Lasten kirjallisuus on viimeisen viidentoista vuoden aikana kokenut suuria mullistusten edistysaskeleita. Vaikka kansansadut, Astrid Lindgrenit, Grimmin tai Topeliuksen sadutkin ovat edelleen lukemaan opettelijan, kodin ja koululukemisen kirjallisuutta, yhä useammin varta vasten lapsille kirjoitettua ja samalla kuvitettua kirjallisuutta on suomennettuna runsain määrin ja mikä parhainta - julkaistu ihan suomen kielellä kirjoitettuna lukemisen innostamiseksi.

Lukeminen onkin viihde, joka kouluelämän alussa sekä myös lukemaan opettelevassa tai tottuneessa kodissa on aina yksi parhaimmista ja kiehtovimmista ajankuluista ja elämän luontaisesta mielenkiinnosta. Monet kirjat ovat niin suosittuja kotien eri-ikäisille lapsille ja aikuisille yhteisinä lukemisvirikkeinä, että niistä on tullut myös menestyneille kirjailijoille luomisinto tuottaa samalle mielikuvitustyypilleen istuvia uusia kertomuksia - näin syntyneet kirjasarjat saattavat olla jo kymmenienkin kirjojen suuruisia.

 

Suomessa Timo Parvela on huippuesimerkki: hänen lähes pelkästään lapsille kirjoitetut kirjasarjansa  kuten Ella -kirjat sekä  Maukka ja Väikkä -seikkailukirjat ovat saaneet Euroopan ja ihan viime aikoina jopa Kiinan lapset pois nettipeleistä ja takaisin lukemisen perusjuurille. Parvelan kirjasarjojen levikki on jo lähestymässä kahta miljoonaa - yli 30 maassa, 90 eri teoksena se on ylivertaista suomalaislukemista meille ja maailman lapsille sekä perheille.

 

Maukat%20kuvasto2.jpg

Maukka ja Väykkä -kirjoja lienee jo lähes kaksikymmentä..

Yksi Parvelan kestoaihe on eläimet, niiden inhimillistäminen kommunikoiviksi ja usein puhuviksi, lähes ihmisen tasolle. Näin on palattu kansainvälisiin kirjallisuustrendeihin vuosisatojen taakse, La Fontainen ja Krylovin eläinsatujen alkujuurille.

Parvelan kirjoja yhdistää myös suomen kielen kannalta verraton sana-akrobatia ja kielihuumori. Kertomuksista heräävä sympatia eläinten kautta heijastaa lapsen ja aikuisen normaalikäyttäytymisen tavanomaisuutta ja poikkeuksellisuutta. Näin me saamme vertaiskuvan omasta elämästämme ja pystymme moniin asioihin samaistumaan - tai niiden poikkeusnormeja hämmästelemään. Samalla heräävät myös ystävyyden raikkaat ja pitävät tunteet meissä toisiimme koko elämämme kestoisiksi. Lastenkirjat leviävät ja kuluvat käytössä paljolti myös niiden taitavien kuvittajien siivittäminä. Niin on myös Parvelan kirjojen käynyt.

 

Teatteri ja kirjat

Teatterit ympäri maailman ja erityisesti Suomessa ovat löytäneet yhden tien ihmisten ajatuksiin tekemällä esityksiä kirjoista - dramatisoimalla niitä. Nykyihmisen lukemismahdollisuudet ovat ajan hektisyydessä niin rajalliset, että helpoin tapa on mennä kokemaan uutuuskirja tai klassikko parin tunnin pituisena teatteriesityksenä.

Lastenteatterit tosin usein vielä saavat aidot kirjoittajansakin, mutta yleisempi kaava on, että kirjan raivaavat esitysmuotoon ensin ääneen luetut kodin lukuhetket tai kasettien tuotannot, sitten nukketeatterit, television lastenohjelmat, elokuvat ja viimein elävä teatteri dramatisoiden kirjan esitykseksi. Näin on valmistunut monenlaisten taiteilijoiden ja ammattiteattereiden omia tulkintoja ja näkemyksiä sisältävät esitykset lasten ja perheiden lukemistoista. Jo lapselle tuttu kertomus rajautuu tai laventuu esityksestä riippuen teatterin omaksi versioksi ja lapsen kertomuksesta luoma mielikuvitus saa jäädä taka-alalle tai nousta korkeuden autuaisiin pilviin yhä kasvamaan ja rikastumaan.

Elävin ja toiminnallisin on tietenkin lapsille tarkoitettu ihan oikea elävien olentojen esittämä näytelmä. Useille lapsille tällainen teatteriesitys on ensimmäinen tutustuminen teatterin mukaansa vievään sadun ja tarinan tenhoon.

 

LASTENTEATTERI

Yhdellä maailman pienimmällä teatterilla on pitkään kypsytelty maailman suurinta rohkeutta ja ideaa. Se on haaveillut esittää yhden maailman pienimmän maan nykyisen lastenkirjallisuuden kansainvälisimmän, elävän kirjailijan kirjasarjasta itse kirjoittamansa näytelmän. Teatteri on lahtelainen perheteatteri SUPERTEATTERI  ja kirjailija tietenkin Timo Parvela.

 

Maukka%20ja%20V%C3%A4ykk%C3%A4%20esitysk

Eilen sai kantaesityksenä  ensi-iltansa hänen kirjasarjastaan Maukka ja Väykkä ohjaaja Tero Poralin kirjoittama ja ohjaama lastennäytelmä, jonka taustana on koko kirjasarjan henkilöiden tapahtumat pienin, tehokkain, kujeilevin draamakiikarein luotu lastennäytelmä. Harvinainen lupa näytelmälle on saatu itse kirjailijalta toisin kuin jo monissa suomalaisteattereissa esitettyjen Parvelan Maukka ja Väykkä -näytelmien, jotka on suoraan hänen jostakin kirjastaan sovitettu esitykseksi.

 

Superteatterin Maukka ja Väykkä on esityksenä Maukka-kissan ja Väykkä-koiran pikkuhauskuuksia, temppuja, jekkuja ja oikeastaan kaikkien ihmisten arkielämää kuvaava näytelmä. Siinä kissamaisuus ja koiruus on melkoisen taka-alalla. Siksi muutaman kerran kuulin lasten kysyvän, onko tuo koira ihminen tai onko tuo ihmisen näköinen oikea kissa.
Pieni koti, hella, tiskipöytä ja kaksi vuodetta sekä pöytä ja kaksi ikkunaa ynnä ovi ovat ne ihmeellisyydet,  meille kaikille tutut tapahtumapuitteet. Lavastuksen esineistössä oven sulkeminen ja avautuminen taitaa olla joka kodin yleismaailmallinen huomion kohde. Se toimi myös hauskasti näiden kahden elämässä.

Maukalle kekseliäisyys, mielikuvitus, vauhti ja jatkuvat asioiden muutokset elämässä ovat ne tärkeimmät asiat. Väykkä perusominaisuuksillaan myhäilevällä pikkumurahtelevalla hyväksyvällä ääntelyllään on itse rauhallisuus, lähimmäis-sympaattisuus. Näin syntyy maailmaan kahden täysin vastakohtaisen olennon ystävyys, jatkuu ja lujittuu kaikkine riemuineen, väittelyineen, suruineen ja sopimisineen.

Maukan ja Väykän elämässä ja esityksessä kytee sekä kukkii kirjailijan satumainen mielikuvitus kuin tässä päivässä, mutta samalla meitä jokaista tutusti ja joskus kuin ennalta koettuna hipaisten, ajatteluttaen ja tietenkin kavereitamme tuntien, pienenkin yhteisön puitteista silmiimme rinnastuvasti lehahtaen.

 

Ehkäpä hurjin esityksen kohtauksista oli Maukan pelaamat kodin pelit - pesäpallo, jalkapallo, kaikki aivan omin säännöin oli niin hulvatonta menoa, että ihan huimasi. Huippuna Maukan johtama korttipeli, jossa ei Väykkä eikä tainnut meistä katsojistakaan kukaan jäädä huiputtamatta saati pysyä mukana.

Koronarajattu kahdenkymmenen persoonan yleisö alle kouluikäisistä kouluikäisiin ja heidän vanhempiinsa seurasi hämmentävän keskittyneesti tämän pienen kodin tapahtumia.

Kotilavastuksessa kuitenkin aika nopeasti kaikki hieman teholtaan haalistuu arjeksi, esityksen dramaturgiassa tapahtumien valtaisa määrä täyttää pian katsojan mitat ja katsoja kyltymättömänä janoaa jatkuvaa yllätyksellisyyttä. Se tulikin yhdennellätoista hetkellä. Kohtaus, jossa kerrattiin kulunut hyvä päivä, sen ihanuus, vauhdikkuus, lumoavuus, oli erotettu valoilla keskitetyksi Maukan ja Väykän kohtaukseksi, josta väreili niin läheinen ja ystävänlämmin tunnelma, että näytelmän loppu ei voisi täydellisempi olla - kaikkien, kaikenikäisten tajuama elämän tärkein kaveruuden ja yhteisten kokemusten tunne.

 

Taustamusiikki toimi eräänlaisena psykedeelisenä äänikulissina sopivan vaimeasti, hienoin yksinkertaisin melodioin ja varsin selkeästi erilaisin instrumentein kutakin kohtausta alleviivaten.

Tässä näytelmällisessä lastenteatteriesityksessä on myös harvinaisen hienot alku- ja loppupisteet, kumpikin kaukana teatteriesitysten tavanomaisuuksista - salaperäisen jännittävä lähes pimeä alku ja se vakio, esityksen loppulaulu todella lyhyt, tempaiseva ja raikas valoisa piste esitykselle.

Superteatterin vakionäyttelijät Kati Taitonen kissa Maukkana ja Timo Hyvönen koira Väykkänä näyttelevät luonteikkaat hahmottelunsa rakastettavasti.

 

Seuraavat  esitysajankohdat:

http://www.superteatteri.fi/

 

Lis%C3%A4liite.jpg