Kynttilät tuikkivat Mustankallion hautausmaalla muualle haudattujen muistomerkillä.

Pyhäinpäivänä sain tehdä jälleen pienen muistorikkaan käynnin tuossa muutaman sadan metrin päässä kodistamme Pyhättömänmäen maisemassa. Tämä vainajien muistoksi tarkoitettu pyhyyden kehto on Mustankallion hautausmaa. Käynti oli jälleen vakuuttavasti ajankulusta kertova: täällä nyt vierailevien kansalaisten sankat autojonot hautausmaan itä- ja länsiporteilla muodostuivat poikkeuksellisen pitkiksi. Ajankulun vahvistavaksi todisteeksi tulin kävelykierrokselle matkan lyhyisyydestä huolimatta autolla, apuvälineen kuljettajana, sillä käyntikumppani, sisareni, liikkui kierroksen rollaattorilla matkan taittaen. Tutut vainajat hauskoine, sydänlämpöisine, onnekkaine tai myös traagisine ihmiskohtalomuisteluineen ja erikoisuuksineen saivat kävelykeskustelussa jälleen oman ansaitsemansa osan nimin ja tapahtumakohokohdin. Arvioin verkkaisen, vajaan tunnin kestäneen kierroksemme aikana keskustelleemme ainakin neljästäkymmenestä tänne matkanneesta lahtelaisvainajasta - täällähän on myös sukuni hautamuistokivi. Tänne ovat siis päätyneet useimmat lahtelaistuttavamme ja sukulaisemme. Kansan parissa vielä elävä tapa viedä kynttilä muistelunsa merkiksi muisteltavalle oli saanut ihmiset taas liikkeelle. Perinteet tuntuvat yhä velvoittavan.

 

Kenties puhuttelevinta oli tällä kertaa poiketa vakiolenkistä ja kurkistaa hautausmaan pääportin puoleisen päädyn kaupungin puoleisen kiviaidan reunan vanhoja, aikaisemmin meiltä miltei huomaamattomia  sammalen patinoimia muistokiviä - ne olivat kaikki vuoden 1918 sinne mullattujen lahtelaisvainajien. Kävelytantereemme toinen nimitys Metelinmäki sai vakuuttavan, kivettyneen, kansalaissodan lahtelaishistorian kertauksen keskustelussamme. Siksi laitan lopuksi tähän tuntemani yhden harvoista lahtelaishumanisteista, lapsuuskotini naapurissa, Pyhättömänmäen juuressa eläneen ja tänne mäelle vaelluksensa päättäneen Einari Vuoren runon.

 

JA  SITTEN  ELÄMÄ

Me kasvamme hyvänuskon, hyvien tapojen

ja ihanteiden jalossa ohjauksessa,

jumalanuskon ja historian hengen,

kehityksen ja edistyksen

varmassa pettämättömässä toteutumisessa,

ihmisyyden ja lahjomattoman oikeuden kirkkaudessa.

Ja sitten elämä....

 

todellinen elämä,

jolla ei ole ihanteita ja kohtuutta

tulee ja sivutessaan

lyö meitä kasvoihin rautaisella kämmenellä.

 

Hyvä Jumala kuinka se koskee.

 

Lis%C3%A4liite.jpg