Hiihtomuseo1.jpg

Lahtelaisen urheilun vanhin, tunnetuin, koetuin ja omintakeisin kilpaileminen on ollut hiihtourheilu. Salpausselän harjanteiden mäkiset maastot, Lahden sijainti Suomen ja maailman kartalla ovat jo vuosisadan tehneet kaupunkimme suksilajiurheilun tunnetuksi. Tänä vuonna satavuotta täyttävä Lahden Hiihtoseura on ollut tämän hiihtourheilun valtakunnallinen keskus. Tahko Pihkala 1920-luvulla kiinnitti huomionsa vastaperustettuun Hiihtoseuraan ja etsiessään tällaista koko Suomen hiihtourheilun keskeistä paikkaa päätyi maamme karttaa katsellessaan Lahteen. Näin ensimmäiset valtakunnalliset kisat järjestettiin Salpausselällä jo vuonna 1923. Salpausselän jokavuotiset kisat, yhtä lumetonta ja kahta sotavuotta lukuunottamatta on pidetty vuosittain, niistä MM-kisoja seitsemän kertaa.

 

Kuuluisa Esko Järvisen 1930-luvun lopulla perustama suksitehdas antoi yli 60 vuotta elinkeinon sadoille työntekijöille - ensin Lahden Sopenkorvessa ja myöhemmin laajentuneena suurtehtaana Hollolassa. Järvisen suksien maine kiiri korkeuksiin hiihtopiireissä ympäri maailman.

Takavuosien suosituin Salpausselän yleisölaji - mäenlasku - on teettänyt kaupungillemme kuuluisat hyppyrinsä. Nykyisin meillä on uljas hiihtostadion katsomoineen, kahden puisen ja suurimman, betonisen hyppyrimäen silhuettihuippuineen. Lahden Hiihtoseuran mäenlaskijat, Punapaidat, olivat pitkään suomalainen kuuluisa urheilukortti kansainvälisissäkin mäkihyppääjien eturiveissä olympiavoittajineen ja mitalisijoituksineen.

Kansainvälisten mäenlaskukisojen lahtelaiset mitalimenestyjät on myös palkittu osoittamalla kaupungin virkakoneistosta usein sopiva liikuntaan liittyvä toimi heille työpaikaksi.

 

Hiihto oli pitkään lähes pakollinen liikuntalaji suomalaiskouluissa. Tietenkin Lahden seudulla Salpausselän harjujen rinteet, kaupungin maan mainiot hiihtoladut ovat antaneet luontaiset, syntyperäisille lahtelaisille tutut, täällä kävijöille ja turisteille sekä vankkumattomille hiihtoharrastajille tärkeät talven vapaa-ajan ja talviliikunnan hyvin hoidetut liikuntakohteet. Finlandia-hiihtokin (aluksi Hämeenlinna-Lahti 70 km) vuodesta 1974 on kuulunut Lahdessa järjestettyihin kansainvälisiin kansantapahtumiin - parhaimpina vuosina lähes 15000 päiväkohtaisen osanottajan suosiolla merkittynä.

 

Talviurheilusta kuitenkin kuuluisimmaksi ovat jääneet muutamat urheilijat, Lahdessa hiihdosta Siiri Rantanen, 97v. -hiihtolajien valtakunnallinen urheiluikoni. Sitkeys, harjoitus, jokapäiväinen treenaus ja runsasmääräinen kilpaileminen varsinaisen fyysisen raskaan leipätyön ohessa on tämän hiihtoihmeen resepti tänäänkin. Hänen innostusta herättäneessä esimerkissään vain muutama naishiihtäjä täältä Hämeestä on yltänyt hiihdon maailmanlistojen mitalinimiin - Aino Kaisa Saarinen viimeksi muutama vuosi sitten.

Siiri-n%C3%A4ytelm%C3%A4.jpg

 

Kulttuuri on harvoin liittynyt itse hiihtämisen tai Salpausselän kisojen ohjelmaan. Vain iltamäenlaskun oheisohjelman viihdetaiteilijat ovat tuoneet omaa vetovoimaista mielenkiintoa kisayleisön määrään. Lahtelaisessa teatteritaiteessa Timo Taulon johtaman Ainopuiston teatterin kesäteatterinäytelmä vuodelta 2019 oli hiihtourheilusta kertovaa vaikuttavaa ja viihdyttävää teatteria. Näytelmä keskittyi Siiri Rantaseen, Siiristä luotiin syystäkin sympaattinen suomalaisen hiihtourheilun esimerkkihenkilö.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2019/06/upea-siiri-aitee

 

Lahden%20MM%20kisamainos.jpg

 

 KAKSI SISARTA

 

Lahtelainen ja suomalainen hiihtourheilu nollattiin ja romutettiin täydellisesti Lahdessa järjestetyissä vuoden 2001 Hiihdon MM-kisoissa. Täällä kansainvälisen hiihtokerman, maailmanlaajuisen julkisen huomion loisteessa koko maamme ja maailman kilpahiihtoglooria, Suomen hiihtojoukkueen miehet ja naiset, paljastui dopingilla keinotekoisesti kilpailukuntoon nostetuksi vilpiksi. Ironiaa on, että kansainvälisen antidopingtoimikunnan lääketieteellisenä puheenjohtajana toimi lahtelaissyntyinen Timo Seppälä.

 

Kaksi%20sisarta%20Juko.jpg

Teatteri Vanha Jukon teatteriammattilaisten synnyttämä ja esittämä näytelmä Kaksi sisarta on monessa mielessä tervetullut, aina ajankohtainen ja nyt vielä taiteellisessa kokonaisuudessa täydellisen uudenlaista räiskyvää toimintakomediaa, dopingasiaa ja kasvatusasiaa - vakavaryppyisesti ja farssisesti parodioiva mainio näytelmä.

Veikka Heinosen kirjoitfama Kaksi sisarta -näytelmä pureutuu hiihtourheiluun vuoden 2001 MM-kisan dopingvarjoissa. Sen aikaperspektiivi vie suoraan 21 vuotta taaksepäin ajan hiihtoa harrastavaan perheeseen - perheen elämää täyttävän hiihtämisen päivärytmeihin, toiveisiin, tulevaisuuteen ja yhteiseen paneutumiseen. Veikka Heinonen on luonut nähtäväksemme tarkasti luonnostellun nelihenkisen Kurkelan lahtelaisperheen, äidin, isän ja kaksi aikuisikään ehtinyttä tytärtä. Kaikki he elävät arkea, juhlaa, päivää ja yötä hiihtourheilun ehdoilla. Päivien treenejä johtaa valmentaja-isä, ryhdittää ja määrää perheen äiti ja varsinaisia urheilijoita ovat perheen tyttäret.

Näytelmän keskeiset tekijät, Veikka Heinonen, ohjaaja Esa-Matti Smolander ja aktiivihiihtäjä-sisaruksia tulkitseva näyttelijäkaksikko Suvi Blick ja Annika Hartikka olivat Lahden 2001 MM-kisojen aikoihin vasta päiväkoti- ja alakouluikäisiä, Teatteri Vanha Jukon esityksen hiihtoperheen vanhempia esittävät näyttelijätkin Maria Nissi ja Markus Karekallas vasta nuoria aikuisikään yltäneitä. Kellään ei siis ole todellista tuntumaa, käsitystä tai kokemusta urheilun dopingista saati maailmanlaajuisen skandaalin merkityksestä. Siksi näytelmän valmistaminen dokumenttiaan kiinnostavammaksi taideteokseksi on Teatteri Vanha Jukolle jo rohkea ja haastava tehtävä.

Teatterina tämä neljän näyttelijän, kirjoittajan ja ohjaajan kuusihenkinen taiteilijaensemble on luonut kertakaikkisen innostavan ja hykerryttävän piilohauskan luomuksen, jossa perheen kasvatustehtävä paljastuu väärinvalituksi. Kilpahiihtämiseen liittyvä tarina nelihenkisestä perheestä valmennuksineen, omine, tarkoin mietittyine, ehdottomine velvollisuuksineen ja uhrautumisineen muotoutuu hiihtourheilusta toisiinsa liimautuneiden jäsentensä todentuntuiseksi, urheilulle ajatuksensa, elämänsä ja yhteisöönsä kaikkensa uhraavaksi perheeksi. Esitys lähestyy teatterilajina riehakkaan estotonta toimintadraamaa, sisällöltään, muodoltaan komediallisen farssahtavaa, parodiallista, virkistävää pamflettia.

Näytelmän dramaturgia ja Esa-Matti Smolanderin ohjaus on sijoittanut tapahtumat yhteen ainoaan tilaan - perheen olohuoneeseen. Sen seinät näkevät ja kuulevat pelkkää hiihtourheiluun liittyvää toimintaa, puhetta, tapahtumia ja ohjelmaa asujiensa ja television välittäminä. Perheen Laura-äidin hiihtourheilutähteys kariutui lasten saamiseen ja Joose-isän hiihtoammuntaurakehitys kuihtui vaatimattomaan alkumenestykseen. Nyt koko perheen toiminta ja tähtäin, yhteisen tavoitteen ainut kohde on tyttöjen, Helenan ja Hilkan, maailmankuulun hiihtäjäsuuruuden himoittu tulevaisuus.

 Näytelmän persoonallisuudet valaistuvat tarkoin havainnoiduiksi ja kirjoitetuiksi luonteineen, temperamentteineen, ja urheilun mukanaan manipuloiva samahenkisyys saa nyt tärkeän läpivalaisun koko perheen dynamiikassa, ihanteissa, itsestäänselvyyksien todellisuuksissa. Teennäisen ryhmäytymisen ja yksilön omien pyrkimysten ristipaineet luovat esitykseen harvinaisen voimakkaasti henkistä ja fyysistä jännitettä ja voimaa. Näytelmästä syttyy todellinen leimuava, räiskyvä urheiludraama, josta tunteita, avautumisia, sulkeutumisia, reaktioita ja fyysisiä otteluitakaan ei puutu.

Ihaltavan taitava dialogi kietoo katsojat vauhdilla, modernisoidulla hahmottelulla sekä draamallisilla nousuilla ja laskuilla komean uutuusnäytelmän mukaansatempaavan teatterilliseen atmosfääriin. Erityisesti näyttelijöiden väliset jännitteet, keskustelut, asenteet ja niiden muutokset luovat todellisen draamallisen mielikuvituksellisen yllättävän tason, jossa yksilöiden ja sukupolvien väliset jännitteet sähköistyvät läpi koko teoksen keston.

Teatteri%20Vanhan%20JUko%20Kaksi%20sisar

Helena, Iskä ja Hilkka

Näyttelijätyössä Suvi Blick (Helena) ja Annika Hartikka (Hilkka) välittävät näyttämölle vanhempien pyyteissä pakkotoimivien jäsenten kuuliaisuuden, joka alkaa nyt murentua näiden täysi-ikäisten naisten elämässä, toiveiden, elämänhaaveiden puhjetessa patoutumisistaan elämän pintaan koko urheilijaperheen rikkumatonta sisältöä murentamaan. Vain vanhempien, Äiskän (Maria Nissi) ja Iskän (Markus Karekallas) tulkitsema urheilullinen, jääräpäinen usko lastensa tulevaisuustavoitteisiin huippu-urheilusuuruuksista, ei hellitä.

Kaksi%20sisarta%20valokuva%202.jpg

 Helena, äiskä ja Hilkka

Blick ja Hartikka tekevät vitaaliset, luontevat, toimivat, räjähtävät ja tunnistettavat nuoret naiskuvat täydellisesti, rajustikin ne taitavasti heittäytyen tulkiten. Nissin koko perhettä dominoiva anarkistinen perheen Äiskä on täydellinen perheen absurdi valtias ja Karekallaksen Iskä vanhempien parisuhteen tyypillinen nössö, tahdoton isä. Molempiin vanhempiin näytelmän toteutus on sijoittanut hurjia käänteitä ja kymmeniä huumoripilkkeitä katsojan seurata ja nostaa tarkkaavaisuuskykyään, hoksottimiaan yhä pidemmälle esityksen tragikoomisen tarinan pyörteiden edetessä. Nissi ja Karekallas näyttelevät elämänmakuisesti, hauskan tyypitellysti suomalaisen omaperäisen uutuusnäytelmän huimia huumorin huippuhetkiä hahmoissaan tarjoten.

 

Siiri-ikoni%20b.jpg

Kurkelan perheen olohuoneen seinällä riippuu tärkeä Siirirantasikoni.

Useat hiihtoperheen tavat, käytännöt ja traditiot saavat tekstissä täydellisen hauskat toteutukset:

- Makkaransyönti on kilpailijan suuri synti, pitsa samoin ehdottomasti kielletty.

- Olohuoneen seinällä on pyhä esine, Siiri Rantasen kuvaikoni. Sille kumarretaan keskittymistä, voimia, taktiikkaa ja onnea tulevissa harjoituksissa tai epäonnea muunmaalaisille kilpailuissa pyytäen ja rukoillen.

- MM-hiihtojen suomalaisille kilpailumitalisteille pidetään aina kodin oma juhlakahvitus, hiljentymällä seisomaan ja nostamalla kahvikuppi juhlallisesti kilpailijan nimi mainiten, samalla hillitysti ikonille kumartaen.

- Kaikenlainen yhteinen meditatiivinen keskittyminen saa tietenkin omat, päivittäiset tapakoreografiansa ja harjoitukset tarkat muotoliikkeensä sekä inventaarionsa sekunnin kymmenesosien tarkkuudella merkintänsä jokaisen perheenjäsenen paksuihin muistivihkoihin.

Juonikäänteitä, tunnelmia, tunteita parinkymmenen kohtauksen näytelmästä on vielä sen päätyttyä mieluista muistella. Lavasteista ja valoista ja äänistä ihastuu hiihtäjien syöksyessä ulko-ovesta rajuilmaisessa lumimyrskyssäkin harjoittelemaan. Suotreenauksen visuaalinen toteutus on täydellinen, ennen näkemättömän enteilevä ja väkevän tunnelmallinen.

Ainoastaan -  monet hetket näyttelijöiden koko ajan läsnä olevia kasvoja varjostaa parrasvaloista tulevan valon puuttuminen - nyt tärkeät kasvonilmeet ja eleet jäävät pelkästään sanottujen repliikkien äänenpainoissa toteutetuiksi.

Kaksi sisarta -teoksen loppukohtaus on yllätyksellisyydesssä ja mielikuvituksellisuudessa yksi uusimman  teatterikirjallisuuden huippu, ajatuksia herättävän arvoituksellinen ja tehokas.

 

TEATTERI VANHA JUKO

KAKSI SISARTA  

 

 Käsikirjoitus: Veikka Heinonen  Ohjaus: Esa-Matti Smolander Näyttämöllä: Suvi Blick, Annika Hartikka, Markus Karekallas ja Maria Nissi  Pukusuunnittelu: Iida Ukkola  Lavastus: Tinja Salmi  Valosuunnittelu: Topias Toppinen    Äänisuunnittelu: Antti  Kainulainen  Ääniteknikko: Janne Louhelainen  Valoteknikko: Antti Haiko

Kantaesitys Teatteri Vanha Juko 5.3.2022

http://teatterivanhajuko.fi/

 

Lis%C3%A4liite.jpg