Täyssali meitä innostuneita eskarimielisiä luo kuumottavan odottavan, pienen salin täyttävän tunnelman. Silmät loistavat katsomon täydeltä odotusta, jossakin kuhisee hermostuneisuutta kertakaikkisen oudosta ympäristöstä ja teatterimaailmasta: täpötäyden katsomon kylkikyljessä jännittävät katsojat tarkkailevat ihmeellistä suurta, arvoituksellista puuta ja lup-lap. Hyväntuulinen karhu tulla harppailee ja esittelee itsensä Otso Mesikouraksi, kyselee vähän matkapuhelimista,ja vihjaisee meille niiden kiinnilaittamisesta, että voidaan esitys alkaa. Ja pian sitten se Mesikouran Otso holppii pitkin, verkkaisin harppauksin takaisin jonnekin näyttämön taakse ties minne metsänverhojen pimentoihin.

 

karhu%20ja%20susi%202%20Superissa.jpg

Otao Mesikoura ja Hukka Jukka

 

Kansansatujen tutut kertomukset karhusta, joka Kettu Repolaisen opastamana alkoi onkia hännällään järven reiästä kaloja ja nyt ihan nukahti jäälle koko yöksi onkima-asentoonsa pakkasessa ja lämpimässä karvaturkissaan - vaan miten kalojen ja hännän sitten kävikään -

 

Korppi%20Superissa.jpg

Korppi Koistinen

 

Entäpäs jo kauan maalaismaisemissa viihtynyt ja nyt jo kaupunkimetsiinkin tykästynyt korppi, miten se ylväässä puunlatvuksessaan täyttääkään koko laajan maiseman kraakkuvalla, lähes kiroavalla äänellään. Ja sitten se sadun tarina. kun Korppi Koistinen juustopalan löydettyään makupalaansa kaikelle metsänväelle ylpeillen näyttää, niin että vesi tulee katsomossakin kielelle. Vaan kun sitä havittelee myös Repolaisen Kettu eikä saa Koistisen Korppia anomallakaan, rukoilemallakaan, itkemälläkään hellyttämään palastakaan tuosta herkusta muille. Vaan jos saisi korpin nokkansa avaamaan, miettii Repolainen - ja alkaa kehua Koistisen kamalaa ääntä maailman suloisimmaksi ja pyytää tätä laulamaan ihanalla, sydäntäsärkevällä äänellään jotakin kaunista… ja kun Koistinen viimein heltyy ja avaa suunsa laulamaan …. kuinkas siinä sitten juustonpalan kävikään.

 

 

Susi taas on tässä tarinassa symppis Jukka Hukka ja Otso Mesikouran vanha kaveri - eletäänhän luomuaikaa, lajinsäilymisen suurta ekologista reviirivapaata yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä. Mutta Jukka Hukan hammasta särkee niin vietävästi, ettei uuden majapaikan etsinnästä tule mitään. Lopulta Otso ratkaisee asian ja ryhtyy Jukan hammaslääkäriksi, kaivaa valtavat pihdit - ja kas, miten se hammassäryn poistamien tapahtuukaan - hui kauhistus!

 

J%C3%A4nis%20Superissa.jpg

Pitkäkorva Koipeliini

 

Tero Poralin näyttelemät hurrrjan ärrrrrävoittoisesti sorautteleva Korppi Koistinen puunlatvassa on roolityönä äänekkyydessään ja lookissaan ihan esityksen yliveto ja susi Hukka Jukka niitä kaikkien kanssa toimeentulevia rillipäisen likinäköisiä susihukkasia vailla vähääkään pelottavuutta. Kati Taitosen Kettu Repolainen on mitä kettumaisin, toisia juonillaan ketuttava, viekkain, lieroilevin, mairein ja moni-ilmeisin näytelmän suurin konna ja petkuttaja ja Taitosen näyttelemä jänis Pitkäkorva Koipeliini maailman auvoisin, suloisin, untuvaisin, lumivalkoisin, löllykkäisin, palleromaisin, tanssivaisin, luottavaisin ja söpöin metsän eläin.

 

Niin ja tietenkin itse karhu, Anssi Hyvösen tulkitsema Otso Mesikoura - sen mainiompaa, mukavampaa ja hyväntahtoisempaa eläinhahmoa ihan kaikista metsistä ei löydy. Vaan Superteatterin Supermetsässä se asustaa ja siellä varmaan kaikkien kanssa tulee toimeen. Saattaapa ryhtyä halutessanne kanssanne juoksukilpaankin.

 

 

Eläintarinoita-näytelmän tarinat on taiten laadittu ja elävöitetty hyvin sujuvaksi teatteriesitykseksi, juonenmutkat hauskasti huumoritettu esittäjähahmoilla aina luuviulukeittoihin saakka aikuisillekin sopiviksi, selvämerkkisen hauskasti puvustettu ja tietenkin kokonaismeno jouhevaa, sopivan rauhallista, mutta myös yllättävää kohtauskokemusten jännittävyyttä sekä niiden pelastavaa ja helpottavaa laukeamista.

 

Esitys sopii vaikka pienille, nuorille, suurille ja vanhoille yhtä aikaa seurattavaksi, nautittavaksi, aidon uniikiksi teatterielämykseksi. Sen kiinnostavuus kuitenkin yllättäen kuin töksähtää - juuri kun seuraavaa kohtausta taas malttamatta odotimme, metsän eläimet heläyttivätkin loppulaulun.

 

Eläinsatuja
SUPER teatterin Eläinsatuja-näytelmässä rakastetut klassikkosadut metsien tutuista asukeista mukaansatempaavana tarinana
SOVITUS JA OHJAUS: Tero Porali  LAVALLA: Kati Taitonen, Anssi Hyvönen ja Tero Porali  VALOT & ÄÄNET: Ryan Welsh  VALOKUVAT Emilia Porali    NÄYTELMÄN KESTO: noin 35 min. SUOSITUSIKÄ 3v. alkaen
 
Esitykset: PE 31.1. klo 10 (TÄYNNÄ!)  LA 1.2. klo 12  ja klo 14  KE 5.2. klo 10 (TÄYNNÄ!)  PE 7.2. klo 10 (TÄYNNÄ!)  SU 9.2. klo 13  LA 15.2. klo 14  ja klo 16  SU 16.2. klo 16
Arvio ensi-illasta 29.1.2020

www.superteatteri.fi

Lis%C3%A4liite.jpg