Astuessamme taidetilaksi rakennetun tutun tunnelmalliseen Lohrmann-museorakennuksen aulaan, tajuamme, että  jokin remontti museossa on vielä kesken: harvakseltaan kuuluu lyhyt, voimakas, laukaisevan iskun ääni. Riisumme päällysvaatteet ja päätämmekin mennä ensin kaksikerroksisen näyttelyhallin yläkertaan, jos vaikka remontin ääni ei sinne kuuluisikaan.

Tommi Toija  Ei      2008, sekatekniikka vanerille./ Niemistö-kokoelma, Hämeenlinnan taidemuseo 

Tämä teos tervehtii tulijaa näyttelyn yläkerrokseen vievän portaikon ylätasanteen seinältä.

Z-sukupolvea edustavat 15–20 -vuotiaat nuoret ovat suunnitelleet ja toteuttaneet nykytaiteen näyttelyn tähän taidemuseon Lohrmann-rakennukseen. Elämän äärellä -näyttelyn teokset on valikoitu Hämeenlinnan taidemuseoon talletetuista Niemistö-kokoelman teoksista.

– Z/N-nuoriksi itseään näyttelyn viestintäseinillä kutsuvat näytteilleasettajat mainostavat, että

”Elämän äärellä -näyttely herättää kaikki aistit ja tunteet ja sitä suositellaan lämpimästi katsottavan nurinkurin ja erityisesti lattianraosta. Mitä useammasta kulmasta katsoo, sitä enemmän kokee. Ja museolla on paljon kulmia! Seiso käsilläsi, makaa lattialla, nouse partnerisi harteille. Tuo lapsesi, mummisi, vaarisi, perheesi, ystäväsi ja vaikka pomosi nauttimaan tulevaisuuden taidenäyttelystä!

Elämän äärellä -näyttely nostaa esille nuoria puhuttelevia teemoja: identiteetti, mielenterveys, tasa-arvo, paineet yhteiskunnan odotuksista – odottaako tulevaisuudessa utopia vai dystopia? Nuoret ovat tehneet näyttelyn joka ravistelee ja antaa elämyksiä: mukana on jännitystä ja rauhaa, järjestystä ja kaaosta, kantaaottavuutta, huumoria, elämää ja kuolemaa.Nyt on Z-sukupolven aika päättää, mikä on merkityksellistä taiteessa ja kuinka se yleisölle tarjoillaan. Kyseessä on siis siistein näyttely ikinä!”

Näyttelyn ajan (20.11.2021 - 16.10.2022) Hämeenlinnan taidemuseoon on ilmainen sisäänpääsy alle 25-vuotiaille. Hämeenlinnan taidemuseon johtaja Jenny Valli pitää erityisen tärkeänä sitä, että nuoret oppivat itsenäisen elämänvaiheen kynnyksellä käymään taidemuseossa ja käyttämään taidetta:

 ”Taiteen äärellä nuoret voivat peilata omia tunteitaan, rakentaa identiteettiään ja yrittää ymmärtää maailmaa. Vapaa sisäänpääsy mahdollistaa sen tasa-arvoisesti kaikille nuorille merkittävässä elämänvaiheessa.”

 

Rakentamisen kaltainen laukaisuääni tuntuu kaikuvan häiritsevästi yläkerrassa koko ajan. Meille selviää myös katselurauhan rikkovan äänen tulevan näyttelyn miltei ainoasta modernista viisiosaisesta veistosinstallaatiosta. Reilun minuutin välein kuuluu tuo museon seinille kaikuva iskuääni, kiusallinen, keskeytymätön äänihäiriö kuin tinnitus pääkoppaamme teoksiin tutustumistamme häiriten.

Näyttelyn toteuttamiseen valittujen nuorten vallassa on ollut päättää näyttelyn teemat, valita teokset, tehdä niiden ripustukset ja koko näyttelyn visuaalinen ilme. Taiteeseen ja teemoihin pureudutaan siis pelkästään nuorten ajatuksella ja äänellä.

Kuraattorina toiminut 140 tehtävään pyrkineestä 15-25 -vuotiaasta valittu 25-jäseninen jury oli valinnut Niemistön säätiön 600 teoksen kokoelmasta näyttelyyn 105 teosta kaikkiaan 52 eri taiteilijalta.

Voimakkaat värit ja figuurit, jännittävät ja kauniit kuvat, mielikuvituksellisuus on teosten yleisilme. Muuten yllättävän turvallisen konservatiiviseksi paljastuu nuorten taideajattelu ja maku. Useat teokset ovat Juhani Linnovaaran  (s.1937) töitä, jos kohta myös nuorempiakin tekijöitä löytyy. Perinteistä ilmaisua näyttely kuitenkin on pääasiassa täynnä - maalauksia, öljy-, akryyli- ja väriliitutöitä, pari veistokseksi luokiteltavaa. Ns. arvoteoksia ei näyttelystä montakaan löydy, silti laadukkaita kaikki. Kuljimme alakerran näyttelyosan turhankin hätäisesti häiriön säestäessä tutustumistamme ja keskittymistämme kaikkiin teoksiin.

 

Juhani Linnovaara, Napoleon, 1973, öljy kankaalle/Niemistö-kokoelma, Hämeenlinnan taidemuseo  Kuva  Reima Määttänen Hämeenlinnan taidemuseo

Emma Ainala, Fish Tail, 2014, öljy kankaalle / Niemistö-kokoelma, Hämeenlinnan taidemuseo 

Jätimme harmistuneina näyttelyn, aioimme mennä vielä toiseen taidemuseon rakennuksista, kokemaan mahdollisesti rauhaa ja mieltä virkistävää kuvamaailmaa vielä hetken avoinna olevaan Ars Fennica -näyttelyyn.

 

Ehdimme juuri Ars Fennica -näyttelyn viimeisenä viikonloppuna kokea vielä elävien, taiteestaan jo vuosikymmeniä ansioituneiden, näyttelyyn kutsuttujen viiden taiteilijan töitä museon vanhan, historiallisesti ainutlaatuisen tyylikkään Engel-rakennuksen saleissa.

Ars Fennica -ajatukseen liittyy esitellä Pohjoismaista ajantasaista sekä kiinnostavan omaperäistä taiteentekemistä, taidetta tuntevan esiraadin etsiä ja kutsua taiteilijat töineen Hämeenlinnan taidemuseon Arsr Fennica -näyttelyyn ja palkita kutsutuista taiteilijoista paras.

Itselleni vastenmielinen urheilunomainen kilpailu taiteessa on tälle joka toinen vuosi järjestettävälle tapahtumalle ominaista ja oudoksi sen nostaa vielä se, että kilpailun ratkaisee yksi ainoa henkilö omalla taidetiedollaan ja taidemaullaan. Nyt on vielä kysymyksessä koronavuoden 2021 taiteilijoiden kannalta tuo omalaatuinen harvinainen elämän suure - raha - sillä voittaja on Ars Fennica -kisan 30-vuotisjuhlan kunniaksi 50000 euroa rikkaampi. Hohhoijaa taide.

 

Eija-Liisa Ahtila,  Vaakasuora, installaatio 2011 (6min)

Eija-Liisa Ahtilan työn olimme nähneet jo aikaisemmissa näyttely-yhteyksissä vuonna 2015. Sen maansuuntaiseksi kaadettu kolmekymmenmetrinen kuusi heilui rankasti ja kohisi kovaa tuulessa samassa näyttelysalissa jo seitsemän vuotta sitten.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2015/10/maailmanluokan-taidenautintoa

 

 

Jesper Just  Installaatio 2020

Kinetiikkaan, robotiikkaan, filmityöhön, video-ilmaisuun, elokuvaan, kubistiikkaan, piirrelmiin, erilaisiin motorisoituihin koneisiin, heijastuslaitteisiin, sähköärsytyksiin, sähköiskuterapiaan erikoistunut, balettia ja teatteria paljon  ajattelevan tanskalaisen kuvataiteilija Jesper Justin teokset huokailivat, hyräilivätkin ehkä, ähelsivät, narisivat ja nitisivät kovin konemaisissa, sattumallisissa liikkeissään ja ilmaisuissaan. Syystä hänen teoksistaan voi kerrankin täydellisesti käyttää nimitystä - sekatekniikka.

 

Ruotsalaisen Magnus Wallinin elokuvallinen, installaatiomainen ilmaisu eivät erityispedagogina saaneet minulta suurtakaan arvoa - ne kertoivat kovin ahdistavasti, luumateriaaleista verisen täysmustasti, asenteellisesti ihmiskehon poikkeavaisuudesta. Täysmustissa taulumaisissa töissä en kokenut mitään hyvään taiteeseen viittaavaa.

 

 

Vain parin Ars Fennica 2021 kilpailijan teoksista löytyi äänettömyys. Kuvat ja teokset itse todistivat silmien ja ajatuksemme kautta niiden sanottavan.

 

 Anne Karin Furunes Kasvot 2021

Erikoisesti pidimme vaikuttavista kookkaista, norjalaisen Anne Karin Furunesin töistä ja vakuutuimme hänen neulareikäisen erikoistekniikan kautta syntyneen maalaustaiteensa puhuttelevuudesta. Monet vaikuttavat naiskasvo-maalaukset sieppasivat silmillään meidät itseään kuin hypnoosilla katsomaan. Taiteilijan kasvoteoksille löytyy vakava, autenttinen, historiallinen mallitausta juutalaisvainotuista.

 

 

Suomalaisen Viggo Wallensköldin viehättäviä, omaperäisiä maalauksia olimme jo aikaisemmin täällä Hämeenlinnassa myös ihailleet hänen omassa näyttelyssään vuonna 2014. 

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2014/02/uuden-todellisuuden-taidemaalari

 

Oikeastaan ensi kertaa olimme Hämeenlinnan taidemuseon antiin hieman pettyneet - molempien näyttelyiden tenho tuhoutui niissä koettuun jyskyttävään tai tarpeettomaan äänimaailmaan, joka hallitsi häiritsevästi näyttelysalien ilmapiiriä ja teosten interiöörejä.

Kuvataide tarjoillaan päivitettynä tajuntaan iskevästi korva-aisteille: taide hakkaa, kohisee ja kolkuttelee - varsinaisia maalauksia, veistoksia, itse taidetta sekä näyttelyihin tutustujien katselurauhaa vakavasti häiriten.

 

PS

Henna ja Pertti Niemistön kuvataidesäätiön ARS FENNICA Palkinto 2021 jaettiin 3.3.2022 Eeva-Liisa Ahtilalle.