Kettu, Pupu ja tonttu Kanelitaneli   -  Mika Seppälä, Salla Santanen, Anssi Hyvönen

Lahdessa tyylikkäätkin, toimivatkin kaupunkimme veronmaksajin kustannetut tutut ja perinteikkäät rakennukset pyyhkäistään tuosta vain - nykyisin jo alle neljänkymmenen vuoden ikäisinä maan tasalle. Lahden Tilakeskus on tuollainen armoton ja järjetön tuhokauhuri, jolla ei ole tuntoa eikä asiantuntemusta säilyttää varhaislapsuuden tärkeää yhteiskokemusta ja kasvuympäristön tuttuutta. Totta on, ettei noilla päiväkodeilla, kouluilla ja muilla rakennuksilla, suurilla rakennuskomplekseilla ole ollut kaupungin puolesta vastuullista kunnossapitäjää. Näin on saatu aikaan nopea tuhokierre: home ja huono ilmanvaihto ovat ottaneet ylivallan, kaikki vanha ja kokemuksellinen maan tasalle ja lapset parakkeihin vuokralle.

Kirjoitin tuon esipuheen esimerkkinä siitä, miten kotoinen, tuttu, turvallinen ja ajatusta, muistia hyväilevä vanha hyvä voikaan olla jotain muuta kuin monitoimisen sekava, uusi ja glanssatun kylmä lapsuuden ilmapiiri ja sen kokemukset.

 

Poikkeuksellisen hyvin huollettu lahtelaisihme on kaupunkimme Aleksanterinkadun Tapani Aartomaan suunnittelema Jouluvalot-teos: pitkä joulutarinakertomuksellinen valomerinen yhdentoista ainutlaatuisin kuvavälähdyksin kuvitettu, neljänkymmenen vuoden takainen joulunajan traditionaalinen, hieno, harvinainen perinteellinen lahtelainen vuosittainen talvikokemus.

Lahtelainen lastenteatteri Superteatteri oli nyt ensi kertaa saanut nämä Suomen värikkäimmät, lahtelaislapsille ja aikuisillekin jo monessa sukupolvessa tutut, joka vuosi odotetut valot elämään teatterin keinoin ensi-illassaan eilen. Paikalle Superteatterin lämpimiin teatteripuitteisiin oli parinkymmenen asteen pakkasesta saapunut esikoululaisia ja jopa ihan pieniä kolmevuotiaista alkaen - varmasti suurin osa ensimmäiseen elämänsä teatterikosketukseen. Jännittävää ja ihmeteltävää olikin sopivasti. Ensin teatterinjohtaja opasti jokaisen katsojan paikalleen ja jo tuliaisiksi aivan lumivalkoinen teatteriestradi lumineen, lumikattoisine, lumimaisine metsineen ja ympäristöineen lumosi heidät ja meidät aikuisetkin.

 

Itse tarina taas tapahtui leipuritonttu Kanelitanelin kanssa matkalla Korvatunturilta (ohi Pallastunturin ja Pallastunturin Pauliina-tontun) metsän eläimiä kohdaten tänne etelään saakka.

Jännittävintä oli, kun taivaalta jo alkumatkassa tupsahtaa mätkähti suuri säkki, jonka Kanelitaneli totesi joulupukin vauhdissa pudottaneen. Pussin sisältöä oli lupa joulutontun tarkastella, kun siinä ei ollut saajan nimeä. Nimettömiä lahjoja tonttu löysi heti ja antoi tietenkin matkalla kohtaamillemme tarinan metsäneläimille. Erityinen löytö oli pudonneesta pussista löytynyt pienenpieni pussi - se paljastui heti taikapussiksi. Näytelmällisen tarinan parissa kohdassa saimme ihmetellä sen ihmeellistä taikavoimaa: välillä pussia kaivellen pystyi valosadetta ripauttelemaan lumivalkeisiin kuusiin, välillä taas lumipallot syttyivät taikapulverilla valaisemaan metsää.

 

Kenties hauskinta ja ihmeellisintä sittenkin oli metsäneläinten, kuten ketun ja pupujäniksen kohtaamiset - joulunaikaisina poikkeuksellisina ystävinä tietenkin. Entä ne ihan oikeat hiihtosuoritukset ja pupujussien mäenlaskut, joita nämä metsäneläimet tuosta vain urheasti ja pelottomasti uskalsivat tehdä. Kerrassaan ihmeellistä oli kieritellä lumessa oikea lumiukko ja viimeistellä sille porkkananenä ja hattu. Enkä koskaan ennen ole kuu-ukko Yömyssyn kuullut niin oikeasti puhuvan tuolta taivaalta. Lumiukon ja jäniksen huimia hyppyjä ja taitavaa mäenlaskua lumivalkeassa Lahden talvessa ja metsässä riitti.

Ihan kaikki nuo Aleksin valokertomuksen tarinaeläväiset aina Yömyssyn lähikasvoja myöten näyttäytyivät. Hurjat metsän eläinten ja lumi-ukkojen tanssit, vaaralliset pariakrobatiatemput, hauskannotkeat lumipalloiset jongleeraukset, niitä ei voi taitavuudessa edes yrittää matkia saati unohtaa.

 Lopuksi tonttu Kanelitaneli kiiruhti teatterin lämpiöön kynän ja muistivihon kanssa: jokainen meistä sai tahtoessaan sanella lahjatoiveensa joulupukille vietäväksi - ja pitkän jonon toivomukset menivät nopeasti tontun pikakirjoituksen taitavuudella ihan käsipostina suoraan Korvatunturille saakka.

 

Perinteitä kaupunkimme joulunvieton menneisyydestä lapsille, jopa termospullomuisteluisille aikuisille, turvallista, huimataitoista akrobaattista teatterileikkiä ja tarinallista kivaa teatteria!

 

JOULUINEN HIIHTORETKI
Tarina Aleksanterinkadun talvivaloista.

Aivan pian on jo joulu!
Tonttu lähtee jakamaan joulupukin reestä pudonneita joululahjoja ja kohtaa hiihtoretkellään Aleksanterinkadun talvivaloista tutut hahmot ketun, lumiukon, pupun ja riekon.
Mahtavatko lahjat löytää ajoissa perille?

 

KÄSIKIRJOITUS ja OHJAUS: Tero Porali
LAVALLA: Anssi Hyvönen, Salla Santanen, Mika Seppälä

VALOKUVA: Emilia Porali

JÄLJELLÄ OLEVAT ESITYKSET:

PE 10.12. klo 18
LA 11.12. klo 13
LA 11.12. klo 15

TO 16.12. klo 10 (TÄYNNÄ!)
PE 17.12. klo 18 (TÄYNNÄ!)
LA 18.12. klo 13
LA 18.12. klo 15

Arvio kirjoitettu näytelmän ensi-esityksestä 8.12.2021

Superteatteri.fi