Kathakali%20esite.jpg  

 

Lahden kansanopiston teatteri kulkee kansainvälisen uudistavan teatterin korkeilla, tyrskyvillä mielikuvitusmerien aallonharjoilla – ja rikkoo vauhdin, musiikin, ilmaisun, joukkovoiman, maneerien ja kyökkirealismin rajat uudenlaisella, kansainvälisistä idän teatteriperinteistä ammentavalla kantaesitysteoksellaan. ”

 

 

FastFood KATHAKALI -näytelmän ensi-iltakokemuksen jälkeen on pakko tarttua omaan, aina oikeassa olevan teatterifilosofin kynään:

 

 

-Jo ennakkoesittelyn kahdessa katkelmassa tajusi teatteritaiteilijoiden uudenlaisen ilmaisun olevan varsin nerokasta, vauhdikasta, värikästä. Aavisti Lahden kansanopiston suureen teatterisaliin syntyvän valtavan kokonaisajatuksen voimalatauksen - musiikin sekä liikkeen, satojen yksityiskohtien suuren inhimillisen luomistarpeen ja yksilöiden heittäytyvään eläytymiseen pohjaavan ihanan jäsentymättömän esityskasapanoksen, joka räjähtäessään ravistaa ennakkoluulottomuudellaan meidät estoistamme vapaaksi ja vie mukaansa.

 

-Tällaisen juuri tällaisen me koronapaineiden jatkuvassa sietämisessä ja epämääräisyydessä riutuvat ihmispoloiset tarvitsemme palataksemme takaisin elämämme perusarvoihin ja ihmisenä olemisen onnen haaveisiin.

 

- Näin uudenlaisessa teatterissa tyylit ovat taivaan tuulimyrskyjen riepoteltavana ja hajallaan, vain tulkinnan riemun rajat valloillaan ja lukemattomat tunteet sekä täysi oikeus nauttia ennen näkemätöntä teatteriestetiikkaa.

 

- Miten meistä löytyykään juuri näin läheltä - kuin iltanuotion maanpäällisestä loimusta - herkkyys ajatella maailman epätasa-arvoisuutta - rinnastamalla intialaisen Delhin katujen monimiljoonaisen ihmisvilinän yksilöiden ajatukset, päivän ruokapalan saamiset, pohjolan skandinaavien ainoaan olemassaolon tarkoitukseen, markkinatalouteen. Juuri näin vertautuen tajuamme taas kerran jotakin jo arjen turtumisessa unohtunutta. 

 

 

Kathakali4.jpg

 

 

Teatterikriitikolta tämä esitys tylsyttää kynän ja heitättää sen turhuutena Intian kuutakin kuumempaan paikkaan. Ehkä kuitenkin jotakin nöyrästi on timpurin paksulla kynällä riipustettava:

 

- Lahden kansanopiston Teatteri I (2019-2020) on jokaiselta jäseneltään kypsä, taitava, pitelemättömän uusiutuvaa ilmaisua osaava, täydellisesti tehtäväänsä heittäytyvä ensemble, jonka kokonaisuusilmaisua on nautinto ahmia - koko ajan uudesti ja uudesti yllättyen - kertaakaan kyllästymättä.

 

- Psykologinen hahmonäytteleminen tässä ilmaisussa kalpenisi pelkäksi länsimaiseksi, keinotekoiseksi torsoksi, tekotaiteelliseksi keksinnöksi. Nyt teatteri paljastuu aivan muuksi perustarkoitukseltaan - ajatuksin, äänin, elein ja liikkein eri esittäjien erottelemaksi ja niistä syntyväksi joukkovoiman, yhteisöllisyyden koskettavuudeksi, yltyen hauskuuteen, hurjuuteen, herkkään runollisuuteen ja mielikuvituksen aina uutta löytäviin ennen tavoittamattomiin maailmoihin.

 

-Hyvän teatterin tehtävä on osata viihdyttää ei vain tahallisesti vitsaillen, vaan tulkitsijoiden taitavasti, luontevan houkuttavasti tai taiturillisen jonglööristi liikkuen ja elehtien, joukkovoimaisen tenhoavasti leikkien ja tanssien - kuin siinä sivussa, hullaannuttavan uudella tavalla dialogia synnyttäen.

 

- Elina Kilkun tekstissä on teatterin kaikki. Asia ihmisen tasa-arvoisuudesta, hyvää ja toimivaa esittäjille sisäänpuettua dialogia esitys täynnä nauttiaksemme vaikkapa välillä proosallisesti tai metaforin, useasti myös kuin vanhahtavin iskelmällisin puoliriimein rinnastaen asioita, mutta aina niin tuoreen elävästi ja uudenlaisesti, ennalta arvaamattomasta replikointineroudesta.

 

Kilkku erittelee kuitenkin katsojan kannalta muutaman yhteiskunnalliseen asemaansa lokeroidun ihmisryhmän:

 

Kathakali1%202020.jpg

 Edessa suomalaisia köyhiä Arjoja ja maailmanluokan Skandinaaveja - markkinakroisoksia, taka-alalla tavallisia köyhiä intialaisnaisia Lakshmeja

Intialaiset miehet  Krishnat, maailmanluokan haltijat Hanumanit, suomaiset jumalnoidat Akka-ylijumalat ovat kirjailijan henkilöryhmiä

 

Jotakin hullaannuttavan jäsentymätöntä, tuhansien vuosien takaa perittyä tarinankerronnan atmosfääriä tehokkain valoin, varjoin ja tanssein, katsojaa virkistävin ja inspiroivin tempomuutoksin tämä teos ja Kilkun ohjaus tulvii sielumme täydeltä. Yllätyksiltä, hurmaavilta käänteiltä, vankoilta tyypittelyiltä, hyvän huumorin räiskeiltä pähkähulluilta käänteiden sisältöpaukkeilta ei kukaan katsomossa pysty varjeltumaan. Kilkulla on ote jokaiseen taiteilijaansa, heistä hän on löytänyt persoonallista ikuisuutta meille katseltavaksi.

 

-Juuri hyt tällainen teatterikokonaisuus tuntuu kuin täydelliseltä pelastukselta teatteritaiteelle, joka on ollut sietämättömässä kahlepannassa pandemiataudin ravistellessa ja heristäessä sormeaan kaiken yhteisen ja sen tärkeimmän, koskettamisen toisiimme kieltäen. Nyt padot avautuvat.

 

En voi esityksen koettuani edelleenkään olla ihailematta sitä, kuinka näyttelijän tehtävä ei olekaan puhua, vaan kertoa tarinaa koko fysiikallaan, liikkeillään, raajoillaan, eleillään, ilmeillään. Lahden tulkinnassa tämä perusajatus toimii kaikkia odotuksia loistavammin. Edessämme on suurenmoisia taiteilijoita, miimikkoja, eläytyviä ja mukaansatempaavia clowneja, välillä myös surkuteltavia, maahan poljettuja ihmispoloja, arkoja suomalaisia Arjoja jos kohta maailmanvalloitustaan kerskaavia markkinatalouden skandinaavisia kroisoksia.

Tai en voi olla hämmästerlemättä sitä, miten toinen ilmaisutaso näyttämön takarampissa kertoo pelkkänä puheena, joskus laulunlurautuksella kuvaillen näytelmän, näyttelijän ja kohtausten tapahtumista. Esitysmuoto antaa katsojalle vapauden liittää tarinaan oma kuvitelmansa ja niin kokonaisuus lähestyy lumoavaa teatteria - näyttelijän ja katsojan oivaltavaa vapautta korostavaa tajuamisneroutta.

 

Säveltäjän (Benjamin Klemettinen) luoma kokonaisäänimaisemalavastus luo esitykseen monin kohdin silloin tällöin tarvittavan iskevän sykkeen - sekin on tyyliltään avaraa - itselleni muutamat brechtweil-mallinnetut iskurytmiset osuudet olivat kerrassaan elämän musiikkimahlaa. Muutenkin musiikki ja sävel soi yllättävän kauniina, esitystä tempoihin rytmittävänä ja melodisena, soinnutukseltaan viehättävänä.

 

Meri-Tuuli Risberg on löytänyt hienosti näiden kahden ohjaajapersoonallisuuden aivoitusmaailman. Koko ensemble pyrähtelee useasti ihanasti intialaisesti väritellen vauhtiin tai rytmipoljentoiseen ilmaisuun, jollaista taas ei pitkiin aikoihin ole koreografiakäänteiltään ja toimivuudeltaan Lahdessa koettu.

 

-Lavastus on puhdas ja selkeä. Äänimaailma toimii mallikkaasti, pukujen väritys ja näyttävyys on huomattavan omaperäistä.

 

Kaythakali2.jpg

Krishna ja Lakshmi

 

Oli aavemaisen liikuttavaa mennä katsomoon, jonka jokaisen yksilön kasvoja suojaa ja naamioi tuntemattomaksi hengitysmaski, ja istahtaa omalle nimetylle paikalleen. Mutta jo esityksen alkumetreiltä joka kohdalta lopun onnellisuuteen saakka kokea ja riemuita anonyymeiksi naamioituneiden maskien takaa silmien tuikkeesta, ilon kiljahduksista, loputtomista aplodeista kyynelistäkin, miten juuri näin elämä alkaa sykkiä, toivo ja kaikille oikeutettu elämänriemu löytyä. Ainakin voi nöyrän kiitollisesti kumartaa noille maskittomille, kaikkensa antaville taiteilijoille, jotka noin vain vievät meidät skandinaavit maailman ääriin Intian kaduille, niiden miljoonien köyhien tasa-arvottomaan lohduttomuuteen. Mutta samalla tuovat meille sen ainoan oikean ikuisopetuksen uskollisuudesta, tunteesta ja katseiden salamavälähdyksellisestä ainutkertaisuudesta siellä Intiassakin - ja sen tuomasta rakkaudesta.

 

Fast Food KATHAKALI

Käsikirjoitus ja ohjaus: Elina Kilkku
Apulaisohjaus, sävellys ja äänisuunnittelu: Benjamin Klemettinen
Koreografiat ja tanssin opetus: Meri-Tuuli Risberg
Musiikin opetus: Virva Immonen
Grafiikka: Teija Asomäki
Tuotanto: Lahden kansanopiston teatterikoulutus
Artikkelin kuvat Jani Enqvist
Teaserin editointi: Jesse Gyllenbögel

Näyttämöllä: Teija Asomäki, Jesse Gyllenbögel, Julius Kalliokoski, Irinja Karttunen, Helmi Kokko, Frida Krohn, Heidi Lappi, Reeta Manninen, Sofia Motturi, Ida Pajunen, Jesse Palosaari, Tiina Romppainen, Aino Sihvonen, Sulo Siikaranta, Janika Suopanki, Johanna Tapio, Lotta Vehviläinen, Maria Viitanen, Myrsky Virmavirta ja Eemeli Väisänen.

 

https://www.teatterikoulutus.fi/esitykset/fast-food-kathakali

 

Lis%C3%A4liite.jpg