Lahden kaupunginteatterin pienin teatteritila, alle sadalle katsojalle sijattu Aino-näyttämö avaa yleisöesityksensä pandemiakaranteenien jälkeen Teatteri Avoimet Ovet & Lahden kaupunginteatteri -yhteistuotannossa toteutetulla harvinaisen todellisella, yhtä aikaa realistisella ja mielikuvituksellisella Onnellista on olla onnellinen -esityksellä 4.3.2022.

Yllätyin jo teoksen esittelytilaisuudessa tuottavien teatterien, esityksen ohjaajan ja esittäjän itsensä näytelmän sisältöä valaistessa.

Taisto Reimaluoto juhlittuna Teatteri Avoimet Ovet -näytelmän kantaesityksessä syksyllä 2021     Kuva Mitro Härkönen

 

Tarina ei ole mikään aikuissatu, vaan sympaattisen tosi, vauhdikkaan eloisa, kiinnostava, valoisan toiveikas todistus eletystä elämästä - katkelma esittäjältä:

”Nimeni on Elis Sinestö, synnyin vuosisadan alussa 1912 maaliskuussa, lapsuuteni on vuosisadan alun lapsuus, tanssi paljasjalkaisuudessaan, ei huvittelumielessä, ei ruusuillakaan. Realismi, realismi, oikeaa kovaa realismia, ilman romantiikkaa tai mystiikkaa. Ihmisruumis on alastomana kauneimmillaan, kuiskutti minulle unessa maankarvainen kyy. ”

Onnellisinta on olla onnellinen on tarina Elis Sinestön elämästä, ihmisestä ja hänen ratkaisustaan elää yhtenä luonnon tasavertaisena osana 1900-vuosisadan Suomessa. Eliksen elämäntaival alkoi 1912 pohjoisesta Suomesta ajan tavan mukaan kulkurina: isä tuhlasi suuren maatalon korttipelissä ja lapsi joutui mieron tielle.

Näytelmän Eliksen elämänkaaren kokonaisuus on todellisesta - astrologi, rakentaja, työmies, raittiusmies, balettitanssija, erakko, mietiskelijä, joogi, kansainvälinen tähti, majatalon isäntä, ufobongari, nudisti ja pasifisti - elämäntaiteilijasta, joka villieläimen notkeudella eleli viimein yli viisikymmentä vuotta Kirkkonummella itse rakentamassaan paratiisissa Villa Mehussa 92-vuotiaaksi. 

 

Eliksen - jonka yksi ystävistä oli Yrjö Kallinen - ajatuksen mukaan juuri jatkuva parempaan ja ylempään tavoittelu tekee kiireisen ja sairaan tästä maailmasta. Miksi emme tyydy siihen, mitä luonto meille luontokappaleille antaa ja elä luonnon kanssa sopusoinnussa onnellisena, jaa tuota onnellisuutta kaikille sitä haluaville omalla esimerkillämme ja kanssakäymisellämme.

 "Minä ajattelen, että minä en omista mitään. Äiti maa omistaa minut."

Elis toteutti filosofiansa rakentamalla metsien kätköön itselleen onnelan, jonne kaikki olivat tervetulleita, siellä sijaitsevine kolmine vierastaloineen, ihmeellisine suurine pyörivine karusellimaisine aurinkokelloineen, moninaisine rakennus-hökkelikapistuksineen, keksintöineen, lasten Satulinnoineen, Labora-työhuoneineen, Päärakennuksineen, maastoutettuine kylpyammeineen, huussikäyttäytymis-ohjeineen, taide-esineineen ja ennen kaikkea elävine luontokokemuksineen.

 

Sanoma on tänä tehotuotannon sekä julkisen, itsenäisten valtioiden välisen ihmistä tahallaan asein tuhoavan väkivallan aikakautena järkyttävän ajankohtainen.

Elis Sinestön esimerkkielämästä jää Kirkkonummen Mehutien Villa Mehuun hänen kuolemansa 2004 jälkeen vain rapistuvat, kohta maahan lahoavat fyysiset rakennelmat muistuttamaan yhden poikkeusihmisen onnellisuudesta.

 

Eliksen elämänasenteen ja elämäntarinan kertominen Taija Helmisen hienokielisellä tekstillä, Hanna Kirjavaisen ohjauksella ja Taisto Reimaluodon elämänmakuisen eläytyvällä esityksellä on merkittävä teatterillinen kannanotto tähän julmaan aikaamme, joka on lähes täysin unohtanut itse elämän tarkoituksen: onnellisinta on olla onnellinen.

 

https://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/tuotannot/onnellisinta-on-olla-onnellinen/

 

 

Tänään Kalevalan päivänä 2022 liput liehukoot myös Elis-kansanfilosofin kunniaksi!