Englanninkielinen elokuva- ja televisiokeskustelu kansainvälisessä lehdistössä nostaa näinä aikoina keskeiseksi ongelmaksi elävän näyttelevän, elokuvallisen ja näytelmällisen puheen. Se ei maailmanlaajuisesti enää kuulu ymmärrettävästi katsojalle saakka televisio-ohjelmissa eikä teattereissa.

Näin on myös Suomen television uusimmalle, moderneimmalle Mieheni vaimo -sarjanäytelmälle käynyt. Se on ottanut tulkintatyyliinsä tuon maailmanlaajuisen valtavirran tavan tehdä tulkinnoista mahdollisimman luontevia ja uskottavia. Katsoimme kaikki Mieheni vaimon kahdeksan lähes tunnin kestävää osaa ja todistimme sen puhetaidon haaksirikon. Useat kohtaukset jäivät ymmärtämättä, koska sanat mumistiin tahallisesti siten, että puhe tuntuisi mahdollisimman luontevalta.

 

On ilmeistä, että saadakseen luotettavan, teeskentelemättömän ilmaisun, näyttelijän on usein mumistava tai kuulumattomasti kuiskattava toiselle ajatuksensa herkässä tunnelmassa, ettei se särkyisi. Usein jokin tunnelmaan liittyvä - kuvakulma, näyttelijän etäisyys, puhuttava sävy, lavastus, laulusoolo, atmosfääri, kuiskaus, äänenväri tai huulien näkymättömyys - peittää katsojalta sanojen ja repliikkien ymmärtämisen.

Koko Mieheni vaimo on tällainen modernisti kansainvälinen teos, jossa ohjaajien luontevan puheen vaatimus on ensisijainen. Kun Mieheni vaimo -näytelmää lisäksi on Ylen tuotannon tervetulleessa yksinvallassa mietitty, kirjoitettu, harjoiteltu poikkeuksellisen pitkään ja huolella, työtunneista, roolipalkkioista piittaamatta, niin vuorosanat (joita onneksi ei ole tuhoisan paljon) tulevat kirjoittajalle, ohjaajalle ja näyttelijöille jo niin tutuiksi, ettei niiden kuuluvuutta edes ymmärretä tarkastaa - tekijät kun ovat löytäneet ja tietävät tavan, sävyn, rytmin ja tunnelman tarkkuudella vuorosanojen ja repliikkien sisällöt.

Kansainvälinen suuntaus on puheen osalta televisiossa ja elokuvissa kuin häivytetty: ulkomaisten teosten repliikkikäännöksissä kirjoitettu esityksen kuvailmaisun alalaitaan  paikallisella kielellä. Mieheni vaimo -näytelmässä on tästä havainnollinen esimerkki, kun muutaman kerran viroksi puhuttu keskustelu on käännetty tekstinä suomeksi. Nykyaikaisista tv-laitteista ja tietokoneista voi valita myös  suomen kielellä puhuttuun ohjelmaan suomenkielisen tekstityksen (se on kuulovammaisille tarpeellinen palvelu). Mutta puhutun tekstin kirjallinen näkyminen selvästi häiritsee laajan kohtauskuvan taiteellisesti ajateltua sävyä, visuaalista kokonaisuutta, varsinkin kun puhetekstin v-sana näyttää kimpoilevan ruutuun harvinaisen tiuhaan.

Onko vain tyydyttävä ja tuudittauduttava kansainväliseen muotiin, luonnollisen puheen tunnelman yliarvostettuun merkitykseen? Tarvitaanko Suomessa esitysten ymmärtämiseksi enää puhuttua hyvää äidinkieltä?

 

On hälyttävää kauniin, ainutlaatuisen äidinkielemme kannalta, että Mieheni vaimon pienissä sivuosissa jopa useat tutut, kouliintuneet näyttelijät (kuten Eeva-Maija Haukinen, Erkki Saarela, Marja Packalen, Pyry Nikkilä) joutuvat toisinaan puhumaan repliikkinsä ymmärrettämättömiksi.

En antaisi periksi suomen kielen vähättelylle. Elokuvallisen viestinnän asiantuntijat, taideakatemiat, taideyliopistot, teatterikoulutukset Helsingissä ja Tampereella, kaikkialla Suomessa, puheentuottajat, äänenkäytön ekspertit, kouluttajat, etsikää nopeasti paluu selkeyteen ja harjoitelkaa puhe takaisin ymmärrettäväksi.

Teatteri, erityisesti Yleisradion TV-teatterityö, ei ole riippuvainen kaupallisesta, sponsoroivasta rahoitusbudjetista. Suomen televisio pystyy olemaan kulttuurituotannossaan esimerkillinen ykkösmedia maassamme - ajatusten, mielipiteitten ja kirjallisuuden sekä tunnelmien ja asenteiden tulkki puhutulla äidinkielellämme, olkoon se Suomessa sitten suomi, ruotsi tai saame.

TV1 Ensimmäinen jakso oli 9.1.2022 klo 21.05 

Uudet jaksot (2-8) sunnuntai-iltaisin