Näin karanteeneista vapautumisen aikana oli autuus päästä tapaamaan naapurimaa Viroon pitkäaikaisia tuttavia sekä käydä myös kokemassa teatteri-ihme.

Takaisin Viroon muuttanut lahtelaisen Wellamo-opiston eestinkielen opettajamme, sitten tuttavaperheemme kolmenkymmenen vuoden ajalta Tallinnasta sekä käynti Lahdessa vierailleen tutun Raplan kirkkoherran luona - kaikki Tallinnassa olivat ohjelmassamme. Käynti Rakveren kaupungissa 100 km:n päässä Tallinnasta ja yöpyminen Tudun kylässä, 40 km:n päässä Rakveresta tyttäremme kylmillään olevassa, suuressa kesäpaikassa oli kaukaisin vironmatkan kohteemme. Yhden tuttavuuskäynnin, tutun Vaimastveren koulun, jossa monta vuotta sitten viroa lukenut lahtelaisklubi vieraili ja josta oppilasvierailuja olemme jo muutamana vuonna paikallisen Tuglasseuran nimissä järjestäneet Lahteen, jouduimme jättämään: koulutyön Virossa alettua vasta syyskuun alussa saimme tiedon, että sen monista eri kansallisuuksista koostuvan oppilasjoukon oppilaskodin oli vallannut korona.

Tallinnalaisen hotellin aamu- ja iltanäkymä - Oleviste kirik

Kymmeniä kokemuksia, kohtaamisia ja ajatuksia jäi silti neljän päivän täydeltä. Virossa kasvomaskit on edellytys päästä kauppoihin, kahviloihin, ravintoloihin sekä rokotustodistukset ainoa mahdollisuus sisäänpääsyyn ruokaravintoloihin ja teatteriin, joissa ne tarkistettiin tarkoin jo ovilla.

Tallinna on kehittynyt länsimaisesti koko ajan valtavasti, tosin arkkitehtuuriltaan Vanhaa kaupunkia lukuun ottamatta kyseenalaisen moderniksi, ahtaaksi ja tyylittömäksikin - kaupungin asukasluku on jo 450000. Pääkaupungin liikenne on mannermainen, yksityisautojen, taksien, raitiovaunujen, sähköpotkulautojen, polkupyörien, jalankulkijoiden valo-ohjattu, kiireisen vilkas ja kovavauhtinen.

Lahden kaltaiset punaiset pyörätiet on jo pyöränkuvineen maalattu keskustan kaduille. Omalla yksityisautokyydilläkin siellä selviää, jos ei käy niin kuin voi liikenteen solmukohdissa ruuhkassa käydä - navigaattorikin sekoaa.

Ehkä kaikkein uudistavin ja kiinnostavin kokemus aina odotettujen eestiläisten henkilökohtaamisten lisäksi oli kuitenkin tämänkertainen tallinnalainen teatterianti. Se ei ollut nyt perinteikäs Estonian musiikillinen, baletillinen tai oopperallinen esitys, vaan Viron ainoan venäjänkielisen teatterin, Eesti Vene Teaterin hieno ilta.

Viron venäläinen teatteri on ihan Tallinnan keskustassa, Vapaudenaukiolta muutama askellus ja niin avautuu harvinainen nähtävyys jo portaikosta - Euroopan yksi komeimmin sisustettuja teatterirakennuksia. Teatteri on henkilökunnan koolta Lahden kaupunginteatterin suuruinen, noin sadan hengen monipuolinen puheteatteri. Suuren salin istumapaikat on 600 hengelle. Venäjän kieli on teatterin pääkieli, mutta simultaanikuulokkeista esityksen voi aina kuulla suorana tulkkauksena viroksi. Puheteatterina teatteri on jo vuodesta 1948 lähtien ollut vahva teatteri, draamakirjallisuuden klassisia teoksia ja maailman modernia teatteria ohjelmistoltaan ja esityksiltään. Aikaisemmin olimme nähneet siellä vaikuttavan virolaisnäytelmän venäjäksi ja saimme siitä jotenkuten selvän suorana kuulokkeisiin viroksi tulkittuna.

Tallinnan Viron venäläinen teatteri näytti, miten taide on todella kansainvälistä kulttuuria. Himp-hamppuna usean teatteriammattilaisenkin mielestä pidetty maailman broadwaytuotanto on sinne näinä aikoina eksynyt - ja valloittaa osaavuudellaan, erilaisuudellaan, täydellisesti kieltäkin osaamattoman katsojansa.

Viron ainoa venäjänkielinen teatteri esitti täysin länsimaisen teoksen, aiheena elämän pinnassa ja glamourin nälässä oleva ihmisten unelmointi ja sattuma elämän onnenpotkusta - tulla kuuluisaksi, päästä korkeammalle portaalle elämässä hetkessä, niin kuin amerikkalaisessa unelmassa aina haaveillaan ja vain joskus käy. Mutta, että tällainen musikaali, lähes pelkästään kauniilla, hyräilyksi ajatuksiimme iskostuvalla päämelodiallaan teosta hallitseva tuhkimosatu venäjäksi - My Fair Lady - ennen kuulumatonta!

My Fair Lady ei taatusti ole mikään vakiovalinta virolaisessa saati Viron venäläisessä teatteritarjonnassa - niin luokkayhteiskuntaeroja kuin se sisällöltään piirun verran käsitteleekin. Se on selvästi tarkoituksellinen osoitus teatterin pyrkimyksistä ulos paksuista, perinteisistä, yhteiskunnan sitomista kuorista kohti avointa, vapaata, kaikille yhteistä maailmaa.

George Bernard Shawn näytelmään Pygmalion perustuva tarinahan kertoo englantilaisesta 1800-luvun luokkayhteiskunnasta ja varsinkin englannin kielen hyvästä hallinnasta ja puhekielen murteellisuudesta ihmisen luokka-aseman merkitsijänä. Teoksen libretto ja sanoitukset - Alan Jay Lerner, musiikki - Frederick Loewe.

Tarinassa päähenkilö on Eliza Doolittle, kuvankaunis kukkaismyyjä, jolle muutaman pennyn päiväansiot kertyvät parhaiten kaduilla rikkaitten palatsien ja juhlapaikkojen edessä kukkakimppuja kaupitellen. Eliza käyttäytyy ajan työväestön tapaan, puhuu rempseää alamaailman ja työväenluokan käyttämää Cockneyn murretta. Kielitieteilijä, fonetiikan professori Henry Higgins lyö vetoa, että pystyy koulimaan neidosta käytökseltään ja puheeltaan maan korkeimpiin seurapiireihin soveltuvan ja käyttäytyvän hienon ladyn, monen viikon aherruksella tohtori Higginsin puheopissa ja hänen hulppeassa asunnossaan palvelijoiden avustuksella eläen. Eliza ajattelee puheopintojensa tuloksena pystyvänsä perustamaan kukkakaupan kielitaidollaan.

Higginsin mielenkiinto on taas voittaa tuttavan everstin kanssa huvikseen tekemänsä veto, jonka Eliza kokeessaan hienostokutsuilla todistaa puhetaidollaan ja korrektilla tapakäytöksellään. Lopulta professori saa tietenkin voiton vedonlyönnistään, pyrkii heittämään koekaniininsa Elizan sivuun elämästään tarpeettomana ihmisenä. Mutta käykin toisin. Ihmisarvonsa löytänyt Eliza on lopulta se, joka hylkää ylimielisen väärinkohtelijansa. Mitä tuskaa ja toiveita, ahdistusta ja unelmaa tämä teos sittenkin sisältää kaltoinkohtelusta, ihmisarvosta ja tasa-arvosta! Mutta myös sydämellistä lämpöä elämän nurjanpuolen kulkijoiden läheisyydestä ja yhteistuumaisuudesta.

My Fair Lady on ensiesitetty Broadwaylla 1956, Suomen kantaesitys oli 1959 Ruotsalaisessa teatterissa. Musikaali on saanut useimpien suomalaisteattereittemme, kymmenien harrastajanäyttämöiden esitykset jo vuosikymmeniä sekä neljän suomennoksenkin silaukset - aina Reino Helismaasta alkaen. Lahden kaupunginteatterissa musikaali esitettiin vielä vanhalla Ammattikoulun lavalla 1970-luvulla. Musikaalista tehty elokuva, pääosissa Audrey Hepburn ja Rex Harrison, sai ensi-iltansa 1964.

Komeampana ja harvinaisempana versiona kuin koskaan länsimaisten teatteritalojen kymmenissä eri tulkinnoissa monien vuosien ajalta säihkyy tänään Tallinnassa Viron venäläisen teatterin taiteellinen tulkinta My Fair Lady/Minu veetlev leedi - venäjänkielisenä versiona.

Lavastus oli sinänsä melkoisen pienen näyttämöluukun kullatun komeaan näyttämöestradiin taitavasti ideoitu decoraatio, kolmen eri tapahtumapaikan hämmentävän kätevästi vaihtuva todelliseksi värishokiksi maalailtu interiööri, itse koreus, tyylikkyys, kauneus, rekvisiittaihanuus, värien loistokkuus - fantastinen kokemusrikkaus.

GEORGI ALEXI-MESKHISHVILI  lavastaja

gruusialainen teatteri- ja taidemaalari, Gruusian kansantaiteilija, Tbilisin kunniakansalainen, Venäjän Taideakatemian kunniajäsen. Arvokkaiden palkintojen saaja. Hänen töitään on ollut esillä monissa maailman museoissa ja yksityiskokoelmissa. Valmistui Tbilisin Taideakatemiasta. Vuodesta 1975 asti Rustaveli-nimisen kansanteatterin (Tbilisi) päälavastaja.

Koko teoksen ohjaus, asemointi, liikunta, koreografia - miten voikaan esitys ja sen sisältö, liikekieli istua juuri näille näyttelijöille niin täydellisen onnistuneesti. Teoksen ohjaaja-koreografin työ on uskomaton täydellisyys.

Siitä löytyy kadun köyhälistön lämmin yhteenkuuluvuus runsaiden tanssien sylientäyteisessä, kehonkielen koskettavuudessa ja elämän yhteiskokemisessa vailla vertaa. Siitä välittyy myös ylimystö-älymystön upea hevosravikohtauksen baletillinen koreografia, hengityksen salpaava jännitystunnelma

tyylihuippuna toteutuksena. Voi miten juuri nuo ihmisten liikkeet tuovat tähän teokseen henkistä syvyyttä ylimystön hienoston ynseästä korkeudesta maan alimpaan säätyyn, palvelupaarian herkulliseen yhteisyyteen.

Suoraan sanoen, näin suurenmoinen kokonaisohjaus on tehnyt himphampusta sanomallisen, kiinnostavan, tärkeän, puhuttelevan teoksen, jolla on annettavaa juuri aiheensa inhimillisyydellä ja esityksen sydämistä lähtevällä, oivaltavalla, kaikki aseet riisuvalla elämänkokemuksen huumorilla, henkilögallerian täydellisyydellä

ALLA SIGALOVA  koreografi ja ohjaaja

tunnettu venäläinen koreografi ja ohjaaja, jonka ohjaukset ovat saaneet korkeaa tunnustusta teattereissa ympäri maailmaa. Hän on  Venäjän ansioitunut taiteilija ja arvokkaiden teatteripalkintojen saaja. Sigalova on valmistunut A.Vaganova -nimisestä Balettiakateemiasta ja Venäjän Teatteriakateemiasta GITIS ohjaajan erikoisalalta.

Puvustuksesta olemme aina pohtineet, miten upeasti musikaaleissa yleensä tuo pukujen ja puvustuksen silmänruoka on toteutettu. Nyt se oli täysin omaa luokkaansa, maailman kansainvälistä huippua, pariisilaista uniikkiutta, jollaista tajusimme jo kerran kokeneemmekin. Esityksen nähtyämme selasimme vielä ohjelmalehtisen ja sieltähän tuo pukusuunnittelu selvisi.

ALEXANDRE VASSILIEV  puvustaja

maailmankuulu lavastaja, sisustusarkkitehti, taideasiantuntija, muotihistorioitsija, useiden kirjojen tekijä, juontaja, maailman yhden suurimman historiallisten pukujen (18.-21.vuosisata) yksityiskokoelman omistaja. Hänen pariisilaisen ateljeensa näyttelyn olimme nähneet jo muutama vuosi sitten Tallinnan Kumussa.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2015/01/art-deco-muoti-polviin-1

CYRILLE GASSILINE  toinen puvustaja

pukutaiteilija, stylisti, muotitaiteilija, Cyrille Gassiline -vaatebrändin luoja ja suunnittelija, Venäjän muotitaiteen todellinen ilmiö. Vuodesta 2004 työskentelee yhdessä Aleksandre Vassilievin kanssa.

Neljäntenä ja tärkeimpänä vaikuttajana, musikaalin soivana jälkimakuna ja itsemme teoksen tunnuslaulun hyräilyyn kutsuvana on Eliza Doolitle -keskusroolin Elina Nechayevan kauniin lumoava näyttelijätyö.      

Kasvaminen kukkien myyjästä tyylikkääksi maailman seurapiirinaiseksi on pieteetillä, eläytymisellä ja paneutumisella luotu valloittava teatterityö. Hänen laulunsa on täydellisen sävelpuhdasta, korkeissakin äänialueissa vaivattoman luontevaa, kaunisväristä, ilmeikästä ja reaktioilmaisevaa hunajaa. Temperamenttisesti taitavasti tunteensa ilmaiseva, sopivan herkkä, viileä ja älykkään impulsiivinen näyttelijätär on kuin luotu osaansa, syntynyt maailmojen broadwaylavoille tanssimaan ja laulamaan, vaikka tällä kertaa vielä teatterina onkin vuonna 1948 valmistunut Eesti Vene Teater. Kohta länsi kutsuu houkuttelevasti tämän lahjakkaan taiteilijan, eikä syyttä!

ELINA NECHAYEVA     Eliza Doolittle        

virolainen oopperalaulaja (sopraano). Loppututkinto 2016 Viron Musiikki- ja Teatteriakademian oopperalaulun erikoisalalta. Osallistui Estonia teatterin projektiin Operatsioon VOX, missä opetettiin klassista laulua, näyttelijätaituruutta, italian kieltä ja muita oopperalaulajalle tarpeellisia taitoja.

Näin alkaa muutos kukkaistytöstä hienoksi ladyksi professorin palvelijoiden tekemällä täyspuhdistusoperaatiolla.

Toinen teoksen keskeinen työ, professori Higginsin rooli, vaatii taitavan, komediaa ja suuria mielenliikkeitä hallitsevan näyttelijän, joka on samalla koko esityksen tärkeä, rytmittävä hetkien ja kohtausten dominoiva taituri. Sellainen on tässä teatterissa onneksi omasta takaa. Hänen näyttämöhallintansa ja dialogiajoituksensa on taitavaa, hienon näyttämötaiteilijan hallittua, nautittavaa taidetta.

ALEKSANDR IVASKEVITS   Henry Higgins    

Viron Venäläisen Teatterin johtava näyttelijä, ammattitanssija, koreografi, tanssipedagogi, taidevalokuvaaja. Valmistui 1982 Harkivin Taideinstituutista näyttelijän erikoisalalta.

Ääntämis- ja seurapiiriladyksi koulutus miltei loppuvaiheessaan

Laulutaidossa koko esitysensemble on pitkälle harjoitettua, korkeatasoisten lauluprofessoreiden yksilö- ja kuoro-opetuksen jalostamaa, paljolti jo kypsäikäistä taiteilijakuntaa, taiteilijavierailijoitakin, kaikki erehtymättömän musikaalisia. Kuoro-osuudet soivat harmonisen upeasti, eloisasti ja hauskasti esityksen yhteishengestä, taidollisesta mutkattomasta yhteistyöstä, rikkumattomasta musiikillisesta eläytymisestä kertoen.

Jos itse tarinasta voi löytää sen romanttisen ja seikkailuromanttisen pienen tuhkimotarinan takaa ihmisten tasa-arvon aina tärkeän sanoman, taideteos on kasvanut suuriin, vaikuttaviin tehoihin. Upeiden, värikkäiden puitteidensa, taitavan musikaalisuutensa ja koko suuren henkilökuntansa taiteilijavoimin sen kiehtovuus on kansainvälistä, nautittavaa musiikkiteatterin eurooppalaista kärkeä.

Lisätiedot, esitysaikataulut ja rooliluettelo:

https://veneteater.ee/et/show/moia-prekrasnaia-ledi.html

Esityksen valokuvat Nikolai Alhazov