Aleksis%20Kivi-vainaa.jpg

 

Nostoväkinäyttämön Aleksis Kivi -vainaa -näytelmän Etelä-Suomen Sanomien artikkelikuvassa 30.7.1973 Stenvallin perheen pojat Aleksis (Yrjö Juhani Renvall) ja Albert (Kari Lohko) sekä äiti Annastiina (Sirpa Stenroos)

 

 

Nurmijärveläiseen räätäli Stenvallin perheeseen syntyi tasan 183 vuotta sitten neljäs poika, jolle annettiin nimeksi Aleksis.

 

Suomalaisuutensa hän ymmärsi sydämessään yhdeksi elämänsä tärkeimmäksi pyrkimykseksi ja alkoi heti käyttää kirjailijanimeä A. Kivi. Aleksis Kiven Helsinki oli 20000 asukkaan todellinen metropoli, jossa aatelisto puhui ranskaa. Yliopiston virallinen kieli oli latina. Kauppiaat puhuivat venäjää, jotkut saksaa. Ruotsia kuuli kaikkialla. Ja kuitenkin olimme Suomessa!

 

Kirjallinen nero kärsi koko opiskelunsa ja kirjallisen tuotantonsa ajan suomalaisuudestaan. Kulttuuri ja ruotsinkieli oli aikakauden professoritasoista August Ahlqvistin kulttuurielämän harvainvaltaa, jolla johdettiin maan kirjallisuutta ja sen kustantamista. Kansallishenkeä levittäneet Snellmannit ja Runebergit käyttivät julkaisuissaan vain ruotsinkieltä.

Kiven kolmekymmentäkahdeksan vuotta kestäneen elämän luomistyötä ei paljonkaan hänen eläessään arvostettu.

Kivi ansaitsi kymmenessä vuodessa kaikkiaan viisituhatta markkaa, kun samaan aikaan maamme kirjallisissa piireissä korkeimmalle noteeratulle Runebergille kerättiin pelkästään syntymäpäivälahjaksi seitsemänkymmentäviisituhatta. Aleksis Kivi -neron pyrkimys oli suomenkielinen kirjallisuus, kansankirjallisuus ja elävä, suomeksi kirjoitettu sana. Se ja Aleksis Kiven henki elää tänä päivänäkin keskuudessamme.

..............................................................................................................

 

Alla Lahden kaupungintalon sisäpihalla 1973-1974 esitetyn Aleksis Kivi

-vainaa -näytelmän ohjelma sekä kohtaus, jossa Helsingin yliopiston kirjallisuuden

professori August Ahlqvist ja kirjailija Aleksis Kivi ottavat mittaa toisistaan.

 

A-Kivi%20vainan%20ohjelma.jpg

 

 

Minähän olen professori

 

August Ahlqvist: Luen otteita arvostelustani hra Kiven teoksesta Seitsemän miestä… Lapsekas ja naurettava sisällys. Alinomaista raakutta, joka kirjassa vallitsee, ei keskeytä mitkään hellemmät ja tunteellisemmat välikohdat, jotka muissa romaaneissa ovat niin tavalliset. Tekijän kuvauksesta on vaikea käsittää mtä hän tällä teoksellaan oikeastaan tarkoittaa. Melkein joka sivulla tavataan lauseita, joita ei suvattaisi hollituvassa, niinkuin ”pidä leipäläpes kiinni”, ”kuinka on turpas laita”, ”mene helvettiin keskustelemaan perkeleen kanssa”...tuhansin eri tavoin käytettynä...ja usein käytettynä kekseliäisyydellä joka kauhistuttaa…

Kaikeksi onneksi on tämä esitystapa niin ikävätä ja pitkäpiimäistä, että sitä, joka nämä lorut ikävine ja inhottavine sisällyksineen jaksaa lukea läpi, on mieheksi sanominen. Teos on sekä naurettava, että hävettävä, sitä ei voi salata. Erittäin on se vielä Suomen talonpoikaista kansaa häpäisevä siten, että se on olevinaan ja sen on sanottu olevan kuvaus kansanelämästä, joka on tehty luonnon mukaan. Ei...vaan harhateille joutuneen kuvastinaistin säännöttömiä kangastuksia, joita täysijärkinen ihminen ei millään lailla voi kutsua taiteen tuottamaksi!

 

Aleksis Kivi: Miksi ette jollain tavalla toimittaneet jotakin puolustuskirjoitusta Finlands Tidningariin Ahlqvistin hävyttömälle haukkumiselle. Minä olen tänä keväänä kuullut niin paljon loukkaavia soimauksia Seitsemästä veljestä.-Merkillistä kuinka mehukkaasti he iskevät kiinni. Ja kukaan heistä ei ole lukenut itse kirjaa. Ainoastaan joko lukenut tai kuullut siitä puhuttavan. Nämä ovat olleet kovin kiusallisia minun kuullakseni tässä kivulloisessa, ärsytetyssä tilassa ja ovat olleet suurena haittana terveyteni edistymiselle… professori Oksanen…

 

Ahlqvist: Kuulkaa hra Stenvall. Laululikuid on meil Soome keelel kuel. Köige paremad ovad uks nimega Oksanen ja töine, kel on liignimi Suonio. Ylioppilas Stenvall. Niiden esikuvien noudattaminen, joita on tarjonna sivistyneiden kansojen kaunokirjallisuudessa, sekä runoilevan taideniekan ulkokeinon kielen, huolellinen ja taiteellinen käyttäminen eivät ole mahdottomia vähempilahjaisellekaan runoilijalle.

Aleksis Kivi: Minä olen aina pitänyt Dagbladetianne suomen kielen suurimpana vihollisena.

Ahlqvist: Miksi, ylioppilas Stenvall, miksi?

Aleksis Kivi: Dagbladet on puheissansa hyvin saatanallinen ja lyö kaksi kärpästä yhtä aikaa: tekee itsensä hyväksi mieheksi monen suomalaisen kanssa ja hämmentää.

Ahlqvist: Ylioppilas Stenvall…

Aleksis Kivi:...tekee itsensä hyväksi mieheksi monen suomalaisen silmissä ja hämmentää kuitenkin suomellisuuden luonnollisen, lämpimän, oikean virran juoksua.

Alqvist: Ylioppilas Stenvall…

Aleksis Kivi: Professori Oksasen runollisuus, sen kieli, henki ja lausetapa, ei koskaan edistä Suomen asiaa, vaan saattaa sen pikemmin ijankaikkisesti jäätymään kankeisiin kaavoihinsa.

Ahlqvist: Minä tiedän millainen on ainoa oikea Suomen kirjakieli. Se ei ole hämäläisten murretta, joka on kehnointa koko Suomen kielessä. Sitä se ei ole. Minä tiedän sen, ylioppilas Stenvall, minähän olen professori.

 

Sota

Jo leimuuvat tuliset viirit,
kaks joukkoa tanterel seisoo,
kuin ukkosen pilveä kaksi,
niin uhaten toinen toistans.
He ryntää päin
ja yhteen iskee,
kuin aalto ja karinen ranta
ja alkavi hirveä leikki.

Käy ympäri ankara kaiku
kiväärein ja tykkien jyskeest;
he, oksentain tulta ja savuu,
nyt antavat kuoloo kylmää
ja torvi soi
ja trumpu pauhaa
ja kumisee kultanen kangas,
kosk Tuonelan enkeli niittää.

Kuin tuhanten koskien melske,
Niin temmeltää, teiskaa ja ryskää
se kuolon ja kunnian pelto
ja pilvenä savu kiirii.
Ja pilvien yös
käy sankarlauma
kuin peikkoen synkeä parvi
ja vilkkaasti välkkyvät miekat.

Ja voitettu pakenee viimein,
kuin murrettu, huokaava laine,
hänt vainoen voittaja seuraa,
kuin riehuva myrskyn kierros
ja riemuitsee
ja houraileepi,
kosk kunnia päällensä loistaa,
kuin kirkkaus taivasten taivaast.

Mut kaatuneen sankarin sielu
on astunut korkuuden linnaan
ja, hymyen autuaas rauhas,
hän katselee tannert allans:
siel torvi soi
ja trumpu pauhaa
ja kumisee kultanen kangas,
kosk Tuonelan enkeli niittää.

Runo Aleksis Kivi, sävellys Mari Renvall 

...................................................................................................................

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2017/07/seitseman-veljesta-1

Lis%C3%A4liite.jpg