Minna%20Canth.jpg

Suomen Kansallisteatterin päänäyttämöltä jopa rampin ylikin vyöryy vaikuttavan väkevä, uuden ajan elämää hehkuva, maailmankansalainen Minna Canth näytelmäkirjailijakutsumuksensa, tunteensa, ajatustensa uutuusvoimassa niin vehreän tuoreena ja voimakkaana, että tahtoisimme ehdoitta yhtyä hänen päivänpolttavaan kansalaisaktiivisuuteensa, roihuvaliekkiseen taiteenpaloonsa. Tuskinpa ajankohtaisempia, edelleen ratkaisemattomia yhteiskunnallisia teemoja Canthin lähes 150 vuoden takaiselle yhteiskunnalle voisi tänään olla - ihmisarvo, sukupuolten välinen tasa-arvo, yhteiskunnan jakautuminen rikkaisiin ja köyhiin vain ovat tulleet koko maapallon laajuisesti ratkaistaviksemme. Mitä taide asiassa pystyi silloin tekemään ja mihin se pystyy tänään, esitys kysyy.

Harvoin jos koskaan meillä tuoreita, moderneja elämäkertatutkimuksia *) on voitu käyttää dramaturgian apuna niin akuutisti kuin Kansallisteatteri Seppo Parkkisen aiheen taitavasti rajaamassa tekstissä ja Kaisa Korhosen rikkaan elävässä ja elämänmakuisessa teatteritaiteellisesti uustestamentillisessa ohjauksessa Minna Canthista. Juuri tänne Kansallisteatteriin, jonka näyttämölle Minna Canth ensimmäiset näytelmänsä kirjoitti, juuri tänne tuo canthilainen tuoreus, verevyys, ajankohtaisuus, yhteiskuntarohkeus, tinkimättömyys, elämänriemuisuus on jälleen tuotu. Teoksella tuuletetaan roimasti ja naurattavan hilpeästi kaikki perinteinen kirjallisuushistorian taiteilijat luokitteleva tarkoituksellinen formulointi.

Kansallisteatterin näytelmä keskittyy tyylillä ja asiantuntemuksella näytelmän, näytelmäkirjaliljan, teatterin ja sen tekijöiden ilmapiiriin. Taiteilijan tuskallinen, uhrautuva, innostunut, sitkeä ja tuloksellinen sekä depressoiva prosessi saa tulkinnan kautta näytelmässä yleispätevän todellisen analyysin ja kuvauksen.

Teatterinäyttämö on teoksen keskipiste, keskeiset kohtaukset Canthin tutuimmista näytelmistä luovat hyvin näyteltyinä voimakkaat tunnelataukset, keskustelut suomalaisen uuden teatterin perustajien ja henkilöiden, ajan kriitikkojen välillä rakentavat kihelmöivän autenttisen jännitteen ja ajan raadollisen, asenteellisen hauskuuden tulkintakokonaisuuden. Myös yleisölle katsomoon ohjaus luo suoria keskusteluyhteyksiä, muutamaan suomalaiseen teatteriaikakauteen liittyneitä rampin yli kohdistettuja tyylitakautumia, kontaktiottoa suoraan yleisöön, hykerryttävän empaattisesti ja huvittavasti. Visiot teatterin monikerroksellisesta atmosfääristä, fantasiakuvitelmat ajan taiteen suosimasta pariisilaisesta taiteilijamiljöistä ja tekstiin nivottu musiikki sekä liikekieli täydentävät esitystä upeaksi, uudenlaisen moniulotteiseksi kokonaistaiteelliseksi teokseksi.

Näyttelijätyö on teatterin voima

Esityksen teksti, dramaturgia ja ohjaus välittävät näin aidon teatteriatmosfäärin, sen erilaiset aikakautensa henkilöityneet voimasuhteet Canthin teatterityön kautta dokumentaarisen uskottavasti ja sensitiivisyydellään nautittavan totuudellisina. Koko ensemble näyttelee uhrautuvasti, antaumuksella, upeasti. Syntyy todellisia, perinpohjaisesti tutkittuja, herkullisesti tulkittuja henkilökuvia, jotka lehahtavat hurjaan ja hurmaavaan elämäänsä ja näyttävät sisuksensa sekä ulkokuorensa meille niihin vaivatta uskoaksemme ja ihastuaksemme.

Cécile Orblin näyttelee Minnansa niin raikkaasti, terävän ajatellusti, määrätetoiseksi, ei boheemin taiteelliseksi, vaan rohkeaksi, vastuulliseksi ja iloisen innostuneeksi ihmiseksi. Häneen on katsojan helppo ihastua, uskoa ja samaistua. Suuren 7-lapsisen perheen yksinhuoltajan ja liikenaistehtävänsä Orblinin tulkisema Minna on jättänyt hetkeksi sivuun ja keskittyy taiteelliseen työhönsä kaikella innollaan, voimallaan ja suurella sydämellään. Orblin välittää meille koko olemuksellaan taiteen ikiaikaista voimaa muuttaa ihmistä ja yhteiskuntaa. Juuri tällaisia uljaita, moraalisen ryhdikkäitä rehellisiä ihmisiä, tulevaisuusnäkijöitä maailma ja Suomi on vailla tänäänkin - esityksen Minna Canthia tulkitsevan Cécile Orblinin vaikuttava roolityö ja hallittu, uskottava eläytyminen vakuuttaa.

Useat 1900-luvun taitteen suomalaisen taiteen ahertajat ja persoonallisuudet saavat syvälle luotaavat kuvauksensa. Jukka Puotilan inhimilliseksi ja innostuneeksi tulkitsema suomalaisteatterin perustaja Kaarlo Bergbom välittyy meille toiveikkaana, taiteelle koko elämänsä pyhittävänä suurisieluisena ihmisenä ja lähimmäisenä, samoin hänen siskoaan Emilie Bergbomia näyttelevän Pirjo Luoma-ahon hilltty, toimelias organisaattori niin suloisen uhrautuvalta ja toimeliaalta - että ilman hänen kaltaisiaan yleisorganisoivia uhrautujia suomalaisteatteri tuskin eläisi. Entä Kristiina Haltun täystemperamenttinen, räiskyvä, silti moniulotteisen sielukas ja laskelmoiva, suomalaisteatterin ensimmäinen diiva, suuri tähti Ida Aalberg: mitä ajan showta, itsetietoista ammattiylpeyttä, synnynnäistä karismaa voikaan näyttelijä riemuksemme meille tulkita. Teatterityön oma tragiikka vakavoituu Jussi Lehtosen tulkitsemassa näyttelijä Niilo Salassa. Aikakautensa lahjakas näyttelijä sai esityksessä viiltävän koskettavan tulkintansa, todisteen ammatin herkistämästä itsetuhoisuuden laajuudesta ja helppoudestakin. Useat näytelmäkohtaukset Minna Canthin eri näytelmistä tuntuivat harkituilta, kulminaatioiltaan keskeisiltä ja vaikuttavilta, päällimmäisenä muistikuvana esityksen teemaan iskenyt Papinperheen pastorin Taisto Reimaluodon aikaan kuuluva teatteria syntinä pitävä ja kirkkoa puolustava voimakkaan raivokas roolityö.

Kertomus uuden ajan ihmisistä, näytelmä Minna Canthista, antaa meille vastaukseksi niin tinkimättömän, rakastettavan taiteilijakuvan suomalaisen teatteritaiteen perustajasta Minna Canthista, että esityksen koettuamme meidän sieluumme on pureutunut jotakin entistä elämänriemuisempaa, aidompaa ja suurempaa, kansainvälistä taidetta ja taiteen yleispätevyyttä ymmärtävää, ydintä teatterin ja taiteen mahdollisuuksista muuttaa ihmistä ja maailmaa.
 

Seppo Parkkinen  Minna Canth

ROOLEISSA Kristiina Halttu, Olli Ikonen, Jussi Lehtonen, Pirjo Luoma-aho, Pihla Maalismaa, Pirjo Määttä, Harri Nousiainen, Elli Närjä, Cécile Orblin, Jukka Puotila, Eeva Putro, Seppo Pääkkönen / Taisto Reimaluoto ja Henri Tuominen

OHJAUS  Kaisa Korhonen
LAVASTUS  Kati Lukka
PUKUSUUNNITTELU  Pirjo Liiri-Majava
MUSIIKKI  Hannu Kella
VALOSUUNNITTELU  Kalle Ropponen
ÄÄNISUUNNITTELU  Esa Mattila
KOREOGRAFIA  Marjo Kuusela
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU  Jari Kettunen
OHJAAJAN ASSISTENTTI  Elina Lajunen

VALOKUVA  Stefan Bremer

 

*)Käsikirjoituksen lähteenä käytetty mm.teoksia: Ilkka Nummela, 2004: Toiselta Kantilta: Minna Canth liikenaisena,            Minna Maijala, 2008: Passion vallassa: hermostunut aika Minna Canthin teoksissa

Arvio ensi-illasta 23.11.16

http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/canth/