Inkerin%20lippiu%204.jpg

Suomen Kansallismuseossa on vielä tulevan viikonvaihteen ajan esillä harvinaista, piiloissa pidettyä tietoa täynnä oleva näyttely suomensukuisesta kansasta nimeltä inkeriläiset. Tunnustan heti monen suomalaisen kera, etten omina oppivelvollisuuteni kouluvuosina missään vaiheessa ole saanut tiedonjyvästäkään koulutuslaitostemme yhteiskunnallisen tietomäärän mukana, kieltenopiskelun tai muun kansainvälisen opiskelutiedon yhteydessä koskaan mainintaakaan Inkerinmaasta tai inkeriläisistä.

 

Lähes niin oli käydä myös Kansallismuseon nyt vuoden 2020 tammikuussa avatun näyttelyn, jonka pian sen avauduttua sulki koronapandemia. Vasta kesänkorvalla ja nyt vajaat pari kuukautta saimme vielä kokea jotakin tärkeää meistä suomensukulaiskansoista.

Inkeriläisiä on yllättäen keskuudessamme, omilla paikkakunnillamme Suomessa sekä Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä, sellaisia inkeriläisiä ja heidän nykypolveaan, joilla on ryhtiä ja valtiollinen mahdollisuus kertoa taustoistaan ja olla niistä ylpeitä.

 


N%C3%A4yttelyn%20tekij%C3%A4t2.jpg

Mielenkiintoinen, henkilökuvin ja ihmiskohtalokerronnoin elävöitetty näyttely on kolmen näyttelyn aikaansaaneen keskeisen henkilön, toimittaja Santeri Pakkasen, hänen toimittaja-antropologi tyttärensä Lea Pakkasen ja valokuvaaja, dokumentaristi Meeri Koutaniemen viidellä eri matkoillaan 2017-2019 inkeriläisten alkuperäisille asuinseuduille, heidän karkotusseuduilleen Siperiaan sekä monien eri puolilla Suomea ja Karjalaa asuvien inkeriläisten kohtaamisten, heidän kokemustensa sekä laajan kirjeenvaihdon vielä elävien inkeriläisten kanssa taustoitettu kunnianosoitus tälle unohdetulle kansalle ja sen vielä eläville muualle Neuvostoliittoon ja Venäjälle karkotetuille sekä maanpakoon Suomeen ja Ruotsiin lähteneille inkeriläisille.


 

Kerään tähän vain lyhesti näyttelyn keskeisen tiedon Inkeristä ja inkeriläisyydestä.

 

- Inkerin eli Inkerinmaan ja sen väestön syntyyn ovat jo keskiajalta vaikuttaneet Ruotsin ja Venäjän strategiset taistelut Suomenlahden herruudesta. Ruotsiin Inkeri liitettiin 1617. Silloisen Inkerin asukkaista osa oli inkeroisia ja vatjalaisia ortodokseja, jotka pelkäsivät Ruotsin ajamaa luterilaisuutta ja pakenivat Venäjälle. Tilalle muutti suomalaisia Suomesta.

Inkerin%20kartyta.jpg

 

- Inkeriläisiksi kutsutaan Suomenlahden etelä- ja itäpuolelle 1600-luvulta alkaen muuttaneita savolaisia ja karjalaisia sekä heidän jälkeläisiään. Karjalaisia kutsuttiin äyrämöisiksi ja savolaisia savakoiksi. Vaikka Pohjan sodassa Inkeri jälleen liitettiin Venäjään, he säilyttivät valtaosaltaan suomen kielen ja luterilaisuuden - tosin nyt Venäjän maaorjina. Pietarin kaupungin rakentuessa inkeriläisistä tuli sen keskeinen elintarvikkeiden tärkeä tuottaja ja myöhemmin Venäjän keisarikunnan kuvernementti.
 

- Inkeriläisten kulttuuri perustui suomen kieleen ja uskonto luterilaisuuteen aina 1900-luvun alkuun saakka.- ja on hyvä muistaa, että Inkeristä on monet Kalevalamme ja kansanrunoutemme säkeet  kuultu ja siellä runonlaulajilta muistiinkirjoitettu.

Elinkeinot olivat pääasiassa maatalous ja kalastus. Inkeri on siis eri aikoina ollut osa Ruotsia, Venäjää tai Neuvostoliittoa. Vielä 1920-luvulle tultaessa Inkerin alueella asui yli 140 000 inkeriläistä.
 

- I maailmansota aloitti venäläistyttämisen, eri kansallisuuksien vainot johtivat parissa vuosikymmenessä siihen, että inkeriläisten äidinkieleksi muuttui venäjä. Erityisesti 1920-50 -vuosikymmenet olivat inkeriläisten vainoamisen aikoja. Pelkästään 1937-38 Stalinin vainoissa kolmannes inkeriläisistä tuhottiin.

- II maailmansodan aikana Inkerinmaa tyhjennettin täysin inkeriläisistä eri puolille Neuvostoliittoa. 1940-luvun loppuun mennessä karkotukset, teloitukset ja vankileirit olivat tyhjentäneet lähes 140 000 inkerinsuomalaisen kotikylät ja inkeriläistalot tuhottiin tai annettiin muiden käyttöön.

 

- Jatkosodan loppuvuosina yli 63 000 inkerinsuomalaista siirrettiin Suomeen sotatoimialueeksi joutuneelta Inkerinmaalta. Välirauhan jälkeen käynnistynyt paluu Neuvostoliittoon merkitsi karkotusten jatkumista.

- II Maailmansodan rauhansopimuksessa velvoitettiin mm. että Suomi palauttaa kaikki maahan saapuneet inkeriläiset takaisin Neuvostoliittoon. Valpo (Suomen valtiollinen poliisi) joutui keräämään ja lähettämään sankat joukot junavaunuittain inkeriläisiä sinne takaisin kohtalokkain seurauksin.


 

 

Kouyanie%2Cem%20ryijy.jpg
 

Inkerin lipusta on Meeri Koutaniemi kutonut oman ryijynsä, jonka keskiössä kolme - yksi Venäjällä, yksi Virossa ja yksi Suomessa elävä - inkeriläistä kasvoineen määrittää oman inkeriläis-identiteettinsä kiinnostavasti.

Meeri Koutaniemen vaikuttavat kuvat dokumentoivat ja kertovat niistä Neuvostoliiton syrjäseuduista, joiden ankeisiin ja epäinhimillisiin olosuhteisiin inkeriläiset karkotettiin maastaan epätoivottuina Neuvostoliitolle vaarallisina henkilöinä.

 

Inkeril%C3%A4isten%20vainot%20ja%20siirr

Koutaniemen%20kuva.jpg

 

Videoilla näyttelyn tekijät kukin erikseen kertovat omat inkeriläistaustansa sekä vaikuttavimmat kohtaamiensa haastateltavien kokemukset: poikkeuksetta ne ovat pakkomuutto kotiseudulta, joillekin kaipuu sinne takaisin ja nuorimmille tietämättömyys omasta synnyinseudustaan ja unohdetusta kansastaan.

 

- 1990-luvun alussa presidentti Mauno Koivisto antoi inkerinsuomalaisille mahdollisuuden tulla paluumuuttajina Suomeen. Yli 30 000 tarttui tilaisuuteen.


Koivisto%20ja%20Inkeri.jpg

Näyttelytilan keskipisteessä pieni mustavalkoinen televisio lähettää Ajankohtaisen kakkosen 10.4.1990 ohjelmaa, jossa Mauno Koivisto esittää käsityksensä inkeriläisistä, jotka hänen tulkintansa mukaan ovat syntyperältään aitoja suomalaisia - ja oikeutettuja paluumuuttoon Suomeen.

 

Näyttelyn koskettavin tunnelma syntyy kävellessä läpikuultavien valkoisten huntujen polkua, joihin on työstetty parillekymmenelle inkeriläiselle, nuorin 33-vuotias ja vanhin 92 vuoden ikäinen, kasvonpiirteet ja oma, lyhyt, persoonallinen luonnehdinta inkeriläisyyden kokemisesta.

 

Greete Putta 33-vuotias inkerinsuomalainen

32-vuotias%20inkeril%C3%A4inen.jpg

"On vaikea selittää ihmisille sitä tuskaa inkeriläisyyden taustassa niin, että he ymmärtäisivät, kun tuntuu, että kenelläkään ei ole mitään pohjatietoja. Mä toivoisin, että meistäkin puhuttaisiin ja opetettaisiin koulussa. Sitä kautta annettaisiin ymmärtää, että tekin olette osa tätä maata ja sen historiaa.”

Greete Putta muutti inkeriläisenä paluumuuttajana Suomeen Virosta perheensä mukana 1990-luvun alussa. Koulussa tulokasta haukuttiin venäläiseksi huoraksi, mutta Greete teki parhaansa sopeutuakseen. Myöhemmin koulun historiantunnin kotitehtävänä piti tehdä selvitys oman perheen sijoittumisesta Suomen historiaan. Greete halusi kirjoittaa isoisästään inkeriläisestä Juho Puttasta, joka saapui Suomeen jatkosodan aikana evakoitujen 63000 joukossa ja taisteli jatkosodassa Suomen armeijassa Neuvostoliittoa vastaan. Sodan jälkeen hän palasi Neuvostoliittoon ja tuomittiin 10 vuodeksi vankileirille Siperiaan, koska oli auttanut Suomea taistelussa Neuvostoliittoa vastaan. Vapauduttuaan Juho muutti Neuvosto-Viroon ja sai Kekkoselta mitalin ja kunniakirjan. Koska koulussa ei ollut opetettu inkeriläisten historiaa, teini-ikäinen Greete opiskeli sitä isänsä kanssa, kirjoitti Juhon tarinan ja vei tehtävän kouluun. Kun tehtäviä käytiin läpi, opettaja sivuutti Greeten tekstin kokonaan ja käyttäytyi kuin ei olisi nähnyt sitä.

 

Lisätietoa näyttelystä:

https://www.kansallismuseo.fi/fi/naeyttelyt/inkerilaeiset-unohdetut-suomalaiset

 

Lis%C3%A4liite.jpg