Hiljainen luminen liikkumaton maisema,
pihan koskematon jouluinen rauha,
kaupungin harvinainen äänetön aamuhetki,
jäniksen öiset valssiset askelterveiset
tonttia varjelevan vanhan aidan viereltä,
jäinen ikkunalasi punamultaisen rakennusvanhuksen
pakkashuuruisena peilinä
kuvastaa mennyttä elämäämme unenomaisin, kotoisin, tutuin
yksityiskohdin, tapahtumin, nimin, kasvoin, äänensävyin
sytyttäen koko maiseman vuosikymmenten eloon takaisin elämään
ja muistoriemuissa sädehtimään.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.