Kassara%202.jpg

Sain puolitoista viikkoa sitten tuttavaltani Helinin Heikiltä erikoisen lähetyksen. Heikki Helin, harvoja valtiotason kunnallistalouseksperttejä tuli 1981 Lahden rahatoimistoon tehtävänä koko Lahti-kunnan budjetin laadinta ja kaksitoista vuotta myöhemmin Helsingin kaupungin tietokeskuksessa samanlainen tehtävä ja vastuu, jossa talousympyrät kasvoivat moninkertaisesti pääkaupunkimme ja valtiovarainministeriön sukkuloidessa toistensa suunnitelmia ja tuloksia - Heikki niiden keskuskehässä hämmentäen.

 

Mies on terävä kuin mikä, vaikka Sysmästä onkin kotoisin ja nykyisin asuu Lahdessa. Hän oli jo 1970 toimittajana heinolalaisessa Itä-Hämeessä. Nuo ajat muistan hyvin kulttuurin osalta, sillä sain toimia pienen siivun itsekin Heinolan kulttuurielämässä. Pieni Itä-Häme -sanomalehti noteerattiin yhdeksi maan vaikuttavimmista kulttuurilehdistä kulttuuritoimittajiensa Arvo ja Maija Kippolan harvinaisen monipuolisen, kansainvälisen kulttuurin tuntemuksen ansiosta. Arvo Kippola oli kirjallisuuden tuntija ja kustantajien odotettu, arvostettu kriitikko, kirjallisuuslehti Parnasson vakituisia kirjoittajia ja monissa erilaisissa kulttuuritoimissa mukana, palavasieluinen, innostava, taitava ja laaja-alainen persoona.

 

Heikki Helin kirjoitteli sittemmin Itä-Häme -lehteen Lahden ja Helsingin aikoinaan pakinoita nimimerkillä Kassara joka viikko lauantain numeroon kakkossivun vakiopalstalle. Nyt hän lähetti minulle parikiloisen, suurikokoisen ja tuoreen 831-sivuisen kootun teoksensa, nuo kunnallistalouteen liittyvät (Heinolan, Lahden ja muiden Päijät-Hämeen kuntien sekä valtiontalouden ja eri hallitusten aikaisten valtionbudjettien) hauskat, kriittiset, älykkäät, pistelevät ja vertailevat Kassara-iskunsa, jotka ilmestyessään olivat varsin ajankohtaisia ja kuohauttivat asianosaisia sekä riemastuttivat lukijoita pohtimaan harvinaisen tarkasti asioista perillä olevan pakinanikkarin rökittäessä tekijöitä ja varsinkin talousasioiden itsestäänselvyyksiä.

 

Pakinoissa oli myös ideana, ettei kukaan tiennyt tuon nimimerkki Kassaran henkilöllisyyttä. Tutkija ei olisi voinutkaan kirjoittaa niin suoraan asioista kuin pakinoitsija pystyi. Monet jutuista olivat myös Lahden kunnallispolitiikkaa ja sen tekijöiden pistämistä hirttosilmukkaan. Hienoja juttuja, joissa kunnallispoliitikot ja valtiomiehetkin joutuivat usein itselleen yllätyksenä pohtimaan typeryyksiään ja ajattelemattomuuttaan päätöstehtailuissaan.

 

Olen nyt lukenut pakinoista vasta arviolta neljänneksen ja uskon teoksen kuluvan monta vuotta käsissäni yhtenä esimerkillisenä, klassisena kunnallistalouden ohjekirjana.

Heikki Helin pystyy nykyisinkin pistämään terävän kirjoituksen näistä kunnallistalouden rumbamaisesti toistuvista vuosikuvioista ja vaikkapa Lahden asioista - niitä koko ajan seuratessaan - ja olen huomannut hänen silloin tällöin niitä julkaisevan nyt ihan omalla nimellään Etelä-Suomen Sanomien alakerrassa.

 

Mammuttisen Kassara-kokoomateoksen tekstit vuosilta 2000-2016 tuulettavat raikkaan ennakkoluulottomasti kunta- ja valtionhallinnon pysähtyneisyyttä. Sen pakinoitsija Kassara paljastuu paitsi oikeaksi huipputason talousmieheksi myös loistavaksi sanankäyttäjäksi, joka älykkään lämpimällä huumorillaan todistaa suurta ymmärrystä meidän ja valitsemiemme luottamusihmisten ajattelukyvyn vajavaisuudelle.

 

 

Muutama ydinajatus Kassaran 1750 jutusta:

 

Palvelujen karsiminen

Poliisi alkaa olla muinaismuistolain suojelua kaipaava kohde maaseutukunnissa. Silloin kun poliisia tarvitaan kiireesti, saattaa päivystäjän auto olla alueen toisessa laidassa tunnin päässä.

Poliisin arvostus on kasvanut sitä mukaa, mitä harvinaisemmaksi poliisi on käynyt. Näinhän se on muidenkin palvelujen. Silloin kun ne on olemassa, ne ovat itsestäänselvyys. Vasta sitten kun niiden saanti kyseenalaistetaan, ne tulevat arvoonsa. Näin näyttää käyvän monille kunnallisillekin palveluille.

 

 

Talouden kieli

Talouden kieli hämää enemmän kuin kertoo asiaa. Puheet vilisevät sanoja, joiden merkitys jää kuulijalle hämäräksi. Kunnallishallintoon on juurtunut strategia-sana. Se tarkoittaa yksinkertaisesti suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan haluttu päämäärä. Suunnitelma-sanaa käyttävä katsotaan untuvikoksi ja märkäkorvaksi kunta-asioissa. Strategia-sanan käyttö kuvaa esittäjän kokemusta ja valistuneisuutta.

 

 

 

Tuottavuus ja Lahden sivistystoimen talousarvio

Toimialalta edellytettiin tuottavuuden kasvua kolmen miljoonan euron verran. Se tarkoittaa nettomenojen (menot – tulot) leikkaamista. Tavoitteesta saadaan kaksi kolmasosaa, kun väkeä siirtyy eläkkeelle, mikä näkynee palvelujen tarjonnassa. Osa tuottavuuden kasvusta saadaan korottamalla kulttuurilaitosten, Wellamo-opiston ja liikuntalaitosten maksuja. Myös se, että tarjotaan vähemmän ja heikompia palveluita, kasvattaa tuottavuutta.

 

 

 

Ei suunta iskulausein käänny

Lahtikin uudistaa brändiään. Tavoitteena on, että ”mielikuva Lahdesta on positiivinen ja vastaa todellisuutta, Lahti on kiinnostava yhteistyökumppani ja lahtelaiset ovat ylpeitä kaupungistaan”.

Ei mielikuva muutu, jollei kaupunki muutu. Eikä Lahti muutu kiinnostavaksi yhteistyökumppaniksi kaupungin omalla julistuksella. Kysykää vaikka heinolalaisilta tai sysmäläisiltä. Homehtuvissa kouluissa opiskelevien lasten vanhempien voi vaikea olla ylpeä kaupungistaan, jossa on alkanut rakennustaiteen parakkien aikakausi home-evakkona.

 

 

Lis%C3%A4liite.jpg