Kolme_Muskettisoturia_08.jpg

Milady Winter is Coming

Lahden kansanopiston teatteri II tulkitsee ihmistä, elämää, todellisuutta, yhteiskuntaa ja maailmantilaa niin suurella sydämellä, rakkaudella, viisaudella, menneisyydellä ja päivänpolttavuudella, vilpittömyydellä, ihmisläheisellä elämänriemulla, koko taiteilijajoukkonsa psyyken ja fysiikan täydeltä, että katsoja saa huumaavan rautaisannoksen omaan elämäänsä, ajatteluunsa ja silmiensä aukaisemiseksi sankaruudesta.

Kokijan aivokapasiteetin pienimmätkin hiussuonten mutkat suoristuvat kaiken tämän ajattelurikkauden niihin mahduttaakseen. Tässä omassa täydellisessä teatterin määrätietoisessa esitysilmeessä nauru on teoksen suuri nautinto, joka maustaa puhuttelevan näytelmäuutuuden lämpimän elämänmakuiseksi.

 

Misa Palanderin taiteilijapersoonan omaperäisyys - teksti ja ohjaus – on jo omassa filosofisessa herkussaan nautinnollista ahmittavaa. Nyt harpataan esityksessä korkealle, uhkarohkeudella päätä seinään puskemalla, pyhyyksiä ja instituutioita kumartelematta sekä tehdään se järisyttävällä, sähisevällä ohjauksen ja näyttämöilmaisun karnevaalisen ilotulitteisella kokonaisvoimalla.

Palanderin analyysi on menneisyyttä irvailevaa ja sitä modernísti tämän päivän ilmiöihin rinnastavaa - suurenmoista dialogia näyttelijöille.

Karnevaalin henki tänään on nähdä sankaruudessa ilmiö, kuva ja sen takana pieni tyhjyys tai enintään kärsivä ihminen. Julkisuusnälkä on tämän elämäntilamme käyttövoima, kansakunnan toive, ihmiskunnan hämmästely ovat sankaritarujen jälkipolvien suomaa tai epäämää sankariglooriaa. Palander nielaisuttaa meille rajuin haukkauksin menneen ja nykyisyyden, laukaisee ne kuin rakettisina tulevaisuuden mielikuvina, räävittöminä rinnastuksina henkilögalleriaan yhtäaikaisesti satojen vuosien hyppäyksin ja rinnastuksin.

Naiseuden status saa teoksessa sytykkeitä uudistuakseen, modernistuakseen edes pienen piirun. Teos tulvii ajatteluvirikettä, suurenmoista oivallusta ja täydellistä dialogia, josta olentojen hahmottelu, sukupuolittelu, sukupuolettomuus suorastaan räjähtää henkiin, eläväksi, maukkaaksi karikatyyriseksi, mielikuvitustakin todellisemmaksi.

Kansanopiston näytelmän menneisyysvarjon - Alexandre Dumas'n Kolmen muskettisoturin - 1600-luvun renessanssin valtiaiden vallanhimon, murhien, itsekkyyden, kaksintaistelujen ja miesauktoriteettiajan yhteiskunnasta ei vanha maailma ole paljonkaan sisällöltään muuttunut. Media vain näyttää ympäri maailman valtarakenteiden aikeet ja ratkaisut nopeasti muutaman sekunnin viiveellä: Miehiä sankarit vuosisatojen sankarikavalkadissakin ovat olleet ja tulevat olemaan. Naisista vain ovelimmat, kauneimmat, seksuaaliobjekteina viettelevimmät, luonteiltaan kauheimmat ovat sankarigloorialla leimatut, he ovat saaneet sen päänmenetyksin, ennenaikaisin kuolemin tai miesmäisiin rohkeustekoihin yltäneinä. Eläimet ovat tänä päivänä naista tärkeämmät läheisoliomme - kuten näytelmä Esther the Wonder Pig -sikahahmollaan hellyttävän oikeutetusti maailman lööpeissä ja tässä esityksessä sankaruudellaan todistaa.

Hämmentävää on kansanopiston tulkinnan mukana ymmärtää, miten romaaninsepittelijä Dumas'n monen ikäpolven muskettisoturisarjaan 1600-luvulta rinnastuu myös suurin länsimainen nykyviihdyttäjä - televisio - joka vie meitä  imussaan takaisin tuohon menneeseen aikaan Game of Thrones -kaltaisilla satamiljoonaisilla katsojaluvuillaan: niissä tulkitaan vuosisatojen ikäisten sukujen teemoja sadunomaisesti, todentuntuisesti viikosta viikkoon. Kansanopiston hahmojoukkoon tuo tuulahduksen tästä yhteydestä Sonja Arffmanin hurmioittava Milady Winter is Coming -luomus. Tarinoinnin tenhoon on todellisuutta helpompi siis yhä paeta kuin sitä kohdata. Tai että hovien menuetit saavat liikekieltä aikakautemme muoti-ilmiöstä flossaus-tanssimuodista - näitä poikkileikkauksellisia rinnastavia yhtymäkohtia revyy välähtelee verrattomina tunnistettavina tai tunnistamattomina tuikkeina.

Neljän muskettisoturin luonnekuvat ankkuroivat tekstin ehkä selkeimmin alkuperäisteokseen, sillä nuoren D`Artagnanen Petra Lumme tekee elävän nuoruuden vilpittömyydellä ja ehdottomuudella, Aramikseen Helmi Linnosmaa tuo yllättävän herkkää uskonnollista maailmankuvaa, Porthokseen Kasperi Hulkkkonen ylpeän itsekkyyden ja Benjamin Klemettinen antaa Athokselleen tyypillisen kylmäverisen taistelijan luonteen.

Kolme_Muskettisoturia_01.jpg

D´Artagnan, Aramis, Porthos ja Athos

 

Näytelmän täysin uudet roolit on kirjoitettu suoraan määrätylle taiteilijalle. Itse pidin tietenkin jo lämpiön lämmittelyprologin akrobaattisesta liikuntaihmeestä Supermiehestä, hellyttävän viisaasta Esther the Wonder -sikahahmosta ja aivokirurgi Juha Hernesniemestä, joita kaikkia tulkitsi Eero-Heikki Puustinen, näyttelijäkarismaattisen yksilöllisiksi hahmot taitavasti luonnehtien. Inka Maijala näytteli Kuningas ja Jeesus Nasaretilainen -roolit tyylillä, sisäisellä varmuudella ja voimalla, Jussi Korhosen Iivo Niskanen sykki lihasvoimaa, vauhtia ja suomalaissisua ja hänen Sylvi Kekkosessaan aisti pidättyvää älyä ja laskelmallisuutta, Elina Kanervan Kekkonen, moneen mielialaan ailahteleva, ajatteleva roolityö kantoi upeasti esityksen suomalais-sankariteemaa, Robert Katzin Che Guevaran lämmin inhimillisyys ja luontevuus antoi kasvot toisenlaiselle sankaruudelle. Unohtamatta Riikka Koskisen Sini Saarelaa, Iida-Sofia Luusuan karamellisen suloista Barbieta, Heikki Nousiaisen hauskuttavaa kapteeniroolivaihdosta tai Jussi Järvilehdon ronskia Sankarimummoa, Senja Rajalinin tyylipuhtaan taitavia roolitulkintoja ja Henna Heikkilän Prinsessa Dianaa.

 

Kolme_Muskettisoturia_05.jpg

Kardinaali ja Anna Itävaltalainen

Jos oman sankarikruununi näytelmän tulkinnan vaikuttavuudesta saisin jakaa, antaisin ne Sonja Lairikolle ja Valo Saurille - Kardinaalin ja Anna Itävaltalaisen tunnelmia, viettelystä, rakkautta ja sensuellisuutta täynnä uhkuvista, upeista, tarkkanyanssisista roolitöistä.

Kehuilta ei taida tulla loppua. Hurjat hiuslaitteet ovat teoksen suolaa ja sokeria, tanssit ja liikunta harvinaisen valmista, nautinnollista koreografialtaan ja yhteisteholtaan, harvat näyttämövisiot tehokkaita, musisointi sovituksineen, sävellyksineen, vähäisine lauluineen, instrumentaalisine orkestereineen tasokasta, tehosteet ja tekniikka varman toimivaa - kaikki kohdallaan.

 

Teatterityönä esitys antoi komean tulikasteen Lahden täysin uudelle, mittavalle teatterilavalle. Tilan neutraalius loi puitteet mielikuvitukselliselle luomukselle, jonka kaikki osatekijät tuntuivat hämmentävän täydellisiltä.

Jo esityksen alkumetreillä alkaa lisääntyvällä jännityksellä odottaa taiteilijaensemblen jokaista kohtausta ja hetkeä  - kaikissa jännitys laukeaa yli odotusten, yllättävästi, kiehtovasti, tuoreesti. Tämä teatteriesitys on sitä teatteria, josta turhat kriittiset arviot ja viisastelut ammattimaisuudesta kalpenevat turhuuksiksi: aitoa, vilpitöntä, rikasta uutta teatteria pienissä hiotuissa yksityiskohdissaan, suuressa loistavassa vaikuttavuudessaan.


 

Alexsandre Dumas - Misa Palander 
 

KOLME MUSKETTISOTURIA

Esitysteksti ja ohjaus: Misa Palander
Koreografia ja tanssin opetus: Meri-Tuuli Risberg
Musiikin sovitus ja opetus: Virva Immonen
Näyttämötaistelut: Kristo Salminen
Apulaisohjaus ja tuotanto: Riikka Koskinen
Kuvaaja: Mari Kaakkola

Graafikko: Jalmari Savolainen

Näyttämöllä: Sonja Arffman, Henna Heikkilä, Kasperi Hulkkonen, Jussi Järvilehto, Elina Kanerva, Robert Katz, Benjamin Klemettinen, Jussi Korhonen, Sonja Lairikko, Helmi Linnosmaa, Petra Lumme, Iida-Sofia Luusua, Inka Maijala, Heikki Nousiainen, Eero-Heikki Puustinen, Senja Rajalin, Justiina Saari, Valo Sauri

Tuotanto: Lahden kansanopiston Teatterikoulutus II

Muut esitykset:
la 10.11. klo 15 (LOPPUUNMYYTY)
ke 14.11. klo 19
la 17.11. klo 15
su 18.11. klo 15
ke 21.11. klo 19
pe 23.11. klo 19
la 24.11. klo 15
su 25.11. klo 15
ke 28.11. klo 19
pe 30.11. klo 19
la 1.12. klo 15
su 2.12. klo 15
ke 5.12. klo 19
pe 7.12. klo 19
la 8.12. klo 15

https://www.teatterikoulutus.fi/esitykset/kolme-muskettisoturia

Arvio kirjoitettu näytelmän kantaesityksen ensi-illasta 9.11.18

 

Lis%C3%A4liite.jpg