Jekyll%C2%A71.jpg

Musikaalin ohjelmalehtisen kansi

Alkuperäiskertomus

Frank Wildhornin säveltämä Jekyll & HYDE -musikaali perustuu Robert Louis Stevensonin pienoisromaaniin viktoriaaniselta aikakaudelta vuodelta 1886. Jo tässä kohden on kaikkien perheenäitien ja -isien muistettava, teini-ikäistenkin nostettava sormi pystyyn: Vaikka alkuperäistarinan kertojana on sama kirjailija, jonka teosta Aarresaari luetaan yhä lapsille ja nuorisolle ja joka näytelmänä pyöri viime kauden myös Lahden kaupunginteatterissa lapsille tarkoitettuna ohjelmavalintana, nyt sama kirjailija kunnostautuu kauhukirjailijana.

Kertomus itse on eräänlainen ihmisen dualismin tarkkaväreinen tilitys jokaisen ihmisen kaksoisolemuksesta ja hänessä ilmenevästä hyvästä ja pahasta. Kyseessä on tiedemies, joka alkaa selvittää tätä dualismin ongelmaa, tekee kemiallisia kokeita ja uskoo löytävänsä viimein kokeillaan rohdon poistaa paha tai vaihtoehtoisesti hyvä ihmisestä ja siten selkeyttää ja lopettaa ihmisten jatkuva, riuduttava taistelu oman itsensä kanssa hyvästä ja pahasta.

Tosiasiassa tarinan hurjin alkuperäisyksityiskohta on itse viattomuuden perikuvan kohtelu - pahoinpidelty pieni lapsi, nimenomaan tyttö.

Jekyll & HYDE -kertomus vie Lontoon kahden maailman kaksinaismoraaliseen elämään yhteisöjen ja yksilöiden tasolla - sen sohojen, yökerhojen ja porttoloiden synninpesiin vastakohtana ylimystön puristiseen itseriittoisuuteen ja korkeasivistyksen eristyneeseen tiedemaailmaan.

 

Teksti  suorastaan purskuu silmittömällä väkivallalla, hekumalla ja tapainturmelluksella niillä ylimystön näkökulmasta nauruin ja murhin mässäillen. 

Musikaalin voima ja kai tarkoituskin on ruokkia ihmistä kokonaisvaltaisesti aikuisviihteenä.

Ohjelmistovalintana uusi musikaalimme ei ole suurten kansanryhmien, ei perheiden, lasten eikä ihan pelkkää viihdettä haluavien kansalaisten musikaali.

 

 

Kauhumusikaali

Jwkyl%26Hyde%20v%C3%A4ki.jpg

HYDE%20artikkelikuva.jpg

 

 

Lahden Jekyll&HYDE on tietenkin musikaali, joka tarkoittaa, että alkuperäiseen vuosikymmeniä luettuun kauhukertomukseen on lisätty siitä tyystin puuttuva seksuaalinen romantiikka sekä sävelletty musiikki.

Läpisävelletyn ja tanssitun teoksen onnistuminen vaatii merkittävän määrän taidelajin vierailijoita. Lahden keskeisten tehtävien roolityöt on sälytetty pääosin laulaville ja tanssiville vierailijoille. Monipuolinen ja monilajinen musikaalisäveltäjä on luonut todellisen tyylilajeiltaan sekavan sävelteoksen, jota ohjaajan näkemys viktoriaanisen ajan tapojen ja moraalin hengestä tuo lähemmäs itse teoksen ajatusta.

 

Ohjaus

Ohjaaja Jukka Keinosen ansioksi katson suurten kohtausten toimivat ryhmittelyt ja koko teoksen jäsentelyt. Esityksessä on dramatiikkaa kauhukertomuksen täydeltä, yli sen äyräidenkin. Ilotalo Punaisen Rotan kohtaus on jo maittavaa, elämänläheistä, uskaltavaa, hersyvää musiikkiteatteria. Musikaalin loppukohtauksen dramaturgiaan ympättyä tekotaiteellista tyyliä opetuksineen en ymmärtänyt. Väkivallan tuomista osin nykyaikaan en myöskään pitänyt onnistuneena. Henkilöohjaukseen toivoisin tietenkin vielä enemmän paneutumista.

 

JekylHden%20kansaa.jpg

 

Lahden Jekyll&Hyde lepää kolmen vahvan teatterielementin varassa.

 
Ensimmäinen niistä on Minna Välimäen huumaavan upea oikea kunnon kikkailematon lavastustaide. Suomen teatteritalojen yhden suurimman lavan lavastetoteutus on aina vaativa työ. Nyt vuoden uljaimmat ja näyttävimmät kohtauslavasteet ovat nähtävänä tässä Lahden musikaaliesityksessä. Lavastustaide fantastisine näkymineen, pikkutarkkoine yksityiskohtineen, hämmentävän taiturillisesti toimivine ylösnosto-alaslasku-etääntymis- ja lähestymistekniikoineen ovat sitä vahvaa ja tarkasti tunnelmaan vievää näyttämötaiteen ehdotonta kaikkien katsojien herkkua. Miten mukaansatempaavasti ja nopeasti voimme eläytyä siirtymään vuosisadan takaisessa ajan tiedekirjastossa, ilotalossa, ylimystön palatsillisissa puitenäyissä, rikollisten ja nautintoelämän maailmoissa, tiedemiehen menneisyyden ajan tutkimuslaboratoriossa niiden tunnelmien luodessa värityksineen ja valomäärittelyineen uskomattoman tehon ja täydelliset puitteet tämän näyttämöteoksen vahvaksi, pitäväksi, pettämättömäksi rungoksi. Harvoin tulee kiittäneeksi itse rakenteiden valmistajien oivaltavaa, asiantuntevaa ja kekseliästä työryhmää - nyt on sen noteeraamisen vuoro, kuten myös näyttämön interiöörien toimivien vaihtojen takana olevan henkilökunnan.

Lavastuksen täydennykseksi viktoriaanisen ajan tavoitamme esityksessä hurmaavasti Sari Suomisen puvustuksella - naisten valtavin krinoliinien täyttämin hamein, tuhlailevasti pröystäillyin asuin ja vaatekoruin sekä miesten silinterihattujen muodituksin.

 

Jekyll%26Hyde%202.jpg

 

Toinen vahva osuus esityksessä on tanssit, niiden mukana koko ensemble liikkuu milloin ennustavasti, milloin alleviivaavasti tekstin ja musiikin luomissa tapahtumissa. Musikaalin koreografina Jouni Prittinen on luonut esityksen tehoavat tanssit, joita voi mielenkiinnolla katsella ja ajatella, niiden merkitsevyyttä ihailla. Vain vierailevan tanssiparin osuuden tunsin jotenkin kovin ulkopuoliselta, päälle liimatulta kohtauksessa, joka olisi ilman heitä toiminut paljon paremmin.

Liikunta on kuitenkin niin hienosti jokaisen esiintyjän kohdalla toimiva elementti, että se tuo Prittisen mielikuvituksella esitykseen tärkeän kansan eri kerrosten voimalatauksen näyttäväksi, ajatteluttavaksi ja vastustamattomaksi. Esimerkkeinä vaikkapa ilotalon koko liikemaailma cancan-tansseineen, kadun murha, murha, murha -tanssinumero  - kerrassaan tehokkaita teatterillisia ideatoteutuksia..

 

 

Vasta kolmantena koen muutaman keskeisen roolityön tuovan musikaaliin sen ytimen - musiikin, laulun ja sanoman. Käsikirjoitus yleensäkään ei tunnu antavan broadway-musikaaleihin aineksia jokaisen näyttelijän luoda pitäviä henkilökuvia. Siksi eräänlainen torsous on helpoin tapa kuvittaa ja luonnostella esityksen henkilöhahmoja, tyypitellä niitä osatekijöiksi varsinaiselle tarinalle. Tuolla miltei yhden vahvan  tunteen kaavalla Laura Huhtamaa, Teemu Palosaari, Aarre Reijula, Väinö Riihimäki, Saana Hyvärinen, Aleksis Kyrö, Elina Ruti näyttelevät parittajan, lordin, kenraalin/potilaan, papin, Lady B:n, tuomarin ja taloudenhoitajan roolinsa ihan kelvollisesti tulkintakokonaisuuden hyväksi. Tomi Enbuska työstää irvokkaan piispaolemuksen ja vielä härskimmän sutenöörin pirulliset hahmotelmat oveliksi ja dynaamisiksi inhokeiksi. Mikko Pörhölä esittää kiinnostavasti tarinan kertojaa ja Jon-Jon Geitel luo hätkähdyttäviä kauhuhetkiä Jekyll&Hyden peilikuvina.

 

Jekyl%20itse.jpg

 

Musiikillisesti Joel Mäkisen päätehtävä (Jekyll&HYDE) on toteuttaa produktion vahvaa musiikkiteatteria. Hänen musikaalisuutensa ja laulukarismansa purevat ja täyttävät lähes koko esityksen. Mäkinen pystyy tarvittaessa volyymein ja äänenvärein maalailemaan tunnelmat ja tiedemiespersoonansa sieluntilan melko uskottavaksi hahmoksi. Tärkeintä niistä on kuitenkin äänen riittoisa ilmaisuvoima ja sävelpuhtaus,  joissa Mäkinen on todellinen musiikin taitaja. Näyttelijänä hänellä on vielä matkaa täydellisyyteen, varsinkin hulluuden ja sekoamisen äkkireaktioita vaivaa ulkokohtainen elehdintä - mutta hyvällä matkaa estotonta luontevuutta kohden hän on.

 

Jek.jpg

Anna-Sofia Tuominen ja Joel Mäkinen

 

Mikko Jurkka saa isäkarikatyyriinsä lämpöä ja duetto sekä keskustelut tyttärensä Emman kanssa (Anna-Sofia Tuominen) tuovat esitykseen pienen sukuhuumorin siementä. Jurkan keskusteluissa sairaalan johtokunnan puheenjohtajan asemassa vävykokelas Jekyllin kanssa välittyy myös sopivaa isällistä toveruutta.

Anna-Sofia Tuominen näyttelee vaativan roolinsa Emmana taitavasti ja hän saa lauluunsa tunnetta, duetoissa ääni soi jo kauniisti ja pieni aaria kihlattunsa laboratoriossa kadonneesta rakkaudentunteesta on puhutteleva.


 

 Miila Virtanen näyttelee ehyen ja sensuellin Lucy-porton - Jekyllin salarakastetun - ja laulaa kauniisti, tunteella, sydämellä. Lucyn hahmossa todentuu näyttelijätyön voima näyttää luomansa roolihahmon henkinen muutos - paljastaa kauan piilossa kytenyt suhde toiseen ihmiseen. Virtanen tuo tarinaan rippusen sen äärimmäisen niukkaa inhimillistä herkkyyttä näytellessään Jekyllin kanssa..


 

 

Mutta se tärkein - neljänkymmenen sävellyksen täyttämä musiikki ja orkesteri, solistit ja esitys

Miksi hyvin yhteen soittava moniosaava, kymmenien instrumenttien orkesteri on piilossa lavan alla vaikka tilaa olisi nyt koronan aikana olla lavan edessä. Ja miksi sitten soitto tuolta lavan alta - vain kapellimestarin pään näkyessä - äänipöydässä muotoillaan tasapaksuksi, liian voimakkaaksi, lähes mölyksi kuulla. Volyymi ainakin ensi-illassa puolityhjäksi koronan vuoksi sisustetussa katsomossa oli aivan liian suurta. Erilliset soittimet ja niiden teho tuhlautui tähän kakofoniseen diasporaan. Tulkaapa, esittäjät joskus katsomoon kuuntelemaan!

Tuohon liikavolyymiin sortui myös kuoron lukuisten laulujen tulkinnat, sillä kuoron oli pakko miltei huutaa osuutensa tässä mekkalassa. Siinä menivät myös sanat epäselviksi - saman tien muutamasta duetostakin. Eikö akustisuutta olisi voitu edes yrittää herkimmissä kohdin?

 

 Ensi-illan tekninen dramatiikka paljasti juuri tämän sähköisen äänimaailman haavoittuvuuden, volyyminappuloiden holtittomuuden. Ilta jouduttiin keskeyttämään kahdesti useaksi minuutiksi henkilökohtaisten mikrofonien/ äänipöydän salpautumisten vuoksi.

Keskeytyksen kruunasi kuitenkin taiteilijakunnan ammattitaito – se pystyi jatkamaan luontevasti ja entistä tulisemmin, eläytyneemmin esitystä kunniakkaaseen hamaan traagiseen loppuun. Ja yleisön antamiin kiitollisiin ja vilpittömän myötätuntoisiin lähes loputtomiin aplodeihin.

 

Jekyll&HYDE

SUOMENNOS Kari Arffman
OHJAUS Jukka Keinonen
MUSIIKIN SOVITUS ja JOHTO
Antti Vauramo
LAVASTUS Minna Välimäki
PUKUSUUNNITTELU Sari Suominen
KOREOGRAFIA Jouni Prittinen
VALOSUUNNITTELU Kari Laukkanen
ÄÄNISUUNNITTELU Lauri Malin

ROOLEISSA Tomi Enbuska, Laura Huhtamaa, Saana Hyvärinen, Mikko Jurkka, Anni Kajos (vier.) / Miila Virtanen, Jon-Jon Geitel (vier.), Joel Mäkinen (vier.), Teemu Palosaari, Mikko Pörhölä, Elina Ruti (vier.), Anna-Sofia Tuominen (vier.) sekä Aleksis Kyrö ja Aarre Reijula
TANSSIJAT Antti Kyllönen ja Sonja Pälli
ENSEMBLE Väinö Riihimäki (Tamk) , Anton Avela (Tamk) , Leea Lepistö (Tamk), Olga Lepistö (Tamk), Emilia Keskivinkka (Tamk), Inka Mantsinen ja Veera Peltola / Iiris Terävä

 

Arvio Lahden kaupunginteatterin esityksen ensi-illasta Juhani-näyttämöllä 5.9.2020

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/249/jekyll_hyde

 

Lis%C3%A4liite.jpg