Elvi3.jpg

Kuvakopio käsiohjelmasta

 

Lahden kaupunginteatteri rokkaa eurooppalaisten musikaalitulkintojen ennen saavuttamattomaan, unelmoituun maanpäälliseen taivaaseen, sen ohikin Elviksen musiikin yhä sytyttävällä ja tenhoonsa vangitsevalla sisäisellä kauneudella ja tunteen maagisella vilpittömyydellä.

Näyttämöllä svengaavan suuren teatteriorkesterin riemusykkeellä, tulkinnan liikekielen lantionotkutuksen pyörryttävällä seksistisyydellä, tyylikkään ehyellä viihteellisellä ohjausotteella, viisikymmentäluvun kesyn somalla ja naiivin hymyilyttävällä ajankuvacharmilla, mutta ensinnä ja viimeisenä kahdenkymmenen Elviksen hitin valovoimaisella koko ensemblen musikaalisella laulamisen loistolla, upean virheettömästi, stemmojensa täydellisyyteen asti sydämemme särkien, lopussa jo monet katsojat ensi-illassa seisomaan nostattaen, transsiin huumaten.

 

Merentakaiseen amerikkalaiseen pikkukaupunkiin 1950-luvulla saapuu suruton prätkämies moottoripyörällään ja sekoittaa seudun normaalielämän kuviot täysin. Karamellinen kaikki ikäpolvet kattava ihastumisten kuorrutus ja cooli nuoruuden viettelysten kiehtovan charmantti lemmenleikki kontrastinaan aikakauden ylikorostuneet moraalisäännöt luovat musikaalin helposti seurattavan tarinasisällön, kevyen farssikomedian verrattomine asenteellisine hahmoineen ja happy endeineen. Pieni sateenkaarinen sivujuoni tuo tarinaan sopivan annoksen päivänpolttavuutta.

 

Elvis Presleyä musikaali väreilee koko esityksen täyttävällä musiikilla.  

       

Joel Mäkisen luoma Chad värittää esityksen pitelemättömällä, musiikkiin, tanssiin, vapaan elämänmuodon sisäiseen paloon ja naiskauneuteen, nuoruuden kapinaan vihkiytyneellä valovoimaisella näyttelijätyöllään. Mäkinen luo pääosastaan persoonallisen luontevan hahmon ja hänen laulutulkintansa – aah - musiikillista herkkua jok'ikinen.

 

Anni Kajos Nataliena rakentaa tekstin tärkeää ihastumisen ja rakastumisen teemaa herkällä tunteella ja hänen laulunsa koskettaa, viiltää ja ihastuttaa tunteillaan ja kaunisäänisellä musikaalisuudellaan.

 

Annamaria Karhulahti tulkitsee Sylvian, kaiken kokeneen kapakanpitäjänaisen, hämmentävän tarkasti ja maulla, pikkunyanssitkin hahmossaan herkkyydellä, naiseuden vaistoisella varmuudella ilmentäen ja hänen laulunsa jälleen -pelkkää musiikinmannaa, esityksen soolojen unohtumattominta, säkenöivintä nautintoa. Mikko Jurkka tekee taitavasti vanhan isä-Jiminsä, hän luo ohueen tarinaan tunnetulla omavärisellä huumorillaan inhimillistä sisältöä ja yhdessä Karhulahden kanssa he antavat esitykselle tarkkaiskuista, lämminhenkisen kreisiä komediaa riemuksemme.

 

Veera Tapanaisen nuoruudenhehkuinen Lorraine ja Paavo Kääriäisen auktoriteettinsa rakkauteen vaihtava nuori Dean ripottelevat elävää virkistävää ensirakkautta musikaalin suolaksi. Saana Hyvärinen irrottaa hurjasta Matilda-pormestarista tarinan todellisen, äkkiänkyrällisen moraalipakkauksen omaperäisellä absurdilla tyypittelyllä ja nostaa esityksen farssin tehopotensseihin, samoin Liisa Loposen Sandrassa personoituu silmitön rakastuminen riemukkaan temperamenttisesti. Teemu Palosaari tuo esitystä tarpeellisen määrän maanpinnalle järkevässä Dennis-hahmottelussaan ja hänen lauluvalmiutensa yllättää huimalla tasollaan.

 

Elvis%20kuvat.jpg

Kuvakopio käsiohjelmasta

 

Ilkka Laasosen komeassa ohjauksessa henkilögalleria toimii täydellisesti ja kokonaisuus sisältöpainotuksineen, näyttämöasemointeineen on yksi suomalaisteatterien musikaalitoteutusten sävähdyttävimpiä, hauskimpia ja toimivimpia esityksiä kautta aikain.

 

Pekka Korpiniityn lavasteet ja heijasteet toimivat hienosti joskus liiankin osoittavan pikkutarkasti, Johanna Keinäsen 1950-luvun lantioliikunta alleviivaa herkullisesti ja osaavasti yksinkertaisuudellaan mennyttä aikakautta ja suuret tanssikohtausten koreografiat lujittavat sopivasti näytelmän ohutta juonijännettä, samoin Sari Suomisen mainio kolttupuvustus, väreineen muoteineen. Musikaalin äänimaailma ja valot pelaavat onnistuneesti (Sami Järvinen, Harri Peltonen) ja kahdeksanjäseninen orkesteri koko esityksen lavalla soittaen tuo tuntua aidosta brodwayatmosfääristä.

 

Love Me Tender - hurmaava, harmiton näyttämöllisesti ja musiikillisesti loistelias esitys - nostaa Lahden kaupunginteatterin suurten suomalaisteatterien ykkössarjaan.

Musikaalin kevyt tarina toimii komediallisen hauskasti ja limittyy kunniaksi itse Elvikselle ja hänen kuolemattomalle musiikilleen. Ennustan esitykselle pitkää esityshistoriaa ja suurta yleisömenestystä.

 

 

 

Love Me Tender

KIRJOITTANUT Joe DiPietro

SUOMENNOS Heikki Sankari, Jussi ja Kristiina Vahvaselkä
OHJAUS Ilkka Laasonen
KAPELLIMESTARI Antti Vauramo
KOREOGRAFIA Johanna Keinänen
LAVASTUS Pekka Korpiniitty
PUKUSUUNNITTELU Sari Suominen
VALOSUUNNITTELU Harri Peltonen
ÄÄNISUUNNITTELU Sami Järvinen

ROOLEISSA Saana Hyvärinen, Anni Kajos (vier.), Annamaria Karhulahti (vier.), Paavo Kääriäinen, Mikko Jurkka, Liisa Loponen, Joel Mäkinen (vier.), Teemu Palosaari, Aarre Reijula, Veera Tapanainen (vier.) sekä Matleena Junttanen, Kia Laitakari, Eleonoora Martikainen ja Sami Ulmanen

Käsiohjelman painototeutus  Mark Print Oy /Valokuvat Aki Loponen & Johannes Wilenius

Arvio ensi-illasta 2.9.17

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/183/love_me_tender

Lis%C3%A4liite.jpg

 

PS

Artikkelien kommentointien julkaisuviive tällä viikolla kaksi vuorokautta.

TV