Saiturin%20kuva2.jpg

 

Lahden kaupunginteatteri tuntuu löytävän ohjelmistoonsa yllättävää uutta viehätystä teatterin perusolemuksen kunnioittamisesta - klassisista näytelmistä. Molièren komedian komedia Saituri sai eilen ensi-illan Lahden suurella Juhani-näyttämöllä Ilkka Laasosen raikkaan ilotulitteisena ohjauksena.

Ilkka Laasosen tulkinnassa Saiturin elämänpiiristä välittyy kuin uusbysanttisen rönsyilevä ja rehevä, värikäs hovi, joka irrottelee Saiturin jo vanhuuteensa murenevaan rahavaltaan liimautuneena perässähiihtäjien, mielistelijöiden, juonittelijoiden, varkaiden ja ahneiden suunnattoman monenkirjavana, ajattomaksi tunnistettavana haaskalaumana.

Saiturin lahtelaisesitys on yht'aikaa vanhaa kunnon klassista huvinäytelmää monimutkaisesti solmituilla juonikudelmillaan, teatteriparodiaa, satiiria, sarkaismia, farssia näyttelijätyönsä tarkoilla, keveän hulluttelevilla ja estottomilla rooliluomuksilla ja ennen kaikkea sisältönä humalluttavaa heittäytymistä rakkauden sekä rakastumisen arvaamattomiin, autuaisiin pyörteisiin.

Kaiken vastavoimaksi ja jännittävyyden takeeksi, komedian antamaksi opetukseksi, tämän ajattoman, raikkaan, hauskan ja groteskin ilottelun ankkuroi maanpintaan kiinteän ehyt kitupiikkinen kuin pelottavan sadunhengen erakkoinen omiin kuivuneisiin itsekkyyden ja ahneuden nahkoihinsa käpertynyt itaruuden saiturihahmo - Jori Halttusen viiltävän tosi, vahva roolitulkinta puistattavaan uskottavuuteen, sadistisiin  rahanahneuden pohjattomiin, sairaan ihmismielen ja tragikomedian syvyyksiin saakka.

 

Saituri1.jpg

 

Molièren näytelmän keskiössä on muutama naimakauppa. Saiturin poika Cléante (Jari-Pekka Rautiainen) on silmittömästi rakastunut naapurin kauniiseen Marianeen (Janna Räsänen). Tietenkin Saituri itse on iskenyt silmänsä samaan neitoseen. Saiturin tytär Élise (Miila Virtanen) on löytänyt rakastettunsa isänsä palvelijasta Valèresta (Oliver Kollberg), mutta ajan tapaan perheen isä valitsee yksinvaltaisesti lastensa puolisot, tässä tapauksessa Saituri mahdollisimman äveriään, sillä myötäjäisten runsaus on Saiturin ainoa valintaperuste ja tyttärensä puolisoksi hän on valinnut vanhan rikkaan Anselmen (Tapani Kalliomäki). Tarinajuonittelun jatkuvasti yllättävistä käänteistä syntyy herkullinen  tapahtumisten sekä näyttelijätyön moneen suuntaan elävä valheiden, totuuksien, rakastumisten, hylkäämisten piirileikkinen näyttämöllisen monisolmuinen huvipaletti.

Jari-Pekka Rautiaisen mehukkaan eloisa ja taipuisa sulhaskandidaatti tuo esitykseen valloittavaa rakkauden estotonta mahlaa ja huumaa, isän kitupiikkisyyden vastavoimana. Miila Virtanen luo saiturin tyttärenä suorastaan satumaisen valovoimaisen prinsessahahmon. Saiturin hovimies Valèren Oliver Kollbergin naisennälkä ja salarohkeus antavat komediaparin seurustelutoimille ja leikille jännittävyyspanoksia ja tapahtumien loputtomille yllättävyyksille keveää irrottelua. Kollberg valaa esitykseen raikasta ja tulista rakastuneen naiivia uskottavuutta, hätävalhetta ja nuoruuden voimaa. Tapani Kalliomäki Saiturin palvelijana tulkitsee La Flechestään täydellisen lieron, supliikin ja kameleontin, hovin suurenmoisen rakastettavan narrin - hänen palvelijansa on absurdin huumorin suurta lumoavaa näyttelijäilmaisua akrobaattisessa puhetulvassaan, luikuruudessaan ja täydellisessä juonittelussaan.

Kaikilla tarinan keskushenkilöillä on taito vetää laajan näyttämön pituudelta molièremaisia kymmenlauseisia repliikkejä hämmästyttävän luontevasti, suorastaan haltioittavasti. Janna Räsänen näyttelee naapurin tyttö Marianesta sopivan pelokkaan, mutta suoraselkäisen torjuvan hahmon Saiturin kosiskeluyrityksille.

Jotakin ammoisista niukoista kiertävien teattereiden vuosisatoja vanhoista keinoista ohjaaja lainaa kokonaisilmaisuun osaavasti ja ne toteutetaan tässä mielikuvituksellisessa hoviyhteisössä kertakaikkisen hauskantaitavasti. Kaksoisroolitus on niitä esityksen teatterillisia ikiaikaisia temppuja ja kun ne tehdään niin täydellisesti kuin Mikko Jurkka taitaa, koko katsomon on revettävä ihailemaan muuntautumisen jonglööristä ihmeyttä,  nauramaan kokin ja sovittelijan habitusvaihdon sujuvuutta.  Palvelija la Flechen rikkaan ja iäkkään kosija-Anselmen tulkinnat Tapani Kalliomäki näyttelee suvereenisti kummankin hahmon paisutellen täydellisiksi henkilökuviksi. Tomi Enbuskalla on roolitöitä kolmeen eri hahmotukseen - niitä leimaa eläytyvä karrikoinnin osumatarkkuus aina esittäjän tunnistamattomuuteen asti.

Omien naimakauppojensa onnistumiseksi Saituri on palkannut Frosinen manipuloimaan Marianea suosiolliseksi omille naimahaluilleen - tämän juonittelujen katalysaattoriolemuksen Lumikki Väinämö rakentaa kaksinaamaisen liehittelijän läpikieroksi jokeriksi maulla, tiukan maanisella vauhdilla ja mukaansatempaavalla intensiteetillä.

 

Kyllähän tässä mammuttikomediassa on puuduttavatkin hetkensä. Muutama kohtaus ja keskustelu - ihan liian pitkinä ne eivät oikein alkumetreillä lähde vauhtiin. Tehdään puskateatteria paljaalla takamuksella ja sillä meitä nauratetaan - ehkä sen voi kauniisti perustella kuuluneen Molièren aikaisen kiertävän teatterin kansan viihdyttämiskeinoihin..

 

Komedian odotettavuutta ja yllätyksellisyyttä piti yllä Janne Siltavuoren näyttävän kekseliäs lavastus, jonka osin läpinäkyvän peilitaustan rikkinäisistä lasiruuduista katsoja pääsi piirun verran edelle tulevista tapahtumista ja niiden äkkikäänteistä jännittämään. Sari Loukon kehittelemässä liikekielessä oli vekkuleita eleitä ja askelluksia.

Barokki on läsnä esityksessä myös elävänä musiikkina, Martti Peipon ja Aura Visalan soitinmusiikki syventää esityksen hoveille tarkoitettua aikatuoksua kolmensadan vuoden päähän.

Hulmuavan idearikas Niina Pasasen loihtima puvusto, jonka skaala nukkavieruista rääsyistä suoranaisiin ruhtinashovillisiin röyhelöisiin satuhahmoihin vaihtelee tyylittömän tyylikkäästi aikakausien kulkuja ajatuksissamme väläytellen - hehkuu pukukoreuden mielikuvituksellista uusbarokkista väriloistoista fantasiaa näyttämön täydeltä!

 

 

Näytelmän lopputemmellykseksi virittyy vielä hihittelyttävän hauska in italiano -osio yllätykseksemme ja riemumme lakipisteeksi. 

Hienon sopan on Molière keittänyt ikituoreeksi säilyneellä reseptillä yli kolmesataa vuotta sitten ja laadukkaan herkullisena tarjoilee sen nyt modernin väkevästi maustettuna Ilkka Laasonen ja Lahden kaupunginteatteri - aitoa komediateatteria nautittavaksi moneen tyyliin ja lajiin niin humoristeille kuin tosikoille älyn, nokkeluuden ja nauruhermojen täydeltä.

 

 

Molière SAITURI

SUOMENNOS Arto af Hällström
OHJAUS Ilkka Laasonen
LAVASTUS Janne Siltavuori
PUKUSUUNNITTELU Niina Pasanen
MUSIIKKI Martti Peippo
VALOSUUNNITTELU Harri Peltonen
ÄÄNISUUNNITTELU Jukka Vierimaa

ROOLEISSA Tomi Enbuska, Jori Halttunen, Mikko Jurkka, Tapani Kalliomäki, Oliver Kollberg, Jari-Pekka Rautiainen, Janna Räsänen, Miila Virtanen ja Lumikki Väinämö

MUUSIKOT Martti Peippo ja Aura Visala

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/250/saituri

 

Lis%C3%A4liite.jpg