Lahden kaupungin on syytä ylpeillä hetki luonnostaan ja sen mahdollistaman ruumiillisen ja henkisen kulttuurin suurista sattumista. Salpausselän jääkautinen harju mäkineen ja laaksoineen on antanut asuinkunnallemme kasvot, jossa metsäinen ja järvinen luonto sekä jäljittelemätön supisuomalainen suksikulttuuri ovat iskostuneet Lahden tunnusmerkeiksi. Yli vuosisadan ajan maailman mittapuunkokoinen koko kansan liikuntakulttuurin hiihtourheilu henkilökarismoillaan on leimannut Lahden tunnetuksi.

 

Siiri-n%C3%A4ytelm%C3%A4.jpg

Siiri Rantanen ja Ida-Maria Lius

 

Ruumiinkulttuurin suuri lahtelaisnimi Siiri Rantanen vielä elävänä ja hyvissä voimissaan toimivana urheilulegendana on tänään saanut merkittävän tunnustuksen. Hänen naishiihdon suurenmoisesta kilpailu-urastaan ja perhe-elämästään on tehty tositapahtumiin perustuva, sydämellinen, komean valaiseva ja viihdyttävä näytelmä Suomen kansalle ja koko urheilumaailmalle.

 

Sen kulttuurisen loisteliaisuuden on luonut Timo Taulo, joka valtavalla yksityiskohtien runsaalla paneutumisella on kirjoittanut ja ohjannut draaman, jossa dokumentaarinen (autenttinen filmi) ja elävääkin elävämpi henkilögalleria luovat katsojalle ainutlaatuisen herkullisen, alkupuolella suorastaan täydellisen revyymäisen rikkaan kokonaisuuden - asiapitoisen ja samalla riemukkaan kulttuurinautinnon.

 

Näytelmäteoksena Ainopuiston teatterin kolmeen ikäpolveen laajentunut kolmekymmenhenkinen taiteilijajoukko on jo kouliintunut yhteiseen eläytyvään ilmaisuun ja ohjaus luo nyt esitykselle sopivasti lähes yhdeksänkymmenen vuoden mittaisen kokonaisuuden ja antaa eri vuosikymmenin ajassa vuorottelevan suomalaiselämän luontaista välähdyksellisyyttä, Värtsilän kaurilaista ja lahtelaista rinnasteisuutta katsojalle tämän harvinaisen suomalaisnaisen elämäntaipaleesta. Juuri tämä eri aikakausien - 1940-1980-lukujen rinnastus takautumineen nostaa esityksen todellisuuden realismia paljon korkeammalle - puhuttelevaksi ja historiallisesti ymmärrettäväksi taiteeksi.

 

Ainopuiston teatterin joukkokohtaukset osoittautuvat entistäkin toimivammiksi koko näyttämön ja näyttelijäkunnan toteuttamiksi hienoiksi esityksen kohokohdiksi.

Siirin ja Kallen ensikohtaaminen Työväentalolla tai häävalssit Nuorisoseuratalolla kaikki ajan musiikkeineen, Rouhiaisen sisarusten laulusolistein, tanssein saavat elämäntäyteisen ja toimivan hehkunsa koko laajan näyttämön täydeltä. Esityksessä liikutaan runsaasti aikakausien uutuusmusiikein kotoisin askelluksin sekä hullutellaan arjen virkistykseksi, maulla näyteltynä ja lämpimän tunteikkaasti.

 

Siirin elämän todellinen köyhyys, varhainen äidin kuolema, isän alkoholinen olemus antavat taustan olosuhteitten tuomasta pakosta selviytyä vaikeistakin asioista jo koulussa poikkeuksellisen tahdonlujana lapsena. Hänestä kasvaa nöyrän määrätietoinen ihminen, jolle enon tekemät sukset avaavat viimein elämän tärkeimmän mielenkiinnon. Pienenä jo kansakoululaisena saadut hiihtokilpailuvoitot, sitten maakunnalliset meriitit ja viimein koko Suomen mestaruudet tuovat tämän naisen ja nuoren perheen viimein Lahteen - puuseppien ja teräsvalimoiden kaupunkiin.

 

Ennen kaikkea esitys on kuitenkin yhteisöllinen kuvaus, jonka vilpittömyys, suorapuheinen hurtti huumori, valoisuus ja miltei unohtunut terve kriittisyys luovat pienen ryhmän esimerkillisen yhteishengen. Siinä välittyy sopivasti koko pienen kansakunnan terve moraali, alttius ja aito voima pitää yhtä köyttä sekä antaa kannustusta toisilleen. Siinä kulminoituu myös ensi kertaa  - yhä jatkuva - naisten aliarvostaminen miesten päätöksissä ja kuin hauskana kuriositeettina tässä esityksessä ei nähdä ainuttakaan mieshiihtäjää.

 

Totta kai tästä perusteemasta on draaman lain mukaan tehtävä asian seuraamiseksi myös viihdettä, kaivettava pienetkin hauskat ja kriittiset anekdootit ja herkuteltava niillä sopivan usein yli kaksituntisen esityksen mausteina. Harvinainen aarre onkin tältä osin esitystä terävöittämässä - 94-vuotias Siiri-Äitee itse tarkkana, huumorintäytenä persoonana, energisenä tietopankkina ja käsikirjoituksen apuna.

 

Niinpä monia ennen avaamattomia totuuksia pulpahtelee tästä suomalaisten kohta unholaan jäävästä liikuntamuodosta.

Hiihtoliiton miesvallan nuiva suhtautuminen naisurheiluun konkretisoituu monissa kohdin esitystä suorastaan sivaltavan maukkaasti: aktiivikilpailijoiden mieslääkärin ja naisten yhteenotto, yksinvaltainen miesvalmentaja arveluttavine lappilaisine naislemmittyineen vastassaan rehdit ja määrätietoiset naiset. Myös ajan kasvatusilmiöt kalanmaksaöljyineen, liikuntatuokioineen, pallopeleineen, koulukiusaamisineen saavat välähdyksensä.

Suomalaisten varsin niukat kulttuuri- ja seurustelumahdollisuudet paikallisine tanssilavoineen, hiljaa maaseudulle hiipivine uusine viihdemusiikkeineen vuorottelevat näytelmän edetessä aikakausien viihteen nimissä ja omalta osaltaan sävähdyttävät esitystä railakkaasti.

 

Siiri%202.jpg

Kaksi Siiriä - Ida-Maria Lius ja Siiri Vesaaja

 

Esityksen suuren henkilömäärän keskeiset roolit on kirjoitettu taitavasti koko esitystä kantamaan. Ne myös tulkitaan uskottavalla paneutumisella ja täydellisellä heittäytymisellä.

Siirin osan näyttelee Ida-Maria Lius raikkaan elävästi. Hänestä uhkuu elämää, hiihtourheilun ehdottomuutta ja perheen sisäistä koossapitävää äiteemäistä supliikkia, maalaisjärkeä ja rakastavaa voimaa nuorekkaasti ja vastustamattomasti. Siiri pienenä saa Siiri Vesaajan tulkitsemana sympaattisen luontevan tulkinnan.

Molempien Siirien takautumina ja rinnastuksina tulkitut kohtaukset ovat esityksen käsikirjoituksen ja toteutuksen herkkiä huippuja.

Villen - Siirin isoveljen- tulkitsee Sisu Aro varmasti, reippaasti ja vakuuttavasti.

 

Jan Hagelberg luonnostelee taitavan tyylikkäästi Siirin Kalle-puolison, antaa perheen isän henkilökuvalle sopivan luonteikkaan hahmon.

 

Siiri%204.jpg

Rantasen perhe

 

Lapsinäyttelijät kauttaaltaan ovat esityksen onnistunutta, monipuolista ja aitoa teatteriantia. Karolus Saaristo ja Niilo Virtanen tulkitsevat hauskasti Rantasen perheen pojat Martin ja Aarren - varsinkin Siiri-äidin opastama palturin syöttäminen kaikille turhille lehtitoimittajille onnistuu täydellisesti.

 

 

Hiihtäjäkilpasiskojen - Mirkun, Sirkan, Lypyn, Evan ja Toinin - rooleissa Veera Rintala, Anne Majaniemi, Päivi Heimonen, Sanna Linna, Julia Karppinen luovat yhdessä Ida-Maria Liuksen kanssa yhden keskeisen tason näytelmässä - yhteisöllisyyden ja ryhmähengen - näytellen osansa persoonallisiksi ja ihailtavan elämänmakuisiksi.

 

Ketään unohtamatta pikkuroolitkin tulkitaan maittavasti ja teoksen hengessä kiinteästi mukana eläen.

Kaarina Kaikkonen antaa roolissaan selkeät kasvot Siirin äidille, Emmi Korkkanen sujuvan hahmon toimittajalle, Päivi Parkkola rehevän energisen tyyppiluomuksen opettajalle, Kim Ruuska värittää päävamentajansa itsekkään äksyksi, Mia Mustaparta piirtää Marisansa arvoitukselliseksi ja Heikki Moilanen tekee tekstiin sopivan tohtoriroolin taitavasti taas kerran näytellen.

 

 

Kokonaisuuden täyttävät onnistuneesti taidokas puvustus, hyvä äänentoisto sekä näyttämötapahtumia keskeisesti jäsentävä skriini - kuvamedia, joka erikoisesti italialaisista Cortinan kisoista tuo kansainvälisen kielen ja nopeuden tuulahduksen esitykseen.

 

Siiri%206.jpg

Kilpasiskot

Ehkäpä dokumenttimateriaalia on sittenkin ollut liikaa, sillä täydellisesti onnistunutta kokonaisuutta himmentää näytelmän jälkiosan toteutus. Se kääntyy liian pysähtyneeksi melodraamaksi, lähes tapahtumattomaksi perhealbumiksi - sinänsä Siirin elämälle tärkeää dokumenttia tarjoillen ja jo esityksessä nähtyä ajankuvaa kerraten. Samoin näyttämön katokseen sijoitettujen Kilpasiskojen useiden kohtausten tehon särkee asemointi, jossa suuren kilpailijoita esittävän taustakuvan edeskatsojan on vaikea hahmottaa itse eläviä kilpasiskoja.

 

Esityspaikka - Karpalon hyppyrin kenttä on kuin suuri korkeareunainen kattila, kulttuurilöytö, erinomainen kesäteatterin esityspaikka, joka tässä esityksessäkin kuohuttaa tunteemme ja tuntemuksemme mielihyvälle reunojensa ylälaitoihin saakka.

Siiri Rantasen elämästä on tehty upea näytelmä. Sen katsominen on lahtelaisen kulttuurivelvollisuus.

 

Siiri%209.jpg

Siiri Vesaaja, Siiri Rantanen,  Ida-Maria Lius ja Jan Hagelberg

 

 

ROOLEISSA:

Siiri Rantanen, Äitee – Ida-Maria Lius
Kalle Rantanen, seppä – Jan Hagelberg
Päävalmentaja – Kim Ruuska
Hiihtoliiton tohtori – Heikki Moilanen
 

KILPASISKOT CORTINASSA 1956 JA LAHDESSA 1957
Mirja ”Mirkku” Hietamies – Veera Rintala
Sirkka Polkunen – Anne Majaniemi
Lydia ”Lypy” Wideman – Päivi Heimonen
Eva Hög – Sanna Linna
Toini Mikkola – Julia Karppinen
Marisa Virta – Mia Mustaparta
 

KAURILAN KYLÄSSÄ 1930- ja 40-luvuilla
Pikku-Siiri Lintunen – Siiri Vesaaja / Sara Holkeri
Vilho, Siirin isoveli – Urho Notkola / Sisu Aro
Naapurin Toini – Saga Wessman / Hilma Virtanen
Anna Lintunen, Siirin äiti – Kaarina Kaikkonen
Opettajatar Fanni Leistola – Päivi Parkkola
 

Kaurilan kylän lapset 1935: Aune – Adalmiina Teittinen / Minja Karppinen, Helka – Oili Kankaanrinne, Saimi – Elvira Skarhol, Alli – Anna Wexler, Pekka – Samuel Karppanen, Toivo – Santtu Känkänen, Mari – Olivia Keskiväli
 
Rouhiaisen laulavat sisarukset 1946: Hertta, Annikki ja Tamara
– Susanna Niemi, Aino Lehtola, Milja Brandt
 

LAHDESSA 1950-luvulla
Martti Rantanen, Äiteen poika – Karolus Saaristo
Aarre Rantanen, Äiteen poika – Niilo Virtanen
Olavi Kajala, kaupunginjohtaja – Mikko Hannula
Maisa Juntunen, toimittaja – Emmi Korkkanen
Suoma Ilves, LHS:n tyttöosaston ohjaaja – Päivi Parkkola
 

Häklin duunarinaiset 1952/LHS:n talkoolaiset 1957:
Anneli/Lyyli – Hannele Iiskonmäki
Roosa/Saimi – Anneli Iso-Kuortti
Naimi/Emmi – Tuija Kanerva
 

Lahden Hiihtoseuran tyttöosasto 1957: Marja-Liisa – Susanna Niemi, Helena – Liila Kilpiö, Senja – Andrea Wexler, Mirja – Iida Petäjämaa, Pirkko – Milja Brandt, Marjatta – Kiia Kuusinen, Pirjo – Karoliina Karppanen, Marjo – Emilia Kuismanen, Hilkka – Aino Lehtola

Yhteistyössä: Lahden Hiihtoseura, Lahden kaupungin Liikuntapalvelut, Hiihtomuseo ja Ravintola Voitto.

Esitykset Lahden Urheilukeskuksessa Karpalon kentällä 28.6. - 7.7.2019

To 27.6. klo 18
Pe 28.6. klo 18
La 29.6. klo 13
Su 30.6. klo 13
Su 30.6. klo 17
Ti 2.7. klo 18
Ke 3.7. klo 18
To 4.7. klo 18
La 6.7. klo 13
Su 7.7. klo 13
Su 7.7. klo 17

Arvio kirjoitettu perjantain 28.6. -esityksestä.

 

https://www.ainopuistonteatteri.fi/aitee/

 

Lis%C3%A4liite.jpg