Tampereen Teatterikesän ei vähäisintä vaan tarjontamäärältään runsainta teatterillista antia edustivat ympäri kaupungin koettavat kymmenet ilmaisesitykset.

Lahen uutisia ehti katsastaa niistä vain pari.

 

 

Nuoren sirkuksen osaavaa lumovoimaa

 

Circus%20Ruska%202.jpg

 

Runsas yleisö oli rientänyt pikkusateesta välittämättä Tullikamarinaukiolle katsomaan Cirkus Ruskan uudistunutta kesäohjelmaa.

Kaikki taiteilijat olivat pukeutuneet kesäisen rentoihin asuihin ja taitoa riitti erityisesti monenlaisiin ihmispyramidikuvioihin, huiman vaativiin jonglööritemppuihin ja yleensä tapaan ottaa yleisö niin helposti hymysuin, rennolla huumorilla mukaansa ja antaa vauhdilla huimien ryhmätemppujen vaikuttaa meihin ja meidän ikiajoiksi ihastua näihin suurenmoisiin taitureihin.

 

Tampereen%20teatterikes%C3%A4%20sirkusta

Circus Ruskan festarikiertueen #MikäKesä 2016 -ohjelmassa esiintyivät sirkuksen nuoremman polven esiintyjät. Jongleeraus, yksipyöräinen, akrobatia ja ihmispyramidit toteutuivat mainion duo-orkesterin tahdittamana hauskan vauhdikkaana, ehyenä kokonaisuutena.

Cirkus Ruskan nuori joukko todisti viihdyttämiskykynsä alansa mainiona esimerkkinä ja selvästi yhtenä eliittinä maamme sirkusten joukossa: esiintymiset ympäri Suomea erilaisissa tapahtumissa ja festivaaliohjelmissa ovat sen toteuttamaa ja haluttua sirkus-showohjelmaa.


 

 

Teatteria nonstoppina

Sirkusta%20ja%20nonstoppia.jpg

Tanssillisen teatterin mielenkiintoista muotoa edusti väkivaltaista mielentilaa peilannut viidelle esiintyjälle ja asuntovaunulle laadittu tanssiteos.

Nonstoppina toistunut tanssiteos vanhan Kirjastotalon edessä, kivisten rappujen nousevasta katsomosta nähtynä, edusti aitoa tamperelaista kaupunkitilaa, lavasteina toimi asuntovaunu sisä- ja ulkopuolelta sekä muovisten krokotiililelujen suuri röykkiö. Katsoja voi siirtyä vapaasti katsomaan esitystä sekä kaukaa että kuin akvaarioon asuntovaunun ikkunasta tirkistellen, samoin hän saattoi lopettaa seuraamisensa, kun oma mitta tuli täyteen: itse havaitsin noin tunnin keston jälkeen teoksen alkavan alusta ja poistuin.

Teoksen parasta antia oli se voima ja vimma, jolla väkivallan alku usein on havaittavissa - kiusaaminen, leikkimielinen härnääminen ja viimein voimankäyttö. Sinänsä vierastin leikkikalujen tahallista tuhoamista, sillä ainakin pienille lapsille malli oli liian selittämätöntä, pelkkää väkivaltaa. Kovin selkiintymätön ja epälooginen esitys toisti kuvioitaan kyllästymiseen saakka. Jäsennystä ja ryhtiä teokseen kaipasi kipeästi. Kokeiluna kuitenkin mielenkiintoinen yritys.

Koreografia: Maija Hoisko  Esiintyjät: Janna Haavisto, Arttu Halmetoja, Iiris Hildén, Heidi Miikki, Antti Seppänen  Visualisointi: Vespa Laine Äänisuunnittelu ja musiikki: Markus Linden
Tuotanto: Sisä-Suomen tanssin aluekeskus ja työryhmä  Tukijat: Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus