärkeimpänä alan asiantuntijana ja alistunut vastoin kasvatustieteilijän koulutustaan tekemään kaiken, mitä poliitikot, tilakeskus ja liikemiehet käskevät.

 

Suomalaisen koulutuksen maailmanmaineinen vientituote peruskoulu on oikeastaan alkanut täältä Lahdesta. Aikanaan Launeen kunnallinen kokeilukeskikoulu osallistui ensimmäisenä 1964 tuohon silloiseen Kouluhallituksen toteuttamaan Opetusministeriön peruskoulukokeiluun. Kokeilu osoittautui kaikilta osiltaan onnistuneeksi ja peruskoulua alettiin toteuttaa vaiheittain 1972 Lapin läänistä alkaen koko maan kattavaksi. Viimeisenä peruskoulujärjestelmään liittyivät Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa. Saatiin aikaan harvinainen koko Suomen kattava lahjakkuuksien ja mahdollisuuksien koulu: kaikkialla, pienilläkin paikkakunnilla varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta avautui maksuton koulutie sivistyksellisesti monipuoliseen oppivelvollisuuskouluun ja sen vaikuttavuuteen.

 

Tänään tuon sivistyksen luullaan tulevan itsestään huomenlahjana meille jokaiselle ja tämä koulujen ja koulutuksen merkitys arvioidaan toisin kriteerein - rahalla. Opetusministeri etunenässä on hävittämässä koko peruskoulukäsitteen kasvatuksellisen päätavoitteen kuntien tehtäväksi, valtionbudjetin niukkuuteen vedoten määrärahoja vähentäen, suuryksikköjä perustamaan yllyttäen, kasvatusasiantuntijoiden huolestuneista puheenvuoroista vähääkään välittämättä.

Rahalla siirretään koulutuspisteitä ja revitään koko kouluverkkoa erityisesti Lahdessa teknisen toimialan usutuksesta ja liikemiesten tieltä milloin minnekin ja Lassi Kilposen tunnollisen nöyrin päänkumarruksin. Eliel Saarisen piirtämä Harjun koulu toimivine ja terveine koulutiloineen, viehättävine koulupihoineen ollaan pyyhkäisemässä tänään maanrakoon rahatukkua tarjoavan bisneksen viekoittelemana.

 

Yksi monista lahtelaisten setelitukkujen housuntaskuista on liikemies Pasi Tinnilällä ja hänen moninaisilla yhtiöillään. Kansantalon kiinteistöä hän omistaa, Konserttitalon hän omistaa, entisen Postitalon Rautatieaseman lähellä hän omistaa, Töyrykatu 5:n talon hän omistaa ja omistaa ties mitä. Nyt jo Lahden kunnallispolitiikka on polviaan myöten sitouttanut meidät veronmaksajat Päijät-Hämeen konservatorion tilojen vuokralaisena Tinnilän housuntaskujen pullotuksen jatkuvaan lisäämiseen. Kohta kuntaliitoksen yhtymäkokous varmaan harkitsee yhteisöllemme uutta nimeä: ehkä Suur-Tinnilä olisi tälle työttömälle ja velkaantuneelle, sivistystä karttavalle kuntasurkeudellemme osuvin.