G%C3%B6sta%201.jpg

 

Suomalainen on vieraantunut jo liiaksi radiosta vapaa-ajanviihteenä ja tiedotusvälineenä. Radio saattaa olla vielä pelkän viihdemusiikin, kauppojen taustamusiikin tai ajan populaarikulttuurin popin, rockin, iskelmien, laulelmien ja jazzahtavan musiikin välittäjänä toisinaan ainakin toisella korvalla kuunnellen käytössä. Myös suomalaisten kesäasunnot tuntevat hyvin radion ja sen merkityksen.

 

Lahden kaupungilla maantieteellisesti merkittävänä viestinnän keskipisteenä on ollut koko Eurooppaa kattava vaikutus yhtenä maailman tärkeimmistä radioasemista kahden komean ja korkean radiomaston ja tehokkaan lähetinvarustuksensa ansiosta. Nykyisin noilla mastoilla on enää muistoarvo - tekniikka eetterissä ei niitä enää tarvitse. Siksi on luontevaa, että kun Lahtikin aikanaan oli yhtenä koko maailman keskipisteenä radioaaltojen mukana, tänne perustettiin maailmanmittapuussa harvinainen Radio- ja tv-museo Mastola.

 

 

Eilen avattiin Lahden radio- ja televisiomuseossa suomalaisen populaarikulttuurin lähimenneisyyden ja radioaikakauden hieno muistelo Gösta Sundqvistin radiotyöstä ja radioviihteestä elämäntyönäyttelynä museon alakerrassa sekä museon auditorion nonstoppisena videokoosteena.

Yleisöä oli sankat joukot paikalla ja tietenkin tarjoilua.

 

Alkupuheessaan museonjohtaja Timo Simanainen ilmoitti, ettei hän osaa laulaa, mutta toivotti yleisön museon puolesta viihtymään yhdessä ja alakerran hienossa Gösta Sundqvistin muistonäyttelyssä.

 

Leevi%267.jpg

 

Museon Sundqvist-näyttelyn käsikirjoituksen ja suunnittelun tehnyt museoamanuenssi Linda Heinonen osasi tyylillä, asiantuntemuksella ja monilla esimerkeillään valaista meille asiantuntemattomillekin Gösta Sundqvistin (1957-2003) elämää ja hänen poikkeuksellisen omaperäistä luovaa persoonaansa.

 

Leevi%264.jpg

 

Heinonen kertoi, että kuulostaa kliseeltä, ettei Sundgvist arvostanut itseään muusikkona, mutta tarinankertojana kylläkin. Gösta Sundqvist on lauluntekijä ja radiohumoristi, jonka ajatukset ja kynä toi radioon yli 250 musiikkikappaletta ja noin 700 radiojuttua yli kahdenkymmenen vuoden aikana. Kuunteljoiden suosikkisarja Koe-eläinpuisto kuului radiossa 10 vuotta. Tuona ajanjaksona hän kirjoitti suomalaisen radion kenties omalaatuisimpia, mutta aiheiltaan kuuntelijan ajatuksille sykkiviä ohjelmia. Viina, kulutushysteria, luonnontuhoaminen saivat noissa hupailuissa ronskin käsittelyn - eikä seksikään niistä useinkaan unohtunut. Jutuissaan hän hienosti, kautta rantain tai suoraan asettui aina pienen ihmisen puolelle.

Hän itse piti esimerkkinään Reino Helismaata, Sauvo Puhtilaa ja Juha Vainiota - tarkkaillen laajasti, monesta elämän intressisuunnasta maailmaa ja ihmisiä. Hänen säveltämänsä ja sanoittamansa laulut ovat sitä satiirista suomalaista kansanhuumoria, jotka itkettävät sekä naurattavat meitä yhä sukupolvesta toiseen.

 

Vuonna 1978 syntyi laulu Mitä kuuluu, Marja-Leena ja siitä alkoi sitten merkillisen yhtyeen Leevi and the Leavingsin taival aina Sundqvistin kuolemaan asti. Linda Heinonen oli laskenut, että Suomipop-kanavalla soi tänäkin päivänä Göstan musiikki viisi kertaa päivässä - vuodessa se tarkoittaa 1600 kertaa.**

 

Leevi%263.jpg

 

Vielä läheisemmän otteen Gösta Sundqvistiin toi näyttelyn avajaisiin hänen pitkäaikainen ensimmäinen basistinsa Risto Paananen, joka kuvaili Göstaa persoonana -tinkimättömänä, keskustelijana, tyylinetsijänä, maailman omalaatuisimpana humoristina ja tietenkin sananikkarinerona. Paananen kertoi hauskasti ensitapaamisensa - hämeenlinnalaisen armeija-ajan sekä ranskankielen taitonsa sattumukset ystävystyä Göstaan - sekä muutamia anekdootteja musisoinnista, jolle pian muotoutui vakituiset tilat tutusta äänitysstudiosta, jonne kerran viikossa mentiin soittelemaan. Laulaja, lauluntekijä Göstan kautta syntyi ja uusiutui koko ajan saundi- ja melodiamuodot. Jokaviikkoiset studioillat, joiden alkusyy oli omistamani nauhuri, jolle äänitimme ja jalostimme soittoamme sovituksin, saivat aikaan viimein studioyhteydenoton (yhden meistä salaa lähetettyä soittonauhastamme kopion levy-yhtiöön) ja yhteistyö laajeni pitkäksi sarjaksi erilaista suomalaista viihdemusiikkia. Merkittävää on, että Gösta ei halunnut koskaan julkisuutta, vaan pyrki esiintymään kirjoissa ja kansissa usein sanoittajana ja säveltäjänä salanimellä. Ei hän kaivannut myöskään yleisöä, ja keikat olivat pakollisia, harvinaisia poikkeuksia, joita jouduttiin vain levy-yhtiön sopimusten vuoksi tekemään.

 

Göstan musiikkiin ja elämänarvoihin ei kuulunut siis julkisuus. Sundqvistin kaikki musiikki onkin studiomusiikkia - studiossa ilta musisoiden, tiiviissä hyvin toisiinsa sulautuneiden itse valikoituneen musikanttikvartetin ja äänittäjien kanssa, tuloksena letkeän lempeää suomirockia, balladimaista viisuilua, viikoista ja vuosista toisiin. Paananen havahtui muisteluidensa vuolauteen ja huomasi häneltä pyydetyn tehtävän olevan vielä tekemättä ja sitten - avasi näyttelyn.

 

Avajaisten ohjelmaan liittyi vielä kolmen lahtelaismuusikon Gösta Sundgvist-laulujen musiikkituokio – Minja Koski, Mikael Saari ja Niklas Hagmark sen tarjoilivat melkoisen hälyävälle kutsuvierasyleisölle.

 

 

 

Varsinainen näyttely

 

Näistä 1970-90 -lukujen kevyenmusiikin tapahtumista alakerran näyttelystä saa jonkinlaisen alustavan kronologisen selvyyden, joskin näyttelytilan lasiseinille kiinnitetyt tekstit hopeoiduilla kalvoilla ovat himmeät ja vaativat sitkeää silmien siristämistä.

 

Havainnoistani muutama ranskalainen viiva:

 

- Esineistöstä todellisen, ainutlaatuisen herkän aarteen löytää tarttumalla vanhanajan kioskipuhelimeen. Hetken hälytettyään puhelimesta alkaa kuulua juuri tuo perusteos Mitä kuuluu, Marja-Leena.

 

Leevi%265.jpg

 

- Studioaikojen ruokatarjoilustakin on selkeä kuva. Siellä ei juopoteltu, vaan tehtiin töitä sinisen lenkin ja juustoleivän voimalla. Sundqvist ei muutenkaan ollut ahne alkoholille.

 

G%C3%B6sta13.jpg

Risto Paananen, Juha Karastie, Gösta Sundqvist,, Niklas Nylund

 

Leevi%2610.jpg

 

- Hauskoja dokumentteja ovat tietenkin Göstan kirjoituskone, jonka näppäimillä hän tuotti nuo 700 radiohupailujuttua. Ne voi osittain myös lukea käsikirjoitusmuodossa pöydällä olevasta kansiosta ja huomata, miten tarkkaan ne on loppumuotoonsa Gösta kirjoittanut. Soittajakaverit olivat useissa noissa radiojutuissa esiintyneet näyttelijöinä ja muistavat, miten juuri tällaisessa huolellisuudessa ja kielikuvien tarkkuudessa Sundqvist oli ehdoton.

 

Leevi%268.jpg

- Näitä radiohupailuja voi mennä myös kuuntelemaan käsikirjoituskansion pöydällä olevat kuulokkeet vain korville painaen.

 

 

Leevi%2611.jpg

 

 

- Tietenkin alkuperäisiä soittimia on näkyvillä sekä nauhoja kuunneltavaksi vaikka viikkotolkulla. Hienot, upeat levykannet Göstalle tekivät aina samat tutut luottograafikot.

 

- Samoin Göstalle myönnetyistä erilaisista taiteellista tunnustuksista, kunniakirjoista on dokumentti kuten Emma-palkinnosta Leevi and the Livingsille: tällaisia turhuuksia hän ei arvostanut eikä itse suostunut menemään niitä pokkaamaan.

 

- Miehen monipuolisuutta kuvaa se, että hänen kotinsa oli suomenruotsalainen, hänen koulutuksensa jäi keskikouluun, sillä hän itse totesi, ettei tuommoinen lukutieto ole hänelle ja hänen elämälleen tarpeen - vaikka hän oli erinomainen ja lahjakas oppilas. Göstan ensimmäiset idolit olivat englantilaiset popmuusikot, mutta hän ihaili myös mm.italialaista musiikkia

 

- Tiettävästi Gösta viihtyi vain Suomen kamaralla. Hän meni nuorena naimisiin ja sai kaksi lasta, toimi isänsä rakennusfirmassa remonttimiehenä sekä asuintalossaan talkkarina.

- Hän oli jo nuoruudessaan himojalkapalloilija, nuorena Tapiolan Hongassa ja perusti sitten oman jalkapalloseuran, jota valmensi 10 vuotta.

 

-Gösta harrasti elokuvaa, lukemista ja kokeili myös balettia. Baletista hän totesi melko pian, ettei se sovi hänen fysiikalleen. Sillä siinä sydämestä putoaa välistä yksi lyönti.

Sydän olikin Göstan heikko kohta ja sydänkohtaukseen hän aikanaan 46-vuotiaana kuoli.

 

    Leevi%269.jpg

 

Ehkä kuitenkin museon näyttelyn IHANASTI SANOTTU museokierros on Göstaa tuntemattoman syytä aloittaa menemällä suoraan museon auditorioon. Siellä pyörii alle puolituntisena nonstoppina Leevi and the Livings -musiikin harvinaisia, videoituja tallenteita, jotka vartavasten on tehty pyynnöstä erilaisiin tv-ohjelmiin.

 

Siellä on myös yksi harvinaisuus - Gösta Sundgvist laulaa euroviisujen Suomen edustajana viisuaan Sinisilmä mansikkasuu livenä Euroviisu-orkesterin säestäessä.

 

**

Mitä kuuluu, Marja-Leena - Kyllikki - Jossain joku vieläkin sua kaipaa - Tyttö jota rakastan - Preeriaa - Matkamuistoja on Leevi and The Livings oma albumi ja kymmeniä lauluja kuten Poika nimeltä päivi - Pohjoiskarjalaan soi jatkuvasti eetterissä sekä tietenkin kokonaiset levyalbumit tunnetaan jo nimilauluistaan – Raparperitaivas, -Turkmenialainen tyttöystävä -Suuteleminen kiellettty.jne..

 

http://www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/radio-ja-tv-museo/

 

Lis%C3%A4liite.jpg