Teatterielämys on useimmiten onnenkauppaa ja sattumaa, harvoin mitenkään täysin taattu teatterikäynnin tulos. Hyvä viihde ja tyylikäs komedianäytteleminen osuu kohdallemme sitäkin harvemmin tässä hömppäviihteen ja pinnallisten kaksimielisyyksien, stand-up -huvin viihdekehyksisessä maailmassa.

 

Teatteri Vantaa on niitä harvinaisia piskuisia ammattiteattereita, jonne voi mennä varman päälle ajatonta, hyvää ja raikasta viihdettä sekä näyttelijätaiteen tartuttavaa elämänriemua ja elämänuskoa kokemaan. Siellä nimittäin - intiimin tunnelmallisessa Silkkisalissa - näyttelee yksi harvoista suomalaisista komediataiteilijoista, suurenmoinen Anne Nielsen.

 

 

Liekö sattumaa vai harkittua, että tarkalleen samana vuonna, kun Anne Nielsenin perustama Teatteri Vantaa koki ensimmäisen ensi-iltansa v.1986,  sai Britteinsaarilla maailman ensi-iltansa Willy Russellin yhden naisen komedia Shirley Valentine. Saati se, että juuri tällä viikolla tämä näytelmä yli kolmekymmentä vuotta kaikkialla maailman komedianäyttämöillä menestyksekkäästi pyörittyään on saanut samanpituisen ajan Teatteri Vantaata vetäneen Anne Nielsenin tarjoilemaan meille Shirley Valentinen loistavana, purevana, sydämellisenä, repäisevän vauhdikkaana, hurmaavana komediana.

 

 

 

”Shirley Valentine on komedia pitkään perheen arjen hyllyllä pölyttyneestä äidistä ja naisesta, joka päättää lasten jo kaikottua maailmalle hypätä tuntemattomiin, houkutteleviin unelmiensa ja haaveidensa toteutumattomiin aaltoihin löytääkseen uudestaan kateissa olleen elämänilonsa.

Shirley saa mahdollisuuden murtautua ulos ahtaasta kodistaan, kun hänen paras ystävänsä kustantaa hänet yhteiselle lomamatkalle Kreikkaan. Tästä alkaa seikkailu, joka saa Shirleyn silmät avautumaan ja näkemään kaiken sen hyvän, mitä elämä tarjoaa – naurua, toivoa ja lopulta myös rakkautta.

Willy Russellin menestysnäytelmä on sopivin ohjauksellisin ajanmukaistetuin sovituksin ajaton komedia naisesta, joka alkaa nähdä maailman ja itsensä ja oikeutensa uudessa valossa.”

 

 

Vakavasti ottaen hauskuus ja laatuhuumori vaatii aina todellisen vastakohtansa, mistä teksti ponnistaa. Miltei kaikkia maailman sammahtaneita parisuhteita pöllyttävä, sinkkuuttakin ja ainakin miehiä hätkähdyttävä yhden naisen rohkea elämänmuutos herättelee lannistetut, uinuneet ja unelmoivat elämänvoiman haaveet ajatuksiimme eloon ja tuoreeseen iskuun ihmisen uuden elämänvoiman - rakkauden, unelmien ja elämänmuutoksen toteuttamisen oikeutuksesta.

 

Tänään Anne Nielsen on näyttelijänä taas kerran lumoavimmillaan, antaa kaikkensa - sielun lämmön, viisaan huumorin, kohtalonyhteyden, räiskyvän temperamentin, liikekielensä ikuisen nuoruuden ja äänensä sekä hyräilynsä kauniin musikaalisuuden - Shirleyn vastustamattoman luontevana, temperamenttisen naiseuden kohtaloineen herkullisen kypsänä roolityönä tarjoillen.

 

 

Tämä valovoimainen, synnynnäinen komedienne on yksi suomalaisen teatteriviihteen vaatimaton, yhä kirkkaasti välkkyvä tähti, jota ei voi olla rakastamatta, hänen taiteestaan nauttimatta, hänen mukanaan asioihin eläytymättä.

 

Esitys näyttää Mira Kivilän ohjauksessa, miten komedia toimii todellisen komediennen taipuessa tekstin suuriin linjoihin tai sen jokaiseen tekstin ajatukseen, sen välähdysmäisen lyhyitä ajatusmutkiakaan sivuuttamatta. Puhumattakaan tarinan jännitteen kerrontataidosta - värittämään tilannekomiikkana kohtaukset tai karrikoimaan tuttaviensa tai ihmisten puheet niin tarkkaiskuisesti, millimetrisen sävydetaljisesti (vaikkapa kuopijolaisesti), että monologi muuttuu täydelliseksi, upeaksi ja lämminhuumoriseksi, tragikoomisen puhuttelevaksi draamaksi.

 

Lavastuksen niukka rekvisiitta toimii esineistön muuttuessa silmänräpäyksellisesti ties kuinka moneksi tapahtumia kuvittavaksi kapistukseksi. Vaihtuva nopeasti lehahteleva visuaalinen kuvakerronta puvustuksineen toteutuu elävästi, sopivasti rytmittäen esitystä, sen yksilöitä luonnehtivin hauskan asenteellisin henkilökuvin syventäen tai tarinan interiöörejä maisemiksi vaihtaen. Tunnelmaa tiivistävät äänilavasteina Karaindroun valssit, Theodorakisen rytmit ja Mozartin Taikahuilun amoriset sävelet.

 

Olisiko jotain vielä huomautettavaa, lisättävää, kerrattavaa?

Tämä suomalaisilla näyttämöilläkin vuosikymmenet pyörinyt monologi voi ennen koettuna tuntua muistissamme tänään jonkin vanhan tutun, aikansa eläneen komedian märehtimiseltä, jonka näkemiseen ei enää kannata vaivaa nähdä.

Vaan kun sen tarjoilee meille Anne Nielsen?

 

 

”Nielsenin revyymäisen rikas, taidokas, väkevästi tunteva, todentuntuinen, mielialoiltaan elämän ääripäihin hetkessä ailahteleva, älykäs, eläväistäkin eläväisempi, notkealiikkeisen repäisevä nainen täynnä särmää, mielialaa, itkua ja naurua, ylistystä ja vähättelyä, myös valtavan määrän sydämellisyyttä sekä täydellisen hullaannuttavaa temperamenttia, jota tulvii näytelmän täydeltä ja iskee täysin läiskein jokikiseen katsomonpenkissä istuvaan.”

 

 

 

SHIRLEY VALENTINE

 

Teksti: Willy Russell
Suomennos: Aino Piirola
Ohjaus: Mira Kivilä
Näyttelijä: Anne Nielsen
Visuaalinen suunnittelu: Mira Kivilä
Tekniikka: Esko Paavola
Kuvat: Paula Virta

 

https://www.youtube.com/watch?v=VEXeHJ-5CkA