P%C3%A4ivi-konsertti.jpg

 

Virtuaaliset taiteilijat on korona tuonut koteihimme aikamme virkistykseksi, mielenrikkaudeksemme. Moni kulttuuririento olisi jäänyt ehkä kokematta, jos se ei olisi ollut virtuaalisena nähtävänä.

Taiteen opiskelun yksi välipäätös on jo vuosia ollut päättökonsertti tai päättötyö. Sen tarkoituksena on näyttää opiskelijan saavutukset ja kypsyys opiskelemansa taiteen asteikolla ja taitelijana. Lahden kaupungin lakkauttamien Musiikki- ja draamainstituutin sekä Taideinstituutin päättötyöt ovat siis enää nostalgista, raikasta uutta etsivää taiteilijapolvea esitellyttä lähihistoriaa. Lahen uutisia kävi noissa päättötapahtumissa monet vuodet, aina itsekin jalostuen ja uusin näkökulmin ja asentein taidetta nauttimaan oppien.

Nyt musiikissa saman päättötyövaiheen läpivalaisun tarjoaa Lahdessa enää Päijät-Hämeen konservatorio.

 

Mezzosopraano Päivi Vihma lauloi 18.3.2021 romantiikan ajan musiikkia Lahden Konserttitalon hienossa, akustisestikin loistokkaassa Felix Krohn -salissa. Ohjelmassa oli ensimmäisellä puoliajalla tunnelmallinen R. Schumannin Liederkreis-laulusarja op. 39. Tunteet vaihtelevat sarjassa haikeuden, ilon, rakkauden, uhan, pettymyksen ja tuskan kautta riemuun. Konsertin toinen puoliaika koostui duetoista ja yksinlauluista. Näyttömöllisyyttäkin oli mukana niin duetoissa kuin tanssi-improvisaation muodossa laulujen taustalla. Konsertissa tanssia improvisoi Leena Keizer. Solistia avustivat duetoissa tenori Hakim Attar ja sopraano Edyta Petlin, pianosäestys Maarit Liimatainen ja kitarasäestys Juha Johansson.

 

Konsertin kokonaisuuden hahmottaminen olisi vaatinut Joseph von Eichendorffin runoihin sävellettyjen laulujen taitavaa suomennosta - saksankielen alkeetkaan kun eivät tekstin runokuviin riittäneet. Robert Schumannin laulusarjan Liederkreis ymmärtämiseen riitti nyt kuitenkin kuuleminen ja tajuaminen, että säveltäjä oli löytänyt mieluisen runouden ja luonut sen kanssa luontokokemuksistaan omatunnelmaisia pieniä teoksia, liedejä, joissa jokaisessa tunteet nousivat kuin vahvana kokemuksena meille kerrottuna.

Mielidramaattisuuteni toteutui Waldesgespräch-liedin leimuavassa metsätunnelmatulkinnassa, sen räiskyvässä sävellyksessä ja solistin draamallisessa eläytymisessä. Die Stille (Hiljaisuus) -sävellyksen keveys täyttyi myös Leena Keizerin koregrafian liikekielessä taitavasti sävelten kuvittajana. Laulusarjan viimeisin - Kevätyö - oli sekä hurmaavan sävellyksen, kevätpuroisenraikkaaksi sävelletyn pianosäestyksen ja sen toteuttavan säestäjätaiturin että solistin riemastuttava, valoisa, huumaavan kevättuoksuinen, vauhdikas päätös.

Konsertin alkupuoli, sen balettinen lisänyanssi, kokoaikainen liike musiikkitulkinnan rinnalla oli rohkea monitaiteellinen kokeilu. Se olisi vaatinut tiukemman yhteisohjauksen, ehkä näyttämöllisten taustakuvien lisäksi valaistussuunnitelman - nyt liikekieli jokaisessa laulussa teki kokonaisuuden levottomaksi. Mutta esityksen seuraaja oppikin sulkemaan silmänsä ja kuuntelemaan vain musiikkia, joka myös Maarit Liimataisen paneutuvalla säestyksellä toi säveltäjäneron kauniit, syvälliset tunnot esityksen rikkaudeksi.

Konsertin jälkiosan ohjelmakoosteessa musiikkiviihde ja vakava musiikki vuorottelivat tai jopa sidottiin toisiinsa uussävellykselliseksi huvinumeroksi: Rossinin Othellon musiikillisista nahoista ja vielä 2000-luvunkin sävelkuluista koottu sävellyshuvi kahden katin (Päivi Vihma & Hakim Attar) kissankielinen libretto on hauskaksi punottu parodia. Kissa-aarian näyttämöllinen konkretisointi tuntui luottavan turhankin realistiseen rekvisiittaan, vaikka itse tulkintaduetto hahmokarakterioineen, reaktioineen, esittäjäkontakteineen ja laulullisine ansioineen olisi sinänsä riittänyt taituruudessa vakuuttamaan shown ja esittäjiensä mainiot valmiustaidot.


 

 Päivi Vihman ääni on kaunisvärinen, tumman kiehtova, äänialaltaan monisävyinen altto, ehyt ja vangitseva elementti tulkita mitä vain sävellyksiä ja hänen esiintyjäpersoonansa on luonteva, miellyttävä. Mikä onnellisinta - hänellä on taito eläytyä täydellisesti ja hallitusti välittämiinsä sävelteoksiin. Tasoltaan laulajatar on jo korkealla, kohta kelvollinen vaikka oopperalavoille, suuriinkin tehtäviin. Tosin päättökonsertin repertuaari Schumannin vaativan tunnelmaisista, kypsistä sävellysherkuista laajensi skaalaansa matalammalle ja viittasi myös kapeampaan laulajan leipään, aina 1960-luvun elokuvamusiikkiin ja ajattoman mustalaismusiikin (näppärin Juha Johanssonin kitarasäestysottein) ylirentoihin, lähes iskelmällisiin tunnelmointeihin asti.

P%C3%A4ivi%20elokuva.jpg

Valokuvat kuvakaappauksia streamatusta konsertista

 

 

https://m.youtube.com/watch?v=P4aq0lWikvw&feature=youtu.be

 

Lis%C3%A4liite.jpg