Ilmasilta1.jpg

Paula Salmisen ja Suomen Kansallisteatterin yhteistyöidea takautuu jo vuoteen 2015 - tehdä näytelmä teatterin pienimmälle näyttämölle kolmella näyttelijällä. Nyt näytelmäkirjailijan ja teatterin sopimus toteutuu kantaesityksenä - vain estradi on muuttunut teatterin Omapohjasta Willensaunaksi.

Eilen Kansallisteatterissa sai kantaesityksensä aiheeltaan ja sisällöltään hyvin dokumentaarinen, kehitysyhteistyötä, erityisesti naisten olosuhteita ja asemaa kehitysmaissa pohtiva ja monin kohtauksin demonstroiva näytel Ilmasilta.
 

Näytelmän lähdeaineistoon liittyy suuri määrä erilaisia tutkimuksia, väitöskirjoja jopa näytelmän äänisuunnittelijan vuoden vapaaehtoistyö PAMIssa Guatemalassa lasten oikeuksien toteutumiseksi.

Pitkällinen kypsyttely on viimein synnyttänyt teoksen, jossa on mielenkiintoiset kehysraamit mille tahansa suomalaisperheelle, jonka kaikki jäsenet ovat kehitysyhteistyöhön omasta mielestään hyvin myönteisesti asennoituvia kansalaisia.
 

Äiti (Pirjo Luoma-aho) on myönteinen kaikelle toisten ihmisten auttamiselle, tytär (Alina Tomnikov) maailman huippu-urheilija, joka lähetetään nostamaan naisten asemaa urheiluharrastuksen avulla ja poika (Pyry Nikkilä) lääkäri, joka toimii kirurgina sekä ohjaamassa ja kouluttamassa kehitysmaan paikallista henkilökuntaa synnytysten, äitien ja syntyvien lasten parempaan terveydenhoitoon. Kaikki näytelmän perushenkilöt ovat siis aikuisia ja jo elämäntehtävissään kokeneet auttamista ja kehitysyhteistyötä kukin omalla tavallaan ja kyvyllään.


 

Heidän lävitseen näytelmä katsoo kehitysyhteistyön käytännön työtä ja projekteja kohdemaassa ja maailmassa.

Toisaalta seurataan toimettomina kommentoiden perheen sohvalta hygienian alkeellisuutta, lukutaidottomuutta, pakolaisia, maasta käännytyksiä, sotia, nälkää ja lastenkohtelua television loputtomasta kehitysmaiden kuvatarjonnasta.

Toisaalta esitys vie kehitysmaahan. Keskeisiä ovat sairaalan synnytykset. Toinen aihe on maassa aloitettu projekti naisjalkapallosta, jonka piiriin yritetään saada lapsiorjuutetut ja hyväksikäytetyt tytötpalkkaamalla projektin vetäjäksi länsimainen huippunaisjalkapalloilijalegenda.


 

Erilaisia tuntoja, dokumentaarisia interiöörikuvauksia olosuhteista kehitysmaassa/ kotimaassa Suomessa välähtelee rinnakkain esitystoteutuksessa. Yhteydet kotiin Suomeen tai kohdemaahan hoidetaan puhelimitse. Lavastus on kuiin itse kehitysyhteistyö - keskeneräinen, epäesteettinen, alkeellinen, repeytyneiden telttakankaiden ja suurten vaatekeräysjätevuorten lohduton näkymäkirjo. Musiikki ja äänimaailma haroo hiljaa taustalle kahta eri maanosaa tunnistettavan enteellisesti.

 

Sujuvimmin, tehokkaimmin teksti iskee kuunnelmallisissa osuuksissaan - puheluissa kotimaasta ulkomaille ja takaisin. Sen sijaan dialoginen kontakti näyttelijöiden välillä jää yllättävän vähäiseksi ja epämääräiseksi.

 

Ilmasilta%202.jpg

 

Muutama herkullinen näyttämöllinen toteutus on ohjaajan aivoissa löytänyt hienon ilmiasun: kuten synnytykset, jotka ovat kuin toimiva, tuloksellinen, hyvin yhteenharjoiteltu rumpupatteristo-orkesteri, jolla vertauskuvalla synnytykset toteutetaan aivan rakastettavalla ammattitaidolla ja vaikuttavasti.


 

Pyry Nikkilä hallitsee laaja-alaisella habituksellaan perusteellisesti heittäytymisen lääkäriksi, perheen aikuispojaksi, vartijaksi, erilaisiksi koordinaattoreiksi. Pirjo Luoma-ahossa löytyy tekstin empatiaa välittävää suomalaisäitiä, maahanmuuttajaystävyyttä ja luontevaa monologimaista ajattelua, josta näytelmä paljolti koostuu. Luoma-ahon toinen roolitulkinta kehitysmaan omasta naisasian puolustajasta ja organisaattorista saa vahvan ja luotettavan asialle vannoutuneen naiskuvauksen, samoin hänen länsimainen turistiolemuksensa aurinkorantojen huolettomuuden ongelmista vapaan olemuksen. Alina Tomnikov näyttelee nuoren naishahmotelmansa uskottavasti, ehkä hieman tunteiltaan aneemisesti eikä hänen olemuksensa saa enempää käsikirjoituksessa kuin roolityöluomuksenakaan teoksen projekti-idean tarkoittamaa urheilulegendan sisäistä tai ulkoista legendaominaisuutta.

 

Kohtausten päämäärä on ollut ilmeisesti herättää tunteita ja tuntemuksia, ristiriitoja todellisuuden ja kuvitellun välillä. Ainakin kokonaisuutta ajatellen tämä vaikuttajataso toimii esityksessä kehitysyhteistyöasia nimittäjänään. Ilmasilta-näytelmä antaa niin paljon impulsseja, että jättää lähes sekavan kokonaiskuvan, josta katsoja vasta vähitellen alkaa eritellä ja pohtia asioita ja mahdollisesti ryhtyä tekoihin.

 

Kansallisteatteria on taas kiittäminen kantaesitysuutuudesta - uusi dokumenttituore nykydraama, vastoin kaikkia totuttuja draaman lakeja on rohkea taiteellinen teko. Toivottavasti tekstin sisältö tuo oman pienen sadasosan lisää bruttokansantuotteestamme suomalaiseen 0,41 prosentin kehitysapulukemaan.

 

 

Suomen Kansallisteatteri

Paula Salminen ILMASILTA

 

Rooleissa Pirjo Luoma-aho, Pyry Nikkilä, Alina Tomnikov

Ohjaus Saana Lavaste Dramaturgi Minna Leino

Lavastus Sampo Pyhälä Pukusuunnittelu Saija Siekkinen

Valosuunnittelu Ville Toikka Äänisuunnittelu Saija Raskulla

Videosuunnittelu Sampo Pyhälä Naamioinnit Tuire Kerälä

Ohjaajan assistentti Maruska Verona  Valokuvat  Katri Naukkarinen

 

Kantaesitys Willensaunassa 13.2.2020

 

https://kansallisteatteri.fi/esitys/ilmasilta/

Lis%C3%A4liite.jpg

?mid=&wid=52624&sid=&tid=8733&rid=OPTOUT?mid=cd1d2&wid=52624&sid=&tid=8733&rid=M?mid=90f06&wid=52624&sid=&tid=8733&rid=M?mid=31af2&wid=52624&sid=&tid=8733&rid=M?mid=cd1d2&wid=52624&sid=&tid=8733&rid=M