Suomessa kevät tuo kaikkeen henkiseen harrastukseen ja työhön merkittävän kulttuurisen inventaarion. Erilaiset konsertit, matineat, näyttelyt, teatterinäytökset täyttävät toukokuun lopun. Nykyisin ne striimattuina pakottavat kiinnostuneet ruuduista töllöttäjiksi. Parhaissa tapauksissa striimien lahtelainen ahkera seuraaja saa kokea kaupungissamme saadun ihmeitä aikaan.

 Teatterikriitikoille päällekkäiset tapahtumat - kuten Salpauksen sirkusopiskelijoiden kolmepäiväinen Kukkofestivaali ja Lahden kansanopiston teatterien lopputyöt - muodostuvat aikataulutuksissa piinallisiksi. Mitä katsoa ja valita, varsinkin kun esityksien striimaukset ovat sen verran hintavia, ettei niitä voida lähettää kuin pari. Katsojalle ei suoda mahdollisuutta tutustua molempiin tapahtumiin esitysajankohtien päällekkäisyyden vuoksi.

Ruudun ääreen koronan varjoon muutenkin eristetty ihminen alkaa turtua tuijottamaansa. Siksi on syytä kertoa muille vain oma valintansa onnistuneista ja ilahduttavista kevään lopputöistä. Teatterissa ne monta kertaa ovat sattumien tuomia.

 

Teatteri1%202021.jpg

Sellainen on vielä tänään jatkuva Lahden kansanopiston ensimmäisen vuosikurssin keväinen laulu- ja monologi-ilta. Se on vahvaa, lipsumatonta ja nautittavaa teatteria, lahjakkaiden teatterintekijöiden heittäytyvää ihanan persoonallista teatteri-ilmaisua kaksituntisena raikkautena ja hyvin ohjattuna kokonaisuutena.

Jo kirjallisesti konsertti-ilta on poikkeuksellinen. Tekstit on valittu suomalaisten teatterien ohjelmistojen varsin ajankohtaisista näytelmistä, Niskavuoren nuori emäntä (Hella Wuolijoki), Humiseva Harju (Emily Brontë/ Jo Clifford), Keuhkot (Duncan Macmillan), Arktiset leikit (Leea Klemola ja Klaus Klemola) - monologit on otettu teosten puhuttelevilta draamaa, rakkautta ja elämäntuskaa tihkuvilta sivuilta. Humisevan harjun vahva rakkaus- ja syyllisyysteema perheen tapahtumiin on Kansanopiston nuorten taiteilijoiden suosituinta tekstivalintaa.

 

Pauliina%20Kuusisto.jpg

Pauliina Kuusisto

Musiikki taas on harjoitettu teatterilähtökohdista valiten komeasti sykkiväksi, elävän tunteikkaaksi, sensitiivisen esittäjäpersoonalliseksi tulkitsijoilleen istuttaen ja ohjaten. Kahdestakymmenestä tällaisesta tuokiosta kasvaa suurenmoinen teatterillinen uusimpulsiivinen rikkaus.

 

Alla hajanaisia muistiinpanojani kevään 2021 laulu- ja monologi-illasta B

 Roosa Leivo lauloi tuoreehkon Uusi minä -biisin (Saara Söderström) kiehtovan taitavasti taipuisalla äänellään. Outi Pätärin herpaantumaton ote ja näyttämöilmaisun voimakas jo sairauskertomuksellisen ylireaktioinen ilmaisu värikkyydessä, hienoissa tauotteluissa tuntuivat taitavan kypsältä kokonaisuudelta. Pauliina Kuusiston katkelma sai visuaalisesti vaikuttavat puitteet, joskin konkretia multineen tuntui jo liiaksi naturalistiselta. Äänikulissin ylivolyymi latisti ilmaisun repliikit alleen - reaktiot ja esityksen rytmi oli tehokasta. Veera Kaasalaisen kaunis ääni tulkitsi Auli Järvelän biisin helpon lempeänä, puhtaana kokonaisuutena. Oona Toivola esitti Jäppisen Vaasankatu-laulun silmät muljaavan kuppilasävyisesti svengaten kera mainion orkkka-rumpu-komppauksen ja rytmivaihdokset puhuttelevan huikkamahlaisesti, taitavasti baaritunteella toteuttaen. Roope Kovalaisen lähes puhemuotoisen, suppean kapeasävelalaisen soololaulun parasta oli taitavasti sisäistetty tarinatyyli ja sen täydensi sopivasti hyvin toteutettu musikaalinen kuorohyräily. Aapo Savisaaren  Arkisten leikkien tekstin koko elämänmenon tilityksen visuaalinen kehyslaatikko on tehokas ihmiselämän kuvittamiseen ja ilmaisu sopivan värikästä, syvyydessä ja toteavuudessa tehokas, vaikuttava- ja se loppumme, ollaan vaan ihan hiljaa, tässä on aivan ihanaa. Laura Tyyskän Keuhkot-näytelmän kohtauksen alun ohjaus neljän hengen seurueen keskusteluksi tuntui kiehtovalta, kunnes esittäjän omatilitys lapseudesta, lapseusvelvollisuudesta näytti tekstin tärkeimmät sisällöt - et mä heijaisin tota kehtoo - jo liian äitiysvastaisen tyhjentävästi - monologin esittäjän jäädessä yksin näyttämölle ja kertoessa: jos sä välität tästä planeetasta ja sen tulevaisuudesta niin älä hanki lapsia. Teksti seestyi kiinnostavaksi - näin unessa, et mä synnytin vauvan, se oli pelkkä pilvi, kun osaisi rakastaa sillä oikealla tavalla. Oona Virolaisen laulelmanoloinen esitys oli luontevan keskittynyttä, kera kirkkaan kauniin, puhtaan lauluäänen. Viulustemmat tuntuivat toimivan saman herkän kauneuden äänimaailman hyväksi. Vain laulajan ylä-äänisen falsettimainen osuus oudoksutti muuten kauniissa ja sisäisesti uskottavassa tulkinnassa. Laura Viinikan osuuden missasi striimin tekniikka, ensin kaikuen sitten koko tulkinnan keskeyttäen koneellani -harmittelen esiintyjän puolesta.

Teatteri%20v%C3%A4iajalla.jpg

Teatteri 1 väliajalla

Janika Peltolan tulkinnan voimakkaat ylireaktiot tuntuivat kaikuvassa nauhoitustilassa kalsean hullujenhuonemaisilta, niin kipeiltä muistoilta ja todellisilta ja kohteettomilta kuin ne kuolleelle puhuttaessa ovatkin. Liinu Ovaskaisen Ei sinusta -esitys oli varma ja vaikuttavan musikaalinen tulkinta solistin omin alttoviuluvahvistuksin ja herkin luontevin puheosuusajatelmin. Toni Nikka loi yhdessä säestävän orkesterin kanssa illan eliksiireimmän, valmiin laulushown. Elävää, hehkuvaa, luonnollista ja nautittavaa sukupuolisuuden vapauden kaikille flirttailevaa ylistystä sensitiivisimmillään. Ja vahvistukseksi kuoro samaa asiaa julistamassa ja siitä iloitsemassa – oi mikä vekkuli yliveto! Sulo Rahmanin Humisevan harjun Me paettiin -kohtauksessa huoneen kaiku haittasi puheen selkeyttä, tulkinnassa liikekieli melko yksi yhteen naturaa. Kertojalla todella maittava omaääninen nauru, joka on jo avu tällaisen kertovan, tarkoin yksityiskohtia kuvailevan hirtehisen pakotarinan irvokkaaseen värittämiseen, kelpo rytminvaihdokset elävöittivät tulkintaa. Jos mä kerron sen mitä kuuluu, kerron sen mitä salannut olen vuosia, lauloi Meri Mikkonen Laura Moision haaveilevassa laulussa sopivan keinuvalla, arvoituksellisella koreografialla liikettä tuottaen. Hyvä oppilaspumppu pianoin, rummuin, kitaroin säesti kiehtovan sympaattisen liikkeen mukana haaveita keltaisista verhoista ja valoisasta huoneesta. Hugo Hagströmin suorastaan hössöttävän kiireinen ote on taitavasti toteutettua näyttämöpuhetta. Siinä Hagström on vienyt puolison ohipuhumisensa ohjauksen mukana toisen puhumattomuuteen saakka ja tuota äärimmilleen karrikoitua mieshahmoa ei voisi enää narsistisemmin toteuttaa - näyttelijätaiturin työtä. Yliväritys on jo tahallista farssia. Juice Leskisen Pyhä toimitus on yksi kauneimpia nykylauluja, sen kaunisääninen tulkki Linda Manelius lauloi tenhoavalla äänellään ja tunteen palolla, aina herkistävää musikaalista hyräilyä myöten. Laulun kontrastiset tunteet välittyivät niin elämänmakuisen vetoavasti ja väkevästi. Atte Reunasen ote Arktisista leikeistä on selkeän analyyttinen. Ihminen on kuin karavaani, kun ei saa itse enää elää eikä kuolla. Kuvitelma jäälautasta jolla seilaisin sillä kaverin kanssa. Tämähän ei ole minun idea tällä on pitkät perinteet Grönlannissa ja sitten kun se jäälautta lipuu siellä merellä ja me, niin sitä ollaankin matkalla jäätyneenä kohti ikuista elämää. Siiri Lehtinen päätti konsertin laulamalla Paula Vesalan/Mira Luotin sanoin San Fransisco -laulun, kuoron osaavasti myötäilemänä ja kuin kriitikolle illasta neuvoen:

Ei pilkkaa suut, ei nouse sormi yksikään
En enää pelkää, etten ketään löydäkään
Ja linnun lailla kerran nousen korkeimpaan
Ruumiini vanki koskaan en ollutkaan.

 

Sulo%20Rahman.jpg

Sulo Rahman

Kansanopiston vuoden 2021 Teatteri 1 on valmiudessaan ihme, jolle yrittää löytää syntyperustan: vain omassa yleisöltä suljetussa tilassa asiantuntijoiden opastuksella koko vuoden tapahtunut harjoitus ja opiskelu on ollut nyt sen korkean laadun takeena. Esittäjien lahjakkuus, taiteellinen ilmaisukyky ja konstailematon, rohkea heittäytyminen takaavat tällaisen ihmeen koettavaksemme.

Humisevan%20harjunnstriimausn%C3%A4ky.jp

Humisevan harjun striimauskuvaa

Laadukas striimaus korottaa kaksituntisen esityskokonaisuuden moneen potenssiin ja Kansanopiston teatteritöissä teatteri-ilmaisun uudenlaisiin huippuihin.

 

Taiteilijan ilmaisuvalmiuksia olisi voinut nähdä käänteisesti toisella ohjelmalla A  musiikki/monologi-esitysten nyt jokaisella taiteilijalla toiseksi vaihtuen.

Kuvakaappaukset Lahden kansanopiston laulu- ja monologiohjelmista A ja B

Lis%C3%A4liite.jpg