Kun aavehet mieltäsi ahdistaa, niin lemmi! - ja aavehet haihtuu. Kuva Nana Turunen Kun murheet sielusi mustaks saa, niin lemmi! - ja iloks ne vaihtuu.
Paha ja pahuus on aina läsnä maailmassamme. Historian aikakirjoissa ja monissa käyttäytymistieteissä on todistettu, että pahuus on ihmisestä paljon kiinnostavampaa kuin hyvyys ja hyvät teot. Me vellomme ja ryvemme tietoisesti tai huomaamattamme pahuuden, puutteiden, väärinkäytösten, vilpin, petoksen ja vääryyksien maailman pyörteissä päivittäin median avustamana.Taidamme hamuta uutta, edes pientä pahuuden ilmentymää jo aamujemme uutisnälkäämme.
Lahden kansanopiston teatteri tuo näiden synkkien, rapistuvien sivistysaikojen Lahteen häikäisevää älyn, tunteen ja sielunsivistyksen riemua esityksellään Vapauttakaa kuningas Oidipus! Esityksen kokonaisuudessa viehättää valovoimaisen energinen, elämää pursuva, uusin silmin aikaamme katseleva, ajatteleva, voimallinen näyttelijäensemble, joka vie katsojat mukanaan valoisan kiinnostavalla ja tuoreella kokonaisnäkemyksellä pikainventaarioon menneestä yhteisestä maailmastamme, kansakunnastamme, omasta minästämme. Tarttuvalla elämänjanollaan, valoisalla elämänuskollaan ihmisen hyvyydestä, tuhattaitoisilla luontaisilla ilmaisukyvyillään sen sielunsa syvyyksistä tulkiten näyttelijät monen sadan luxin edestä kirkastavat katseitamme tulevaisuuteen ja osoittavat esityksellään tarkoituksemme ja elämämme elämisen arvoiseksi.
Ei esitys silti mikään hampaaton, ympäripyöreä sovittelusohva, asiat maton alle lakaiseva teelmä ole. Ei sinnepäinkään. Elämän toivonkipinät teos osoittaa synkän maailmanhistorian tuntemuksen, ihmisen kokemisen, kärsivällisyyden ja oppimisen ja tässä teoksessa teatteritaiteen kautta avautuviksi ja ymmärrettäviksi.
Yhdestä ihmisrodun synkistelyn lähtökohdasta - antiikin Oidipus-tragediasta 400 vuotta ennen ajanlaskuamme - teksti poimii vain muutaman, tarpeellisen pikkukohtauksen, runollisen säkeenrippeen esitykseen, moraliteetin lailla meitä muistuttaakseen: Mitä voisin nähdä, kun ei ole mitään kaunista nähtävää, kysyy kuningas Oidipus sokaistuaan itsensä.
Näytelmä myös paljastaa suomalaisen ihmisen synkistelyn historiallisia, graniittisen järkähtämättömiä rajapyykkejä julmasti silmät avaten, realistisesti meidät hätkähdyttäen tähän näytelmän esitystilaan, Lahden kansanopiston saliin, joka kansalaissotamme aikoina henkilökuntaansa myöten konkretisoituu esityksen viiltävänä realismina järisyttävästi keskeiseksi paikaksi sodan verisissä lahtelaisratkaisuissa.
Koko maailmanhistoriamme synnyn ja kehitysvaiheet näytelmäspektaakkeli valottaa historiakavalkadin muodossa hurauttaen raikkaudella ja vauhdilla läpi parissa minuutissa kahden ja puolen miljoonan vuoden takaisesta evoluutiosta apinaihmisestä aina näihin päiviimme saakka. Saapa esitys toimia sivistävänä, monenlaisena valistavana tietopankkina merien muovisaastelautoista, hiilidioksipäästöistä, luonnon yltyvävauhtisesta lajituohosta sekä maailman pelastavista ympäristöteknillisistä puhdistamis- ja pelastusratkaisuista.
Näytelmä on taitavasti jäsentynyt. Sen yksi vaikuttava ilmaisumuoto on täysi pimeys - Oidipuksen sokeus - kuuloaistimme herkistämiseksi. Täydellisessä pimeydessä päättyvät koko triptyykin kaikki osat. Näkemättömänä voimme vain kuulla ja keskittyä kuulemaan tärkeimmät elämämme kysymykset, vastaukset, toiveet, tunteet ja totuudet. Pimeästä kuulemme Eino Leinon Hymyilevän Apollon hienot totuudet, ikivihreät rakkauden, lemmen ja toivon uljaat riimit, ne kutsuvat meidät säkeittensä tanssiin ja totuuksiin runon monen värssyn runsaudella, seireenien säestyksellä. Esitys vapauttaa meidät ja Odysseuksen kuulemaan ja tuntemaan jotakin olennaista elämästä.
Kansanopiston näytelmää leimaa ennakkoluuloton, perinteisestä muotoilusta vapautunut esitysgenre. Se ei matki draaman lakeja, se on altis kaikelle uudelle tiedolle ja ilmaisulle.Tunteelle sillä on esittäjiensä inhimillinen kosketus, muoto, sävelet ja sanat, musiikki sekä puhuttelevan toimiva ja kertova liikekieli, sen kokonaisuuden ihailtava voimalataus on tulkitsijoiden aitoudessa olla eläytyvinä persoonallisuuksina esityksensä takana.Teos näkyy, kuuluu, tarttuu, hellii ja tekee meidät kiinnostuneeksi heistä ja heidän välittämästään toisenlaisesta maailmankuvasta.
Vapauttakaa kuningas Oidipus! luottaa ihmiseen ja hänen mahdollisuuksiinsa olla hyvä, vapaa, onnellinen ja elämästään nauttiva homo sapiens. Tuo ajatus todentuu komeana, elähdyttävänä ja kertakaikkisen hurmaavan hauskana hulluttelevana irrotteluna ja vapautumisena triptyykin kolmannen osan alun pitkässä sanattomassa kohtauksessa. Ensin kasvojen iloiset silmät kohtaavat toiset silmät, sitten kasvojen hymy tarttuu, kehot puhkeavat riemuun, rytmiin vapauttavaan pyörittävään ja läpsyttelevään leikkiin ja irrotteluun ihmisilon suureksi leikkikarkeloksi koko joukon villiten ja näyttämön täyttäen. Vau, mikä kohtaus! Oi mikä teatterikokemus!
Kuva Antti Turunen
VAPAUTTAKAA KUNINGAS OIDIPUS!
TYÖRYHMÄ
OHJAUS Timo Raita
APULAISOHJAAJAT Anni Kekki, Titus Torniainen ja Julius Leppänen
MUSIIKIN OPETUS Ari Niskanen ja Inge-Maarit Rautiainen
TANSSIN OPETUS JA KOREOGRAFIA Meri-Tuuli Risberg
KEHONHALLINNAN OPETUS Anni ja Sami Perälä
TUOTANTO Suvi Aarrekari, Santra Juoperi, Riikka Koskinen, Hilma Kotkaniemi, Samuel Kujala, Kardo Shiwan, Joonas Savolainen
MUSIIKKI JA ÄÄNI Tuomas Korkia-Aho, Kalle Kurikkala, Mikko Laine
VALOTEKNIIKKA Sanni Sedrani, Arttu Soilumo, Titus Torniainen
PUVUSTUS Henriikka Heiskanen, Wenla Reimaluoto, Julius Leppänen
LAVASTUS Sami Harjula, Heli Hyttinen, Reetta Koskinen, Joonatan Perälä, Emma Vanninen
VALOKUVAUS Antti Turunen
KÄSIOHJELMA JA JULISTE Joonas Savolainen, Santra Juoperi
NÄYTELMÄMATERIAALI TYÖRYHMÄ
Kuningas Oidipus (Sofokles, suom. Veijo Meri 1988)
Hymyilevä Apollo (Eino Leino 1898)
Kukaton morsian (Anelma Vuorio 1975)
KUNINGAS OIDIPUS TYÖ TEKEE VAPAAKSI NOUSKAA
säv. Kurikkala säv. Perälä, Page/Plant El pueblo unido,jamás será vencido!
san. Kurikkala, Laine san. Korkia-Aho, Perälä, säv. Sergio Ortega
Reimaluoto, Laine, Leppänen sov. Kurikkala
san. Vanninen
Laaja kansanopiston sali on lavastettu viitteellisin valkein nauhoin, sermein ja vaalein sisustein monipuolisesti toimivaksi näyttämöksi, josta ei soppeakaan jätetä käyttämättä. Millä toisella teatterilla on näin hieno ja täydellinen areena esityksilleen? Katsomo on uusittu vankaksi, hyvätuoliseksi, nousevaksi kahdeksankymmenen katsojan tiivistunnelmaiseksi kokemuspaikaksi. Enteellisesti puvustuskin on antiikista lainatun kaapumainen ja vaalean yhteneväinen.
http://www.teatterikoulutus.fi/esitykset/oidipus
Arvio krjoitettu ensi-illasta 24.3.2016
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.