J%C3%A4niksen%20vuosi%20b.jpg

Projektori-ryhmän Jäniksen vuosi oli lähtenyt kiertuematkalleen Lapin Kittilästä kesäkuussa 2019, kulkenut suuren Suomenmaan läpi pohjoisesta alkaen pienten lapintupien, kirjastojen aulojen, monenlaisten esiintymiskorokkeiden, teatterilavojen, mitä moninaisimpien, kokoisimpien yleisöjen koettavana ja nyt matkallaan pysähtynyt aidon kulttuuriseen Lahteen, sen kenties fiineimpään teatteripalatsiin, Teatteri Vanha Jukon moderniin saliin.

Lavan maanpinnan täyttää lavastus ja rekvisiitta hiekkalaatikoineen, satoine santakiloineen, lasten kutsuvine ja nostalgisine kymmenine leikkikaluineen, näyttämötaustan tusinoine kielisoittimineen kitaroineen, viuluineen, rumpu- sekä komppisatseineen - jopa pienine syntetisaattoreineen. Tällaisessa näkymässä, rekvisiitassa ja esineistössä näyttelijäkunta istuu nyt ennen esitystä edessämme kymmenisen minuuttia meitä loppuunmyydyn salin yleisöä tarkoin silmäillen, kasvo kasvolta koronamaskiemme taakse asti mietteitämme tutkiskellen. Yhteys on saatu. Jännitys arvaamattomassa, kohta koettavassa esityksessä on äärimmilleen odottavaksi nostatettu.

 

Proktori-ryhm%C3%A4kuva.jpg

Koko Projektori-ryhmä on lavalla - ohjaaja-käsikirjoittaja Juha Luukkonen, näyttelijät Jukka Peltola, Ilona Pukkila, Juha Lagström, Satu Turunen ja lavastajapuvustaja Noora Salmi. Se on jo kokenut kymmenet yleisön tunnelmat ja tuntemukset ja se myös yllättävän keskeisesti aloittaa ja toteuttaa koko esityksen täyttävän lämpimän kansantajuisen musisoinnin soitinvempeleillään, luontevalla teennäisyyksistä vapaalla soitto- ja laulutavallaan, ammattitaitoisen tarkka-ajoituksellisella sävelkielellään koko teosta ja sen kohtauksia hienosti rytmittäen ja juonta kuljettaen. Näytelmän lavastemainen musiikki on eräänlainen illanistujaismainen lämminhenkisten tuulahdusten jatkuva kirjo menneistä neljästäkymmenestä suomalaisvuodesta nykyaikaan - ainakin Juice Leskisen tekstiä tajusin kuuntelevani ja varsinkin Jossain jossain (Merja Rantamäen hitti 1970-luvulta, teksti Juha Vainio) jää soimaan melodiana ja rytminä vielä esityksen päätyttyä päämme säveltaltioon. Harvinaista koko teatteriyhteisön jokaisen jäsenen yhteistyötä!

 

Näytelmän sisältörunko on Arto Paasilinnan vuoden 1975 Jäniksen vuosi -romaanista lähtöisin, mutta sovittajat ovat tuoneet osan sen tapahtumista ja henkilöistä nykyaikaan, lähimmille 2000-luvun vuosikymmenille. Tarinassa seikkailevat Jänis ja toimittaja Vatanen, jolle kilpailuyhteiskunta ja sen vaatimukset ovat liikaa - ja pakomatka Lappiin jänis matkakumppanina pelastava vaihtoehto. Pakomatkalla Lapin luonto ja rauha saavat omat tunteikkaat kauniit ylistyksensä, Lapin virkamiehet ja heidän äärimmäinen joustavuutensa huumoriloistonsa, jänkien kylähullut ja Lapin maisemien bisnesmiehet heittäytyvän näyttelijätyön mehukkaat tilityksensä. Varsinkin poliittisissa parodisissa, hauskoissa puolidokumentaarisissa irtiotoissa ollaan jopa ihan pääministeri Sipilän laestadiolaismiljonäärin hurmosmaisella aikakaudella.  

Näiden kahden keskeisen hahmon - Jäniksen Ilona Pukkila ja Vatasen Jukka Peltola - yhteiselo tuntuu niin unelmaisen todelliselta, huumoriinsa tukehduttavalta, sydämelliseltä, mielikuvitukselliselta ja aidolta yhtä aikaa. Kuin kaiken vakuudeksi heidän keskustelunsa kulkevat silti äärimmäisen syvällä, elämää herkästi, valloittavasti ja vakavasti  läheisyystunnetta pohtien. Vaikkapa kysymys siitä, mitä rakkaus oikein on, tuntuu tänä luonnon ylistyksen aikana ja aina tärkeältä. Vatasen vastaus tähän Jäniksen kysymykseen ”Rakkaus on sitä, että kaksi nisäkästä haluaa elää yhdessä,” on suorastaan täydellisen ihana.  

Parin keskustelut vain syvenevät, porautuvat rakkauden katoavaisuuteen ja kannattavuuteen, kun se kuitenkin aina katoaa, viimeistään kuoleman tullessa - kannattaako siis varmasti katoavaa rakastaa. Ilona Pukkilan Jäniksestä säteilee ja leviää ympäristöön maailman valoisin, hauskin, luontevin, rakastettavin ja mitä vilpittömin olemus ja Jukka Peltolan Vatasesta koskettavan herkkä lähimmäishahmo, ajatteleva, kriittinen ja teeskentelemätön inhimillisyys. Satu Turusen ja Juha Lagströmin monitusinallinen hurmaavien karikatyyrien galleria tuo tarinaan sen värikkään ja leiskuvan, riemukkaan elävän hohdon, kansan rivien ilmaisuvoiman, jota vain me Vataset ja Jänikset voimme pakoretkillämme kilpailuyhteiskunnasta kokea. Menkää itse kokemaan ja lumoutumaan!

 

Projektori-ryhmä - Arto Paasilinna

JÄNIKSEN VUOSI

Ohjaus: Juha Luukkonen
Dramatisointi: Ari-Pekka Lahti ja Juha Luukkonen
Visualisointi: Noora Salmi
Musiikin sovitus ja äänimaailma: Taito Hoffrén ja työryhmä
Rooleissa: Jukka Peltola, Ilona Pukkila, Juha Lagström, Satu Turunen

 

Lis%C3%A4liite.jpg