Kuvahaun tulos haulle teatteri vanha juko

Rikhard III

Lahden oman, vaihtoehtoisen teatteritarjonnan keskeisenä kotina olemme jo vuosia pitäneet Teatteri Vanha Jukon esityksiä. Kolmen teatterin - virolaisen Rakveren teatterin, tamperelaisen Telakan ja Jukon - yhteistyö kolmen eri teatteriproduktion muodossa loi teatterikentälle uudenlaisia kokeilumahdollisuuksia. Vuonna 2013 Juko noteerattiin toiminnastaan näyttämötaiteen valtionpalkinnolla.

 

Viimeisimmät Teatteri Vanha Jukon ensi-illat, Shakespearen     Rikhard III (2015), poikkitaiteellinen teatterikokeilu Kuolleen naisen maalauksia (2015), Mrozekin Emigrantit (2016) ja teatterin oma käsikirjoitus Outoa paloa eräässä kaupungissa (2016) olivat kaikki komeita, uudenlaisia teatteriluomuksia suomalaisella teatterikentällä. Tutun Knutssonin lastennäytelmän Pekka Töpöhäntä lahtelaisversio (2017) Lahden kansanopiston teatteriopiskelijoiden ja Teatteri Vanha Jukon yhteistyönä ei sekään vielä tätä omatuotteista lahtelaiskuvaa himmentänyt.

 

Kun koko tämän kevään aikana ei kuitenkaan enää ole koettu kuin Töpöhäntä ja kaksi Halko-teatterilaboratorion tuotosta ja vain perinteinen vapun Perkele-konsertti on tulossa, alkaa tuntua siltä, kuin rakastettava Jukomme olisi taiteensa raikkaudesta piiloutunut, erakoitunut tai ideoistaan näivettynyt näkymättömäksemme. Jukopliut minne?

 

Jukon teatterihehkuista henkilökuntaa en ole koko kevätkaudella enää nähnyt yhteisessä esityksessä. Hieno uusi teatterisali (kehnoine istuimineen, taitavine teknisine henkilökuntineen) on ilta illalta täyttynyt kaupungissa vierailevista erilaisista pienryhmien, yksittäisten ilmaisutaiteilijoiden ja muusikoiden vierailuesityksistä ja konserteista. Jukopliut! Minne lahtelainen itsesynnyttävä jukovoimaisuus on kuollut tai elävänä hautautunut? Teatterihan Jukon pitäisi olla valtionavustuksineen, henkilökuntineen, omine ohjelmineen.

 

Kyn%C3%A4%20alas.jpg

Lauantai-iltana 1.4.17 nähty alkuaan hienoideaisen Halko-teatterilaboratorion viimeisin tuotos oli kaukana rehellisestä teatterilta vaadittavasta annista: jälleen sellainen mahalasku, jonka seuraamisen velvoittavuudesta teatterin olisi pitänyt ehdottomasti maksaa takaisin pääsylippuhinta lipun lunastaneille katsojille.

Halko 8:n henkimaailmainen psykoterapian menetelmien hahmoterapeuttinen ajatus tutkia tässä ja nyt terapian osapuolina (terapeutti ja terapoitava) kokemuksiaan välittömien havaintojen, kehollisten tuntemusten, ajatusten ja tekojen tiedostamista sekä hallita tässä ja nyt toisiaan oli pelkkää bluffia. Halko-esityksen tunnin kestäneessä, piiriin istutettujen toisiaan tuntemattomien yleisöyksilöiden piti ensin mällistellä neljän naisnäyttelijän keskinäistä terapiaharjoitusta. Tällaiseen ei ainakaan vakavasti terapiaa opiskelevien pitäisi julkisesti ryhtyä. Teatteriesitykseksi moinen on erittäin kyseenalaista, puoskarointia, josta puuttuu äärimmilleen varmistettu yksityisyys, luotettavuus. Terapiahan edellyttää aina molemminpuolista sitoutumista ja tässä tapauksessa me yleisö olimme pääsylipun lunastamisella suorastaan pakotetut, emme vapaaehtoisuudella, mukana tapahtuneessa. Näyttelijöiden tulkitsemat feminismihyssyttelyyn ja naisemansipaatioon keskittyneet monologipätkät hieman lievensivät ahdistavaa teennäisyystunnelmaa.

Ymmärsin hyvin kahden pariskunnan äärimmäisen vaivautuneen korrektin kohteliaisuuden olla lähtemättä kesken moisen alkeisharjoituksen pois maksetusta tapahtumasta. Halko 8,  kovin yksipuolinen ja alkeellinen tekele, jäi jo muutenkin laihtuneen Teatteri Vanha Jukon näytäntövuoden pohjanoteeraukseksi. Positiivisimmin ajatellen Halko 8:n kuittasi aprillipilana.

 

Vanha%20Juko1.jpg

 

Missä rohkeat, syväluotaavat, uskaliaat ja teatteria uudistavat teatterityönne? Missä innostunut ja innostava, osaava taiteellinen henkilökuntanne lymyää? Herätkää ja antakaa meille voimaanne ja lumoavuuttanne, teatteria pian, ennenkuin kohta katoatte kaupungin teatterikentältä tai me teidät hylkäämme. Jukopliut!

 

http://teatterivanhajuko.fi/ohjelmisto/

Lis%C3%A4liite.jpg