Lahden kaupungissa pitäisi olla lainmukainen kansanvaltainen päätöskulttuuri. Kansanvallalla tarkoitetaan demokratiaa, jossa kaupungin asukkaat saavat tuekseen päätöksiä, jotka takaavat heidän jokapäiväisen elämänsä oikeudet, asumismahdollisuudet, työn, elannon, terveydenhoidon, koulutuksen, kulttuurin, huvit ja elämisen mielekkyyden.

 

Valtuusto13.5.2013-normal.jpg

Näkymä Lahden kaupunginvaltuuston kokouksesta vuodelta 2013

 

Olemme valinneet kaupunkiimme kaksi vuotta sitten 59 kaupunginvaltuutettua. He muodostavat kaupunginvaltuuston, jolla on laillinen valta ja tehtävä päättää kuntamme ja meidän asukkaiden asioista.

 

Tosiasiassa jo pari artikkelia sitten kerroimme, missä tilassa tämä kaupunginvaltuuston valta makaa: se on työnnetty taustalle kumileimasimeksi ja päätökset hoiti tänä aikana kaupunginhallitus ja virkamiehet.

Askeleet kohti harvainvaltaa ovat viime vuosina siis olleet merkittäviä. Yksinvallan huippuna kaupunginjohtajallemme on annettu valta päättää kymmenistä miljoonista euroista siten kuin hän itsetykönään hyväksi näkee ja mielii. Lisäksi pikkuvirkamiehemme tekevät rahapäätöksiä päivittäin jo kymmenillätuhansilla jopa miljoonilla euroillamme ilman demokratian kontrollia, vain rakennusfirmojen kanssa niitä juonien. Ennen vuodenvaihdetta kaupunkimme valtapuolueen valtuustoryhmän on jättänyt jo kolme valtuutettuamme tällaiseen mätään, yksinvaltaiseen näennäisdemokratiaan kyllästyneinä.

 

 

Entistä hämärämmäksi tulevassa vuodenvaihteessa kaupungin korkeimpien päätöselinten merkitys ja moraali on muuttumassa. Nyt, täysin epävirallisesti, kaupunginhallitus on jo valittu, vaikka yhteinen Nastola-Lahti-kaupunkiliitos astuu voimaan vasta 1.1.2016. Lisäksi on valittu lautakunnat, joissa on sivuutettu nykyisiä kaupunginvaltuutettuja ja hamuttu poliittisiin riveihin takaisin entisiä, puolueille sopivia valtuutettuja lautakuntajäseniksi - ei varsinaisesti laittomasti, mutta epäeettisesti ja moraalittomasti näin menetellen meidän kuntalaisten kahden vuoden takaista äänestystahtoa väheksyen.

 

Suuri ongelma kuitenkin on, että kaupunkikonsernimme on astumassa jättiaskeleen kohti täydellistä harvainvaltaa vastoin YK:n sopimuksissa edellyttämää tasa-arvolakia, sen henkeä rumasti rikkoen.

 

Kun Lahdessa jo lähes pari vuotta sitten aloitettiin tämä rahanhimoisille maallikkopäättäjille houkuttimeksi tarkoitettu kokeilu pistämällä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljaselle 60000 euron vuosipalkkiosumma lompakkoon ja varapuheenjohtaja Jarkko Nissiselle sievoinen rahatukku päätösten syntymiseksi, seurauksia vasta arvailtiin.

Ne osoittautuivat erittäin tuhoisiksi: Lahden kunnallispolitiikka meni entistä nykivämmäksi ja päättämättömäksi - vähäiset päätöksetkin ulkopuolisten rahoitustahojen saneluiksi, kuntalaisia ja heidän lainmukaisia palvelujaan laiminlyöviksi, demokraattiset lautakunnat ohittaviksi saneluiksi.

Kaupunkimme kaikki toimialat muuttuivat rahan voimasta samalla korkeiden virkamiesten mielihalujen yksinvaltaisiksi omakehuisten tiedotusten, palkitsemisten ja päätösten temmellyskentiksi. Nuo rahalla ostetut maallikkopäättäjät ja virkamiehet olivat löytäneet toisensa ja sisäpiirisen hykertelevän, itseään ja toisiaan ruokkivan konsensuksen.  Näistä tarvittaessa esimerkkejä myöhemmissä artikkeleissa.

Seurauksena oli myös opetus, jonka rahalla ostettu Viljanen teki ainoana hyvänä työnään pitkäaikaisen kunnallispoliittisen valtuutettu-uransa aikana: esimerkiksi muille hän erosi tehtävästään kaikkeen tympääntyneenä ja muutti paikkakuntaa kaikesta sydämistyneenä. Raha kun ei tuo päätöksiin viisautta tai henkistä kapasiteettia.

 

Vaan eipä opetus purrut. Paikallisdemokratiamme maallikot, nuo luottovaltuutettumme nyt oikein miehisen itsevarmuuden uhoavalla voimalla ovat erkautumassa meistä kansalaisista ja valitsemistamme valtuutetuista omaan norsunluutorniinsa rahanhimossaan. He ovat juonineet itselleen, toisiaan tukien merkittävät rahalliset vuosipalkkiot - tehneet kaiken meiltä asukkailta kysymättä, meidän antamamme äänestysluottamuksen unohtaen.

Pyllist%C3%A4j%C3%A4t.jpg

Uuden vuoden tuomilla puheenjohtajatitteleillä kääritään rahaa omiin taskuihin ja pyllistetään kaupungin asukkaille: Lahden kaupunginhallituksen puheenjohtaja Juha Rostedt, Lahden kaupunginhallituksen varapuheenjohtajat Jarkko Nissinen ja Lasse Koskinen, Sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Hannu Himanen, Teknisen ja ympäristölautakunnan puheenjohtaja Pekka Komu, Sivistyslautakunnan  puheenjohtaja Eero Vainio. Myös neljän muun lautakunnan puheenjohtajat ovat miehiä, mutta he eivät rahajuonittelussa pärjänneet.

 

Eikä harvainvalta näille pyrkyreille edes riitä

 

Suomen perustuslain 6 § 2 momentti sanoo: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Vuosituhannen vaihteessa viimeisimpinä edistyksen virstanpylväinä on pidetty esimerkiksi suomalaisen kiintiölain takaamaa naisten ja miesten tasavertaista edustusta päätöksenteon valmistelussa.

Niinpä valtakuntamme ykkösluottamustoimielimen, Suomen hallituksen, jäsenet on jo pitkään nimitetty sekä nais- että mieskansanedustajista. Naisten ja miesten lähes tasavertainen edustus kunnallisissa lautakunnissa ja kunnanhallituksissa on nähty todisteena siitä, että tasa-arvon ongelma on jo osa menneisyyttä eikä tasa-arvon eteen enää tarvitsisi erikseen toimia.

Entä miten täällä Lahden periferiassa korkein luottamusvalta on näiden humaanien, maailmanlaajuisten periaatteiden mukaan hoidettu? Lahden korkeimpien luottamuselinten kellokkaat, mammonalla lunastetut, on valittu tietenkin, kaikki seitsemän (myös valtuuston puheenjohtaja samassa yhteydessä korotetulla vuosipalkkiollaan) miehistä. Myös kaupungin neljän muun lautakunnan puheenjohtajat ovat miehiä!