Nummisuutarit%203.jpg

Esko ja Kreeta                                                                                         Aku Hirviniemi ja Johannes Holopainen

 

Janne Reinikainen ohjaajana on aikamme lumoava visionääriguru, teatterikielinen johdattelija, kareliaanisen piruileva menneitten vuosisatojen ja nykyaikamme näkijä löylyttämään meidät kaikki eskoset kansainvälisyyden läpi ajattelemaan tilaamme ja onnellisuuttamme.

Aleksis Kiven suomalaisen kansakunnan komedian Nummisuutarit tuorenäkökulmainen, monitasoisen runsas, renesanssisen rönsyvä, näyttämöllisen upea spektaakkelinen toteutus on yhtäaikaa hämmentävä, hengästyttävä ja silmät avaava suomalaisuuden ilon, surun ja mielenrauhan analyysi.

 

Nummisuutarit on sovituksessaan ja dramatisoinnissaan karsiutunut kaikesta esitystraditiostaan, henkilöhahmotelmiensa kaavamaisuuksista, pöllömäisistä yksinkertaistamisista, roolitoteutustensa sukupuolistereotypioista. Rakastettavan omarytminen ja koukeroinen Kiven kieli on teoksen kotoinen, sujuvasti tulkitsijoiden sisäistämä herkkä pohjavire ja itse teoksesta monet turhat menneeseen agraariyhteiskuntaan ankkuroidut kohtaukset ja vuorosanat on onnistuneesti ylipyyhitty. Teos näyttää meille pelkistettynä Kiven sanoin yhteisössämme ja omassa rauhanajattelussamme koko ”ihmissuvun tyhmyyden ympäri maailmaa”.

 

Aku Hirviniemen lihaa, verta ja voimaa, rehellisyyttä uhkuvan, viisaan tosisuomalaisen Eskon kanssa saamme nyt kokea suomalaisuutemme vähäisiä tilulii-ilonpisaroita ja sitäkin enemmän hetkiä, joissa päämme kiehuu täynnä ajattelemista, katkeruuden kirouksiakin niitä kaikin pohtimiskyvyin ratkoaksemme ja kanssaan nauruin sekä lohtuitkuin myötäelääksemme. Hirviniemen tulkinta heijastaa tätä päivää, hänen hahmossaan on synnynnäistä itseiloitsevaa humoristia, jonka suomalainen sisu ja totuudellisuuden vaatimus johtavat elämän raakoihin nykyratkaisuihin ja lopullisiin kauhutekoihin.

 

Nummisuutari5.jpg

 

Musiikki luo teokseen vaikuttavan suomalaisgenreisen tason, sen monissa uusissa lauluissa ja tunnelmaa alleviivaavassa taustamusiikissa sekä kansallisten ikonitunnuksiemme varioivissa, marssisissa, valssahtavissa, kerran tangoilevissakin sävelissä välittyvät upeasti myös esittäjäensemblen musisoiva taitavuus, spontaani ilo ja elävyys: tilulii-laulu on suoranainen moniosainen helmi suomalaisessa näytelmämusiikissa ja sen esitys sanoinkuvaamattoman riemukasta teatterilaulua.

 

Lavastuksen kymmenet sykähdyttävän upeasti toteutetut interiöörit ovat tämän suurteoksen vankka kulmakivi. Aivan haltioittava nummikohtauksen jylhä krapulaisen metsä, spa-mainen saunavälähdys, pyörivän näyttämön humalakohtaus ja hurja kolmannen näytöksen krapulanäkyjen kavalkadi piruineen, simbergiläisine haavoittuneine enkeleineen, tuonelanjoki-näkyineen ja muine kansallisine helvettikuvituksineen ja raamatullisine syntituntoineen yhdessä valaistuksen ja äänimaailman kanssa ovat suurenmoista suomalaisteatterin visuaalista ja auditiivista vaikuttavuutta.

 

Yksi yhteisnäyttelemisen ja dramatiikan sekä ohjauksen huipuista on laaja, monikielinen, moderniliikuntainen, kahden eri kansankerrostuman yhteinen hääjuhla, jossa ihmisen sisällä kypsynyt pettymyksen katkeruus ja pinnallinen ylikorrekti hienostunut juhlinta törmäävät ennalta-arvaamattoman rajusti toisiinsa. Kohtauksen loppuratkaisussa iltamataloon ei jää yhden yhtäkään ehjää sielua, paikkaa tai esinettä.

 

Esitys alkoi suomalaisen kansanluonteen körttisin hurmosliikekielisin ahdistunein tunnelmin. Samanlaiseen liikekieleen, mutta alun vastakkaisiin, mielensopukkamme puhdistuneisiin, vapautuneisiin tunnelmiin teos päättyy.

 

Suomen Kansallisteatteri näyttää meille ja muille kansoille, miten perinteinen kansallinen luonteemme, nykytilamme, määrätietoisen jääräpäiset periaatteemme ja älykkyytemme, uskonnollinen herkkyytemme, oikeudenmukaisuutemme, huumorintajumme, kauniin ilmaiseva puhekielemme, nurkkakunnin suljettu yhteisömme ja sieltä poissuljettu yksilö pettymyksineen ja kostoineen kasvattavat meistä sen sittenkin niin rakastettavan ja hieman pelottavan, naiivin viattoman suomalaisen eskomaisen suurenmoisen ihmisen, jonka asema ja rehellisyys tässä maailmanmenossa alkaa horjua kansainvälisten tuulien riepotuksissa.

 

 

Suomen Kansallisteatteri

Suuri näyttämö

 

Aleksis Kivi Nummmisuutarit

 

Ohjaus Janne Reinikainen

Dramaturgia Eva Buchwald

Sovitus Buchwald & Reinikainen

 

Rooleissa Aku Hirviniemi, Inga Björn, Johannes Holopainen, Leo Honkonen, Olli Ikonen, Paavo Kääriäinen (Näty), Juhani Laitala, Karin Pacius, Seppo Pääkkönen, Tuomas Rinta-Panttila, Markus Riuttu, Maruska Verona, Anne Jekunen/Irene Lång

Lavastaja Kati Lukka, pukusuunnittelija Tarja Simonen, valosuunnittelija Max Wikström, säveltäjä Timo Hietala Koreografia Milla Koistinen.

Valokuvat Stefan Bremer

http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/nummisuutarit/