Kauppamatkustajan%20kuolema.jpg

 

Amerikkalainen unelma ihmisen arvosta pelkästään taloudellisesti menestyneenä yhteiskunnan jäsenenä elää tänään yhä voimistuneempana ja malttamattomampana trumppisesti vahvistetuissa nykykuorissa. Unelma rahan kaikkivoipaisuudesta, sen tuomasta vallasta ja maineesta ei lakkaa vaatimasta ihmisiltä epäinhimillisiä ponnisteluja elämän loppuun saakka, kunnes unelman saavuttamattomuus johtaa täydelliseen itsetuhoon.

 

On puhuttelevaa katsoa muutama vuosikymmen todellisuutta taaksepäin Arthur Millerin silmin ja nähdä selkeästi kaikessa yksinkertaisuudessa tuon amerikkalaisen unelman juuret, amerikkalaisen perheen pysyvät elämänarvot ja päämäärät.

 

Perheen elättää isä ja hänen työnsä. Unelman onnistumiseksi sekä työn jatkumisen jälkitakuuksi kasvatetaan koko muu perhe ja sisäistetään perheen elämänarvot.

 

 

Esitys alkaa Kati Lukan unenomaisen vaikuttavalla tiilikaupunkiseinien kehystämällä koko tilan kattavalla näyttämökuvalla. Kansallisteatterin suurelle näyttämölle Lukan loihtimista harmaantiilisistä seinistä, niiden uumenista aukeaa näkymä perheen pieneksi arkihuoneeksi - pöytä, tuoli ja jääkaappi ovat sen välttämättömänä, ankeana rekvisiittana. Maailma on alakuloisen harmaa. Harmauden keskelle laahustaa nuutuneen näköinen, suurikokoinen harmaapukuinen mies lopenväsyneenä ja pudottaa kädestään matkalaukut maahan. Kylmän kuolleessa tunnelmassa ainoa viite elämään on appelsiini pöydällä.

                                                                Kauppamatkustajan%20nkuolema%20Hannu-Pek

 

 

Mika Myllyahon ohjaus tekee oikeutta tälle seitsemänkymmentä vuotta sitten kirjoitetulle yhä modernille kapitalistiselle yhteiskuntakritiikille ja sen kylmän kouraisevalle setelitukkuiselle sanomalle ja luo niin usein unohtuvaa inhimillistä syvyyttä ajatteluumme.

 

Ohjaajan loistavat näyttelijävalinnat tuovat esitykseen elämänmahlaista, voimakasta ja uhkarohkeaa ajantasaista sukupolvemme yksilökapinaa ja perinteistä sukupolvien välistä kitkaa ja rosoisuutta.

 

Pääosaa tulkitsevan Hannu-Pekka Björkmanin Willy Loman -hahmon lähes vanhuutta lähenevä elämänkaari on vetänyt kookkaan, jättimäisen uhkean ruumiin työstä ja uupumuksesta, toiveiden täyttymättömyydestä silmin nähtävän rujoksi, kuin kyyryksi koko elämälle. Suussa ja puheissa myrskyää silti amerikkalainen vahvaryhtinen usko unelmaan onnistua, vaikka neljännesvuosisata on mennyt oman talon velkojen maksamisessa, talo suuren kivikaupungin keskellä on vielä viimeistä velkamaksuerää vaille oma, piha ruohottoman eloton - vielä ensi kylvöä vailla.

 

Willy on puurtanut koko elämänsä haaveissaan ja unelmiensa voimalla ja nyt työstä poispotkittuna mitättömyytenä koko elämäntarkoitus romuttuu.

 

Björkmanin Willyn usko on noussut julkiseksi, joutsenlaulumaisen äänekkääksi uhmaksi ja pakkomielteeksi, jonka hän tämän tästä miltei karjuu ilmoille lähimmilleen, entisille työkavereille, jälkeläisilleen, naapureilleen suuttuneena ihmisten ymmärtämättömyydestä omalle erinomaisuudelleen. Hän manaa menneisyyden suuret ansionsa voimansa taakse itsekään ymmärtämättä, miten hänen äänekäs, äreä ja ehdoton oikeudenmukaisuutensa on vailla katetta. Björkman näyttelee Willynsä ulospäin pelottomaksi, mutta hänen viiltävän raastavat, pitkät monologitykityksensä ovat täynnä hurjaa silmitöntä elämänkatkeruutta ja kalkattavat kuin Björkmanin oman pään sisällä ilmaisun voimassa - äänen särkyessä pelkästä elämän kohtuuttomasta karheudesta. Aistimme hänen alitajuntaisen ymmärryksensä elämän täydellisestä epäonnistumisesta, vaikka teksti ja repliikit, ulkokuori jäävätkin näyttämölle kaikumaan amerikkalaisen unelman saavuttamisen suuresta ilosta ja autuudesta.

 

Björkmanin tulkinta on silti monitasoisen vivahteikas, yksityiskohtia, käytännön ammattilaisen periaatteita täynnä.Se on fyysisessä ja psyykkisessä intensiivisyydessään lumoava näyttelijätyö.

 

Hänen tulkitsemansa Willyn periaate myydä miellyttävyydellä, myönteisellä persoonalla mitä tahansa on jo ajat sitten kuollut - periaatteesta hän sitä silti saarnaa maailmalle, läheisilleen ja harvoille tuttavilleen. Amerikkalaiseen unelmaan kuuluu myös ylpeys, jossa virhevalintoja ei julkisesti myönnetä tai hyväksytä, vaan ne lakaistaan piiloon eikä periksi anneta. Hyvin menestyneen (Charley - Petri Liski) tuttavan rahojakaan ei elämän konkurssin hetkellä tahdota nöyrtyä vastaanottamaan.

 

 

 

Kristiina Halttu luo Linda-vaimosta uhrautuvan, voimiaan säästelemättömän perheenäidin syvältä tuntien ja silti järkeillen. Hänen ja hänen miehensä yhteinen unelma ei rikkoudu, vaikka hän sen tuhon on naisenvaistollaan jo ymmärtänyt. Naiselle jää silti unelmat, niiden avulla hän on yhteiselämän jaksanut elää, sen puolesta kaiken uhrannut. Pöydällä lojuvaa appelsiinia ei Willy-puoliso pysty yrityksestään huolimatta kuorimaan. Linda aloittaa hedelmän kuorimisen, paloittain ja kerroksittain - siinä lavastuksen ja ohjauksen terävää symboliikkaa.

 

Ensimmäisen näytöksen lopussa perheen isä Willy, tämä suuri pieni unelmilleen sokeutunut lapsi, saa kauniin unilaulunsa rakastavan Linda-vaimonsa sylissä. Liikutumme tuosta näytelmän harvinaisesta onnen hetkestä - sellaisenkin voi kokea kaikessa materialististen arvojen puristuksessa.

 

Perhekeskeisen päämäärän puhtain, tahriutumattomin, luontevin ydin, perheen äiti saa Myllyahon ohjaustulkinnassa maailman kaikkia perheitä koossapitävän aseman - näytelmän sanomana, esityksen ohjauksena vankan Kristiina Haltun näyttelijätyönä sieluun saakka herkistävän tulkinnan.

 

 

Kauppamatkustajan%20kuolema%20pojat.jpg

 

Lomanin perheen pojat Biff (Aku Hirviniemi) ja Happy (Samuli Niittymäki), joita on kasvatettu suuren rahan kiilto päämääränä isänsä uran seuraajiksi, tuntuvat isästä tämän unelman tuhouduttua täysiltä mitättömyyksiltä, epäonnistuneilta.

 

Näytelmässä Isä Willyn ja vanhemman pojan Biffin kohtaukset toteutuvat isän ajatuksissa aikajärjestyksiä muuttaen tai takautumina, joista nousee isän unelmien todellisuus, jonka Biff kauan sitten on ymmärtänyt utopiaksi. Valtava riidan myrsky, jossa isä ja poika ottavat mittaa silmittömällä suuttumuksella toisistaan, on yksi draamallinen niitti päähenkilön syöksykierteessä kohti itsetuhoa.

 

Todellisuudessa isän ja pojan elämänkaari on jo loksahtanut ajat sitten uomiinsa, poika ymmärtää isänsä toivottomuuden ja myös oman tilansa, mutta yrittää jollakin tavalla lohduttaa isää tämän itsetuhoisessa sisäisessä uhmassa. Hirviniemi näyttelee kompleksisen, kaksijakoisen roolinsa vakuuttavasti. Nuoremman veljen Happyn osa perheessä on jäädä ajan lapseksi, isänsä kopioksi, ikinuoreksi naisia iskeväksi saamattomuudeksi - nuoruuden kuvaksi - Samuli Niittymäki näyttelee sen energisen vitaalisesti.

 

 

Isä Willyn kaltaiset myyntisaavutukset ovat mennyttä aikaa ja poikien omat haaveet, jotka Biffin lupaavan urheilijauran muodossa ovat saaneet väistyä, eivät nekään enää ole mahdollisia. Menestyksen hinta koko Lomanin perheelle nollautuu naapurin pojassa - tyypillisessä äkkirikkaassa ilman vuosikymmenien rehkimistä - tai vielä julmemmin vainajana Willyn mielikuvissa kummittelevan Ben-veljen (Jukka-Pekka Palo) laukomana kylmän makaaberina Willin vähättelynä.

 

 

 

Kauppamatkustaja%20Paula%20Siimes.jpg

 

Kauppamatkustajan mielikuvat koko elämästään risteilevät muistoissa ja tulevaisuuden hallusinaationkaltaisissa haaveissa. Herääminen hotellissa vieraan naisen vierestä oman aikuisen lapsen yllättäessä ja matkatyön epämoraaliset lunnaat saavat (Paula Siimeksen luonteikkaassa, taitavasti näyttelemässä salarakkaan olemuksessa) koko kauppamatkustajan ammattigloorian mitätöinnin häpeämättömän pitkän valoisan hekumallisen naurukohtauksen kaikuessa yläparven sopukoihin saakka.

 

 

Kenties ammattina kauppamatkustaja autonratissa on jo ajan jäänne, mutta sama talouden laki, jatkuvasti kasvava voitto ja siitä saatava arvostus ja kunnioitus on tänäänkin ihmisarvoisuuden, perhe-elämän tärkein ja tavoitelluin mitta.

 

Mika Myllyaho tuo näytelmän keskiöön kauppamatkustaja Willy Lohmanin elämän konstailemattomana ja linjakkaana. Tulkinnassa pieni ihminen tuhoutuu koko elämäntyönsä suuren materialistisen haaveen murskautuessa.

 

Kapitalismin tragiikan suuruus on ääretön - kun koko perhe ja täysi katsomo tajuaa Willyn elämäntilanteen, sen haaveiden illuusiomaisen todellisuuden, vain hän itse jaksaa painaa päänsä suoraan tuhoon uskoessaan yhä unelmaansa.

 

 

 

 

Arthur Miller  KAUPPAMATKUSTAJAN KUOLEMA

 

Kansallisteatteri 2019

 

Ohjaus Mika Myllyaho  Suomennos Aleksi Milonoff  Lavastus Kati Lukka  Pukusuunnittelu Auli Turtiainen  Musiikki Samuli Laiho  Valosuunnittelu Teemu Nurmelin  Äänisuunnittelu Esa Mattila  Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi, Ohjaajan assistentti Esa-Matti Smolander

 

Rooleissa Hannu-Pekka Björkman, Kristiina Halttu, Aku Hirviniemi, Aksa Korttila, Petri Liski, Samuli Niittymäki, Jukka-Pekka Palo, Heikki Pitkänen, Olli Riipinen, Paula Siimes

Muusikko Samuli Laiho

Valokuvat Mitro Härkönen

 

 

Arvio kirjoitettu ennakkoesityksestä  26.11.2019.

 

https://kansallisteatteri.fi/esitys/kauppamatkustajan-kuolema/

 

Lis%C3%A4liite.jpg