Vertigoskan.jpg

 

Lahden kaupunginteatterin syyskauden avaus tunnetusta Vertigo-romaanin ja elokuvan jännitystarinasta näytti taas kerran oikean kunnon laatuteatterin monipuolisen vaikuttavuuden. Hienoksi ja toimivaksi dialogiksi sovitettu petoksen ja rakastumisen täyttämä draamateksti, taitavasti näytellyt roolityöt, yksityiskohtia ja tapahtuma-ajankohtia myöten tunnelmat välittävä  lavastus, puvustus ja elokuvallisuus sekä herkkätuntoisesti esitystä myötäilevä äänimaailma loihtivat teoksesta teatteriesityksen, jossa tarinan tiivis sensuaalisuus, jännite ja jännitys sekä psyykkinen lataus säilyvät koko esityksen pitkän keston ja tihentyvät loppuratkaisun viimeiseen sekuntiin saakka.

 

Romaanista elokuvaksi

 

Pierre Boileaun ja Thomas Narcejacin kirjan D'entre les morts tarinassa eletään toisen maailmansodan aikaa pommitetussa Pariisissa 1940-44 vielä giljotiinin aikaisessa Ranskassa. Saksalaismiehitys varjostaa koko Ranskan ja erityisesti pariisilaisten elämää: nälkä, pelko, pakkotyö ja väkivalta olivat miehittäjien ylläpitämää arkea ja maanalainen vastarintaliike miehittäjiä vastaan patoutui ja voimistui.

Tässä todellisuudessa poliisivirasta luopunut etsivä Flavières kohtaa nuoruudentuttavansa, nykyisen liikemiehen Gévignen, joka pyytää tuttavuuden nimissä Flavièresia apuun varjostamaan oudosti käyttäytyvää, vainoharhaista, transsitiloihin usein pysähtynyttä vaimoaan Madeleinea. Varjostustehtävä muuttuu pian hallitsemattomaksi psyykkiseksi minuustaisteluksi etsivän rakastuessa kohteeseensa ja tarinan syöksyessä yhä syvemmälle ihmispsyykkisiin kuiluihin ja pelottavan korkeisiin, hallitsemattomiin vainoharhaisiin huippuihin.

 

Katsojan tuntema Alfred Hitchcookin elokuva vuodelta 1958 tapahtuu Amerikan San Franciscossa ja on metaforisesti nimetty Vertigoksi. Suomennettuna se tarkoittaa huimausta, jonka Hitchcook konkretisoi elokuvakäsikirjoituksessaan päähenkilön korkeanpaikan kammoksi tihennyttämällä sillä tarinan traagisen rakkaustarinan filminsä loppuratkaisuun saakka. Filmin välittämä psykologinen ote juonen käsittelyssä ja ihmisten lähikosketus on Hitchkookin elokuville ominaista suurta, vaikuttavaa jännityslatauksellista taidetta.

 

 

Näytelmäsovitus ja ohjaus

 

Tommi Kainulaisen uutuusnäytelmä sijoittuu romaanin toisen maailmansodan Pariisiin. Lahtelaisessa teatteriversiossa näytelmä keskittyy pidemmälle ihmisen psyykeen, jokaista meitä kohtaavan huimaavan rakastumisen myllertämään minäämme ja mielensopukoihimme luikertelevan petoksen synnyttämän epätietoisuuden jäytämään sisimpäämme. Kainulaisen loppuratkaisu poikkeaa edukseen hitchcook-elokuvan pakkomielteisestä finaalista omaksi inhimilliseksi ratkaisukseen ja itsenäiseksi näytelmäteokseksi.

 

Tommi Kainulaisen ohjaus on oivaltanut kaupunginteatterin hienon Eero-näyttämön ulottuvuudet ja sen suoraan katsomoon luovan tihentyvän, intiimin illuusion. Hänen näyttelijävalintansa tuntuvat hämmentävän onnistuneilta ja hän rakentaa roolityöt heidän kanssaan kiinnostavan ehyiksi, persoonallisiksi ja hahmottelut luonteviksi. Valtava kirjallinen teksti sujuu dialogina ja draama jännittyy pieniin välihuippuihin, hienoihin episodeihin oivaltavan rytmikkäästi. Huikean hallittu Orfeus ja Eurydike -oopperakohtaus on vain yksi esityksen sisällöllisistä ja visuaalisista lisäherkkupaloista.

 

Ohjaus on niin tiivisotteista ja ilmaisevaa, että sen pienet sävysärötkin - kaikki päähenkilöt äityvät toivottomuudessaan joissakin kohdin pikkuhetkiksi turhaan huutamaan - antaa anteeksi. Toivottavasti nuo pikkuvirheet siloittuvat lisäesitysten hiomina ja muovaavat tulkinnan entistä epäteatraalisemmaksi rikkumattomaksi nautinnoksi, jota se kihelmöivän jännittävältä kokonaisilmeeltä jo nytkin on.

 

 

Roolitöiden loistokkuutta

 

Maiju Saarisen Madeleinesta huokuu yht'aikaa salaperäisyyden verhoamaa viileyttä ja sisältä liekehtivää intohimoa. Hänen etäännyttävän arvoituksellinen, hienosti sisäistynyt hahmonsa luo draaman tarinallisen painajaisen kaltaisen jännitteen suorastaan polttavaksi ja pitkä suudelmakohtaus jäätää kuolemallisella kylmyydellään näytelmän teeman rakkauden ja petoksen epätietoisuudessa hyytävän pelottavaksi. Syvältä luotaavan herkkä ja hauras roolityö.

 

Teemu Palosaaren Flavières-etsivästä rakentuu hienokaarisen ehyt keskusroolityö. Alun hyväntahtoisesta poliisimiehestä kehittyy nopeasti epätoivoinen ja lopulta epäuskossaan neuroottisen sairas mies, jolle mikään ratkaisu ei enää petosten vyyhdeissä kelpaa. Palosaaren ohut äänimateriaali luo esitykseen samaistavaa tavallisuuden tunnelmaa meihin katsojiin ja hänen aito tosikkoutensa korottuu luontaisessa intensiteetissään taiturillisen korkeatasoiseksi näyttelijätyöksi.

 

Hiski Grönstrand luo ulkonaisessa korskeudessaan luottamusta herättävän Gévigne-ystävän, jonka vilpittömyys miltei leviää jo katsomoon saakka. Näytelmän eetoksen kannalta hahmo on vankasti mietitty ja suurenmoisen jokerisesti tulkittu, hienosti näytelty.

 

Tapani Kalliomäki näyttelee eräänlaisen alkuperäisteoksen kertojan osuuden kuulustelevana etsivänä: sopivan lakoninen ja neutraali tyyppi saa Kalliomäeltä uskottavan varman esityksellisen kuoren ja tarkoin eritellyn sisällön.

 

Lumikki Väinämö monissa sivuosissaan hehkuu alkuperäistekstin henkilöihin elämän riemua ja tragiikkaa sielukkaasti, Jari-Pekka Rautiainen antaa pikkurooleissaan antaumuksella tunnelmia ranskalaisravintoloiden tarjoilupöytien uniikkiuteen sekä lääkäriammatin diagnoositehtävään ja Kai Kokko sekä Veronica Dolhain toteuttavat karriääriset taksikuskinsa ja Nilkki-hahmonsa realismilla ja vakuuttavalla uhkarohkeudella.

 

Vertikoskan2.jpg

 

 

Pierre Boileau-  Thomas Narcejac
Vertigo

SOVITUS JA OHJAUS Tommi Kainulainen
LAVASTUS Pekka Korpiniitty
PUKUSUUNNITTELU Maija Korsu
VALOSUUNNITTELU Jouni Nykopp
ÄÄNISUUNNITTELU Tatu Virtamo
VIDEOSUUNNITTELU Antti Rautava ja Tommi Kainulainen

ROOLEISSA
Hiski Grönstrand, Tapani Kalliomäki, Kai Kokko, Teemu Palosaari, Jari-Pekka Rautiainen, Maiju Saarinen ja Lumikki Väinämö sekä Veronica Dolhain

 

*Kuvamateriaali näytelmän informoivasta ja tyylikkäästä käsiohjelmasta

Arvio ensi-illasta 3.9.2016

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/