K%C3%A4dett%C3%B6m%C3%A4t5.jpg

Mitä jää jäljelle todellisuudesta, jossa virolainen keikkamuusikko ja suomalainen nainen kohtaavat neuvostoaikana Suomessa? Tai Virossa juuri kun Neuvostoliitto on romahtamassa, Suomen presidentti on Mauno Koivisto, Kimmo Kinnunen voittaa keihään maailmanmestaruuden ja Seppo Räty jätetään toiseksi. Mitä jää jäljelle, kun kaksi supikoiraa Manu ja Paunu, toinen Virosta ja toinen Suomesta kohtaavat toisensa tänään vuonna 2016 suomalaisen valtatien vilkasliikenteisellä pientareella, pieneen hylättyyn teatteriin eksyessään? Mitä meistä jää jäljelle, kun enää sydän ja aivot toimivat.

Tästä saamme selvää Lahden kaupunginteatterin pienelle Aino-näyttämölle onnistuneesti asemoidusta, sisällöllisesti ja esityksellisesti vaikuttavan tuorenäkökulmaisesta kahden kansakunnan, kahden kulttuurin kohtaamisesta kertovasta hienosta, lämminhuumorisesta maailman kantaesityksestä Kädettömät.

Anna Lipposen Kädettömät-näytelmä rinnastaa Viron 1987-1991 laulavan vallankumouksen tapahtumia Suomen poliittisen ja yhteiskunnallisen ilmaston tapahtumiin tuon naapurivaltion todellisen vallankumouksen aikoina ja heijastaa ne perheen ihmissuhteisiin Suomenlahden molemmille rannoille, tähän päivään asti.

Tekstissä Neuvosto-Virossa tuolloin uudenlainen ihmiselämä on lähempänä kuin koskaan. Keikkamuusikon protestilaulut Raekojaplatsilla tuntuvat johtaneen kansakunnan suuriin mielenilmaisuihin vapaudesta, uuteen elämään. Monet totalitaarisen yhteiskuntajärjestelmän kieltämät kahden kansakunnan ihmisten väliset kontaktit avautuvat. Samaan aikaan Suomessa omituiset oireet vievät 27-vuotiaan Elsen lääkäriin ja hänellä todetaan ALS-sairaus: tekstissä toinen päähenkilöistä on juuri saanut diagnoosin tuohon korkeintaan 3-4 vuotta elinaikaa ennustavaan tautiin. stä alkaa näytelmän virolaisen isän ja suomalaisen tyttären kohtaaminen.

K%C3%A4dett%C3%B6m%C3%A4t%204.jpg

Kädettömät-näytelmästä avautuu puhutteleva, monisyisen sisältörikas, tosipohjainen draama Suomen ja Viron lähitodellisuudesta ja ennen kaikkea komean sytyttävä, lämminhuumorinen, aito kuvaus rautaesiripun tuoman elämän katkeruuden purkamisesta ja vapautumisen mahdollistamasta herkästä, liikuttavasta ihmissuhteesta. Virolaisen keikkamuusikon ja hänen suomalaistyttärensä ensikohtaaminen lähes kolmenkymmenen vuoden päästä ja viimein heidän lämmin, sydämellisen huumorin ja mutkattomuuden täyttämä ystävyytensä kruunautuu koskettavasti täydelliseen ystävyyteen - elämään ja kuolemaan saakka.

Tanjalotta Räikkä saa dramaturgialla moniin ihmiskohtaloiden vuosikymmenten toiveiden ja pettymysten suuntiin kuohuvan tekstin eheäksi, kiehtovaksi draamaksi. Teoksen rytmi on kiihkeän mukaansatempaava puhjettuaan alkunsa protestiseen lauluun, väliin taas esittäjiensä instrumentaalisiin sooloihin ihmisen vapaudesta purkautuen, tunnelmien vaihdellessa herkistä sielunsyöverisistä monologeista impulsiivisen räjähtäviin kahden ihmisyksilön katkeruuden sylkykuppimaisiin sisäisen pakon tunnetilityksiin saakka. Kohtauksia väritti läpi koko tulkinnan ihmisen tuskan ja toivottomuuden läpäisevä lämpimästi hykertelevä huumori, jonka teho ja laatu kasvavat esityksessä hurmaavan vastustamattomiksi.

Tõnu Oja supikoira Manuna ja isänä luo todellisen, tunnistettavan virolaisen ihmiseläimensä niin sydänlämpöiseksi, rakastettavaksi joka aivonystyrästään, ilmeestään ja eleestään täystihkuvaksi huumoripesäksi, että mielemme sulaa häntä katsellessa, kuunnellessa ja hänen ajatuksiinsa täydellisesti ihastuessamme. Hänen vakavuudessaan on todella koettua elämänmahlaa ja hänen olemuksessaan harvinaista empaattisuutta, jolla koko esitys hengittää kohti toivoa ja vapautta.

Anna Lipposen ihmiseläimessä ja Else-tyttäressä on katkeruuden, taudinkin tuomaa kulmikkuutta ja voimalatausta koko elämämme draamalle: hän taitaa näyttelijälahjoillaan kuljettaa meitä dramatiikan korkeille tunnevuorille ja yhtä hyvin mielialojemme hiljaisiin sielun itsetutkistelulaaksoihin taitavasti johdatellen. Lipposen oma teksti tuntuu kuin suoraan omasta sielusta tyhjentyvältä, elämään ja kuolemaan rohkeasti vapauttavalta ylistyslaululta.

K%C3%A4dett%C3%B6m%C3%A4t6.jpg

KÄDETTÖMÄT
 

KÄSIKIRJOITUS  Anna Lipponen
OHJAUS JA DRAMATURGIA  Tanjalotta Räikkä
SKENOGRAFIA, GRAAFINEN SUUNNITTELU, KUVAT  Petri Tuhkanen
MUSIIKKI  Samuli Laiho


NÄYTTÄMÖLLÄ  Anna Lipponen (Jalostamo-kollektiivi), Tõnu Oja (Eesti Draamateater) ja Lumi-koira

 

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/175/kadettomat

http://jalostamokollektiivi.com/

Maailman kantaesitys 2.12.2016 Lahden kaupunginteatterin Aino-näyttämöllä

Vuodatusmainos.jpg