”Lahtea pidettiin 1950-luvulla Suomen amerikkalaisimpana kaupunkina sodanjälkeisen väestön ja rakennustoiminnan näyttävyyden takia. Amerikkalaisesta maineesta oltiin ylpeitä, vaikka Chicago-leiman muuttuminen esikuvansa tavoin rikollisuuden laajuutta tarkoittavaksi häiritsi. Vuonna 1957 Kuvaposti kirjoitti lahtelaisten valittavan, etteivät he voi sille mitään, että Lahdessa melkein kaikki on Suomen suurinta, Pohjoismaiden suurinta tai jotakin vielä enemmän.”

Tämä kaupunginjohtaja Olavi Kajalan aika (1942-1967) oli myös oman lapsuuteni ja nuoruuteni nautittavaa todellisuutta, todellista yhteisöllistä ylpeyttäkin. Kajalan aikainen työllistävä savupiipputeollisuus räjäytti Lahden kasvuunsa uusperheineen, lapsikatraineen. Karjalaisen väestön invaasio Lahden alueelle synnytti jo 1952 rajantakaisina tuomisina kaupunkiin uuden, yhden Suomen suurimmista valtion oppikouluista, Kannaksen kaksoisyhteislyseon. Työn ja opiskelun mukana myös lahtelainen luokkatietoinen väestö katosi kaveruudellisen ja opillisen sivistyksen mukana. Esimerkiksi tässä viiden rinnakkaisluokan oppikoulussa oman 44 oppilaan luokkani kavereissa oli viisi lääkärin, kaksi juristin lasta ja monen muun akateemisen perheen lapsi meidän hämäläisten palkkatyötä tekevien perheiden lasten ja usean sotaorvon opiskelukavereina.

Vielä voisin Lahden ja koko Suomen kehittämiseen lisätä maan suurimman kukoistuskauden 1980-luvun, jolloin kaikilla Suomessa kaikkialla elämä meni hyvin.

 

Hivelevä kesäinen näky Vesijärveltä pari kesää sitten.

Mitä tuosta Lahden kukoistusajasta ja yhteisesti koetusta lahtitietoisuudesta on jäljellä. Sama kehuminen.

Kehujina me lahtelaiset emme enää kertoile suuruudestamme, kuten maamme pisimmästä maantietunnelista, maan korkeimmista radiomastoista, maan suurimmasta hiihtostadionista latuineen, maan toimivimmista, kauneimmista ja suosituimmista uimarannoista, maan merkittävimmistä huonekalu- ja vaatetustehtaista, maan tärkeimmistä metallivalimoista ja kodinkonevalmistajista, maan kuuluisimmasta olutpanimosta, maailman merkittävimmästä talvitapahtumasta Salpausselän kisoista, Viipurista siirtyneestä korkeatasoisesta ja laaja-alaisesta musiikkiopistosta, Suomen peruskoulusivistyksen ihailluimmasta esitaistelijakaupungista, musiikkiteatterikoulutuksen ja kuvataide-instituutin maanlaajuisesta vetovoimasta, Suomen ensimmäisestä Konserttitalosta, akustiikaltaan ja  puuarkkitehtuuriltaan maailman onnistuneimmasta musiikkipyhätöstä Sibeliustalosta tai maan suurimman teatterilavan ja betoniuljauden teatterimekasta Lahden kaupunginteatterista emmekä jälkimmäisten rakennusten taiteilijakuntien panoksesta elämämme arjen ja juhlan sekä vieraittemme sivistysnautinnon tarjonnasta, saati kenties Suomen kaupunkien ahkerimmasta ja toimivimmasta urheilun ja henkisen harrastamisen maailmasta.

Lahtelaislasten kesälomanviettoa parikymmentä vuotta sitten kaupungin silloin omistamalla Kukkasen hiekkarannalla Nastolassa.

Muutama kesä sitten Lahdessa vielä näyteltiin, laulettiin ja tanssittiin, eläydyttiin ja ihastuttiin Lahden synnyn historiaan ja henkilöihin pätevästi ja mukaansatempaavasti keskellä kaupunkia, Lahden kartanon Ainopuistossa.

 

Nyt Lahdessa ei tällaisilla kotikaupungin lahtelaistuntojen ainutlaatuisuuksilla, järvillä, huippujuomavesillä, puistoilla, metsillä ja harjuilla enää ylpeillä, vaan kehutaan aivan toisenlaisissa sfääreissä. Sitä varten tarvitaan kuukausipalkatut henkilöt. Siksi vain suurella palkalla toimivat kehujat (kaupunginjohtaja 15000e/kk ja vs. ympäristöjohtaja 5000e/kk) saavat luotettavina henkilöinä tämän täysin uudistuneen eurooppalaistuneen vihreän Lahtemme suuruuden käydä työaikanaan todistamassa valitsemillemme maallikkokeisareille, kaupunginhallituksen jäsenille.

 

13.12.21 Kaupunginhallitus kuuli asiantuntijaesittelynä ympäristöpääkaupunkivuodesta jo nyt saatuja hyötyjä. Hyötyjä esittelivät kaupunginjohtaja Pekka Timonen ja ympäristöjohtaja Elina Ojala. Todettuja hyötyjä ovat muun muassa Kestävä Lahti -säätiön projektirahoitukset asukkaille, yrityksille ja yhteisöille, kansainvälinen medianäkyvyys, kaupungin maineen vahvistuminen ja Lahden kiinnostavuus yritysten sijoittumispaikkana.

 

Mitään konkretiaa tai kokemusta ei tähän kehumiseen siis tarvita eikä kaupunkilaisilta kysyttyjä mielipiteitä - raha ja korkeapalkkainen titteli riittävät. Rahaa olemme saaneet EU-komissiolta ympäristöpääkaupunkipalkinnoksi 350000, itse olemme rahoittaneet ympäristöpääkaupunkivuotta kunta- ja valtioveroin yhteensä 6 miljoonalla sekä uhranneet kolmeen kertaan 50000 euroa hakuprosessiin plus tusinan verran ylimääräisiä henkilötyövuosipalkkioita lisähenkilöihin ja viransijaisiin, lukemattomia palkattuja matkoja ja matkapäiviä statuksen aikaansaamiseen, suurilta valtiorahoitteisilta yhtiöiltäkin varoja on yritetty kerätä. Kaikki raha (oman arvioni mukaan 13 miljoonaa) on mennyt, sillä rahalla sovitut ja tilatut kehut riittävät ja kantavat itsessään kehujien mukaan kauas tulevaisuuteen. Takaajana on paitsi tuo yletön rahamäärä, myös puolueeton, ei-lahtelaisista koottu säätiötausta.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2020/04/kestava-lahti-saatio-1

Lahti näyttää asukkailleen ja vierailleen Ahtialantien reilun kilometrin matkalla yli 6 miljoonan kustannusten edestä todellista vuoden 2021 green-city - ympäristökaupunki -toteutusta, betonista, bunkkerista  jalankulkijoille ja pyöräilijöille tarkoitettua ympäristöluonnon uutuusviehätystä. Kulkuväylä sijaitsee lähellä tuhottua Möysän uimarantaa.

Kuva Kari Porra  

Möysän uimaranta ennen ympäristöpääkaupunkistatusta kesällä 2020. Kaupunkimme suosituin lukuisten perheiden ja kesävirkistyjien uimaranta, jonka käyttäjämäärä uimavalvojan mukaan ylitti 1500 henkeä päivittäin.

 

Kuva Kari Porra

Sama Möysän uimaranta kuluvana ympäristöpääkaupunkikesänä 2021. Paikan tunnistaa samaksi entiseksi viihtyisäksi uimakeitaaksi pyörätelineestä ja valaisinpylväästä, jos vertaa edelliseen kuvaan sen puustoista taustaa tarkasti katsoen..Tämän kuvan ylälaidassa pörrää kuvasarjan ensimmäisen kuvan betoniseinäinen kevyenliikenteen kallis greencity-kulkuväylä.

Lahden ympäristöpääkaupungin hakuvuosina 2018-20 kaavoitus tuhosi tämän suomalaisittain harvinaisen, kaupungin sisäjärven komean, kauniin, puhdasvetisen, luonnonhiekkaisen Möysän uimarannan. Kaava luotiin sellaiseksi, että parinkymmenen metrin päähän satojen perheiden käyttämästä, virkistävästä uimarannasta rakennetaan ökykerrostaloja. Sýystä rantaa jo nyt ensimmäisen talon valmistuttua sanotaan kaupungin Tirkistelyrannaksi.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2020/06/lahdelle-oma-tirkistelyranta

 

Tutkiessani Lahden kuluvaan ympäristövuoteen liittyviä vuosien 2019-2021 tietoja, niiden ennakkolupaukset suurista turistivirroista on nyt toteutumattomina painettu villaisella. Avustukset, joita tuo Kestävä Lahti -säätiö jakoi, olisi mielestäni hoidettu paljon keveämmällä, yli miljoonan halvemmalla organisaatiolla - kaupunkimme kaksi lautakuntaa sekä kulttuuri-, nuoriso- ja  urheilutoimen henkilökunta. Säätiön myöntämissä lähes viidessäkymmenessä avustuskohteessa on myös nähtävissä demokratialle vierasta jääviyttä, sillä saajien joukossa on rahaa jaettu mm. yhtiölle, jonka toimenhaltija on säätiön jäsen.

 

Tämän riekaleiksi revityn Lahden Muotoiluinstituutin komean ja toimivan rakennuksen katolla liehui jo nyt joulukuussa, seitsemän kuukautta ennen h-hetkeä, ennakoivasti Gaudia-lukion lippu.

1. Myös meille kaupungin asukkaille on tuoreita ennätyksiä Suomen suurimmista asioista samaan aikaan viestiteltävänä. Oppilasmäärältään Suomen suurin lukio Gaudia on tulevana syksynä 2022 Lahden verkkopalvelutiedotteen mukaan aloittamassa juuri Lahdessa toimintansa, vaikkei se Tikkurilan lukion yli 1300 oppilaan, Jyväskylän Schildtin lukion lähes 1350 oppilaan saati Jyväskylän Gradia -lukioiden 2500 oppilasmäärää edes hätyytä. Suuruudellahan lukion suomenennätyksellinen teho pienessä Lahdessa mitataan, ei oppisaavutuksilla - ajattelevat lahtelaiset pääpuolueet - sosialidemokraatit ja kokoomus.

2. Suomen suurimpien kaupunkien työttömyysaste nyt vuoden 2021 lopussa on korkein Lahdessa 13,9 % (koko maan työttömyysaste  9,6 %). Tästä Suomen suurimmasta ei kerro kaupunginhallituksellemme vetoavasti ilmeisesti kukaan eikä siitäkään, että Lahti on tämän artikkelin alussa kerrotusta Suomen Chigacosta muuttunut Suomen merkittävimmäksi huumekaupungiksi - ja että huumeiden kriminalisoinnin vapauttamista kannattaa lahtelainen Vihreä liike -puolueen valtuustoryhmä.

Jo vuonna 2008 teatteriprofessori Raija-Sinikka Rantalan romaani Optimisti otti Teatteri Vanha Jukossa teatteriesityksenä kantaa työttömyyteen. Sen jälkeen Lahdessa ei kukaan ole asiaan todella tarttunut sen korjatakseen, ei edes kuluneena Euroopan ympäristöpääkaupunkivuonna 2021 tähän kaupungin pääongelmaan Lahden kunnallistaloudessa puututtu  - sehän olisi julkisuudessa  " hienon eurooppalais-statuksen" täysin vilpillisesti tehdyksi paljastanut.

 

Lahti elää edelleen omaa kroisoselämäänsä tyhjäsisällöllistä eurooppalaista ympäristöstatustaan varjellen ja piilottaen arjen todellisuuden julkisuusseinän taakse.

Lahden lapsiystävällisyydestä kertoo lopuksi seuraavat kuvat. Ensimmäinen, kuvasarja siitä, miten lahtelaislapsia kohdellaan ympäri kuntaa vähän tarvitsevina parakkilapsina, toinen kuva siitä, miten kymmeniä miljoonia riittää Harjukadun hallintopalatsin ehostamiseksi.

 

 

Lahen uutisia toivottaa kaikille kansalaisille, erityisesti lahtelaisille paljon parempaa ja rehellisempää uutta vuotta 2022 kuin mitä mennyt ympäristöpääkaupunkivuosi todellisuudessa oli.

 

Artikkelin alun lainaus Heikki Helinin kokoomateoksesta  Katsomosta huutelua (2021)