Tavllisuuden%20aave%20skannasud.jpg

 

Suomalaisen ego on vaikeneva, puhumaton, eleetön, normitarkka, kuulumaton, näkymätön. Sen reaktiot ovat vuosisatojen perimää, vuosikymmenten hiomaa, millintarkasti opittua, sekunnin sadasosan tarkkuudella ajoitettua - kenenkään niitä kyseenalaistamatta.

 

Tavallisuuden%20aavea.jpg

 

Niin myös tämän suomalaisen perusyksikkö - perhe - käyttäytyy hillitysti, tunteettomasti, pidättyvästi, kaikesta vaikenevasti eikä sitä saa kiinnostaa mikään tällaisen suojaväriinsä naamioidun lintukodon tuttuuden ulkopuolella oleva. Poikkeavan se tuomitsee kääntämällä katseensa hetkeksi asiaan, siihen kuitenkaan puuttumatta, suuntaamalla oitis silmänsä vaistomaisen opitusti pian muualle. Suomalaisuus on ollut ja on päivät, viikot, kuut, vuodet, koko elämän ajan niin turvallinen, ettei sitä tarvitse koskaan pohtia. Tällaisten perheitten kansaa ja sen asujia suojelee suuren tavallisuuden aave, joka kaikkialla huomaamattomana varjelee meitä muuttumasta ja toisiamme ymmärtämästä.

 

Katsomosta nähtynä meillä on lähes liikkumaton, mitään tuntematon, mistään iloitsematon ja järkkymätön, mihinkään innostumaton suomalaisperhe ja sen hiuksenhieno merkkikielinen käskymekanismi kuin jo syntymästä asti luuytimeen piirtynyt. Perhe, joka sulautuu hitain reaktioin, harmain värein huoneensa ankean tapettisista seinistä erottumatta täydelllisesti yhteisöönsä, koko maailman äärettömyyteen.

 

On ihan pakko hörähtää röhönauruun näkemään nuo ikoniset elämänkulkumme merkkipylväät: suomalaishäät, joulunvietot ja tietenkin kuoleman tuomat keisarimaiset suomalaiskruunajaiset meille jokaiselle, turhimmallekin. Todellinen harmaa, väritön, hajuton, tavallisuuden aave ohjaa meitä muuttumattomassa elämänpituisessa falskiudessaan!

 

Tavallisuuden%20aave%20b.jpg

 

Näyttelijätyönä tuon perheen suurenmoisesti yhteisnäytelty eleettömyys, kasvon ilmeiden liikkumattomuus on tehoavan pysähdyttävää teatteria. Puistattaa ja kuitenkin salaa hymyilyttää tämä kammottavan ilmeetön todellisuutemme.

Kaiken kielletyn kääntöpuoli valottuu, draamaa syventävinä, pieninä, mutta sitäkin tehokkaampina välähdyksinä, absurdina teatterina: värikkään upeina flamingotanssituokioina, pitkitettynä piilotettuna masturbaationa kodin tyynyjen kanssa, elämää ja nuoruutta uhkuvana riemuitsevana discosoolona ja monina henkilöhahmotuksen sukupuolisuuden välähdyksenomaisina erityispiirteinä tai eläinhahmoiksi sudeksi sekä laumalinnuiksi muuntuneina roolikuvina.

 

Ylermi Rajamaan murrosikäisen viehkeä, itsetietoisen keimaileva poikatyttö, Pyry Nikkilän stereotyyppisen hurja tosikko isäkuvatus surrealistisessa puluhääpuheessaan, kornissa inttämispersoonallisuudessaan ja salatussa sukupuoliperversioissaan ja ennen muuta Laura Birnin jo valmiiksi kuolemankelmeä eleetön morsian ja hänen ääriunelmiensa tanssilliset loistavat kohtauksensa sekä kuin sinetiksi koko suomalaisuusgalleriaan Elina Knihtilän äiti, itkusta nauruun perhedraamaa kuljettavana teoksen sieluna, tunteineen ja ihan aitoine, liikuttavine sydämellisyyksineen. Antti Heikkinen vähäeleisyydellään ja hänelle langenneella velvollisuudella kantaa suurta mattoa hartioillaan kaiken sopimattoman lakaisemiseksi sen alle lujittaa osaavasti perhekuvaa ja teoksen monimielistä symboliikkaa. Taitavaa näyttelijätyötä monine muuntautuvine sivuhenkilöitymineen koko teos!

 

Suomalaisen perheen ajanmerkkisenä näyttämöteoksena Q-teatteri luo näyttämölle huiman pisteliään analyysin suomalaisuudesta. Nyt ensikertaa sukupolvien takaa ajankellastamasta valokuvasta paljastettuina tunnistamme siitä kuin peilistä oman itsemme ja perimämme. On traagista sekä sarkaistisen vinosti hymyilyttävää nähdä tämä tavallisuuden aave teatteripenkistä ja hätkähdyttävää oivaltaa sen kouraisevan omaa itseämme niin todesti ja syvältä.

 

 

Q-teatteri TAVALLISUUDEN AAVE


Teksti ja ohjaus: Saara Turunen
Rooleissa: Elina Knihtilä, Laura Birn, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä  ja                         Antti Heikkinen (Teak)
Näyttämömies: Ola Blick
| Äänisuunnittelu: Tuuli Kyttälä | Lavastus: Milja Aho
Valosuunnittelu: Erno Aaltonen | Pukusuunnittelu: Laura Haapakangas
Maskeeraussuunnittelu: Riikka Virtanen | Koreografia: Janina Rajakangas

Valokuvat Pate Pesonius

 

http://www.q-teatteri.fi/