Kokeilukua.jpg

 

Mallusjoen Seuratalolla on koettavana tämänkeväinen eteläsuomalainen ihme. Koko kylän väki on yhdessä loihtinut Viulunsoittaja katolla -musikaalin semmoiseksi teatterikokemukseksi, että kyynelet vierähtelevät katsojan seuratessa menneen ajan tarinan, joka kertoo tämänkin päivän nykytodellisuudesta, pienten kansojen häädöstä kotiseudultaan, pakolaisuudesta suuren valtiomahdin pakkokäskyistä, sodan vallankäytön seurauksista. Mutta heti perään sympatian hymy ja myhäilevä nauru täyttää katsojien ilmeet maitokuski Tevjen käydessä hurmaavan lämmintä, sinuttelevaa, moittivaa keskustelua Jumalan kanssa tämän kohtuuttomuudesta kohdella koettelemuksilla häntä ja hänen läheisiään, hevostakin. Oi mikä tunnelma! Se täyttää hienoksi kokonaisuudeksi, toimivaksi monimiljöiseksi lavastukseksi muuntuvan seuratalon - Ukrainan juutalaisen Anatevkan kylämaisemat ja asumukset tsaarivallan aikoina 1900-luvun alussa.

 

Tevje.jpg

 

Olen nähyt ainakin kolme maitomies Tevjeä, alkuperäisen Uljas Kandolinin, hänen jälkeensä Veikko Sinisalon ja vielä Ola Johanssonin. Kyösti Kyrön veroista, luontevaa, inhimillisen uskottavaa, todellista, aitoa ja sydänlämpöisen korutonta Tevjeä olen vielä ollut vailla. Nyt hänet sain kokea, hänen verrattoman hienosti ajoitetun, taitavasti sutkauttelevan huumorinsa mukana nauttia koko illan ja eläytyä täysin sydämin mukaan Viulunsoittaja katolla -perhetarinan henkeen ja liikuttavaan elämänsykkeeseen. Tällainen teatterikokemus, pääosasuoritus jättää poikkeuksellisella mieltäylentävällä vaikuttavuudellaan katsojaan ikuisen jäljen, suuren annoksen ymmärrystä tajuta huumorin hellivä vaikutus elämänkokemustemme riemujen ja pettymysten lääkitsevänä taikavoimana.

 

Viulunsoittajan%20uni.jpg

 

Uhrautuvan arkisen, realistisen Tevjen Golde-vaimon, Irmeli Pölläsen luonteva näytteleminen ja parin pitkäkestoinen avioliitto suorastaan silminnähden lujittuu näiden kahden vastakkaisen persoonallisuuden - uneksijan ja käytännön realistin - liitossa, jota kumpikin nautittavasti omalla tavallaan johtaa omaan, haluamaansa suuntaan.

 

Entä kun tutut laulut Nousee päivä laskee päivä tai Rikas mies jos oisin kajahtavat koko  viisikymmenpäisen kylänväen laulamana - ei koristeellisissa teennäisissä stemmoissa vaan laajasointisen tuttavallisessa laulamisen ilossa sieluista saakka helisten niin herkän kaikuisasti, usein musikaalisen moitteettomastikin - tuntuu kuin seinät ja maankamarat lämpiäisivät ja kaikki kylän sielut sulaisivat yhteen, niin kotoisen liikuttava on tunnelma. Juuri tässä on esityksen voima ja tenho - kylän väki on aidosti alle 10-vuotiaista liki kahdeksankymppisiin Anatevkansa elämässä, sen iloissa ja suruissa niin todesti, luontevan eläytyneesti, että yleisö haluaisi mukaan menoon, tarinan kulkuun hypätä.

 

Suvi Pölläsen laatuisa laulu ja luonteva Hodel-hahmo, Patrik Hvitsjön Motel ja loistava eläytyminen räätälirooliinsa ja upea laulu, Minni Liljan liikuttavasti tulkitsema Tzeitel onnessaan, Ari Lehtisen jäyhä Lazar-teurastaja, Eine Kyllösen kohtalokkaan ennustava, taidokas replikointirytmi hahmoissaan...niin roolitöiden luettelo tulisi pitkäksi ja jatkuisi ylistävänä loppuun saakka.

 

 

Esityksen mieleenjäävimpiä, taidokkaimpia tekijöitä on sen musisointi, joka Ilmari Myllysen ja Taito Hoffrenin käsissä kera viulistien, klarinetistin ja lyömäsoittajien on varma, mille tahansa estradille valmis, taitava musikaaliyhtye, jonka klezmeriläinen soundi ja sen mukana tarinan juutalaisteema sekä koko esityksen rytmisyke tarttuu katsojaan. Jäsentäen sekä maustaen ja kuoroa säestäen orkesteri tavoittaa esitykselle musiikkinäytelmän taiteellisen vaivattomuuden, sen kevyen ilakoivat tempovaihtelut, jotka vielä kruunautuvat huippuunsa pienieleisten, mukavasti toimivien koreografiakuvioiden ja eleiden kanssa.

 

 

Vaikuttavan uudesti, tuoreella vinjettisellä tavallaan lavastus valaistuksineen käyttää nerokasta kääntötekniikkaa, vaihtaa hetkessä näkymien maisemia ja tapahtumapaikkoja tai mitä loistavimmin muuntaa nopeasti kohtauksen milloin häätaloksi, milloin makuukamarin kauhu-unen kalmaisten vainajien ilmestyksiksi tarkoitushakuisesti juonta juutalaisen ovelasti vauhdittamaan ja tarinaa otolliseen suuntaan kääntämään.

 

Väinö Weckströmin ohjauksen esittäjiin tartuttama juutalainen luonne, sen omalaatuisuus, sen aina oikean tiensä löytävä naapurisopu, rakastumiset, naittamisperinteet, kaupankäynti ja tanssin riemu ovat nekin läsnä valloittavasti. Weckströmillä on taito analysoida roolihahmot, löytää esittäjistä heidän oma ilmaisunsa ja niin koko Mallusjoen näyttämön taiteilijakunta onnistuu yhteistyössään, kukaan sooloilematta, kaikki oman panoksensa musikaalille erehtymättömällä persoonallaan antaen.

Weckströmin luoma, taiteilijoittensa antaumuksella toteuttama Anatevkan kylä, sen ihmiset ja koko Viulunsoittaja katolla -musikaali elää näyttämöllä upeasti - ja ajatuksissamme pitkään vielä esityksen jälkeen.

 

Mallusjoen näyttämö

Viulunsoittaja katolla

Teksti Joseph Stein ja Sheldon Harnick  Musiikki Jerry Bock           

Suomennos Esko Elstelä    Ohjaus Väinö Weckström

Musiikin ohjaus ja sovitus Ilmari Myllynen ja Taito Hoffren  Koreografia Jukka Saari   

Lavastus Tapani Kokko  Puvustus Paula Susitaival   Valo- ja äänisuunnittelu Sami Ahonen

 

Lis%C3%A4liite.jpg