Lahden kaupungin sota-ajan jälkeisen pääosin Karjalasta ja Hämeestä kasvaneen esittävän sivistyksen suurena merkittävänä antina on ollut taiteen monenlainen koulutus. Viipurista tuli Lahteen kuvataiteilijoita, orkesteri ja koko musiikin opetus, niiden esimerkin mukana myös muu esitystaiteiden koulutus ammattitaiteilijoineen, ja viimein myös ammattiteatteri taiteilijakuntineen löysi kaupunkimme.

Teatteri Timotei on siis historiallisesti varsin nuorta toimintaa lahtelaisessa teatterihistoriassa. Sen merkittävyys on esimerkillisellä tavalla kuitenkin ainutlaatuista. Alkuaan Mukkulan kaupunginosassa Kiviojan perheessä syntynyt Timotei rekisteröitiin yhdistykseksi viisikymmentä vuotta sitten. Sen keskeiset henkilöt Ritva ja Sakari Kivioja jakoivat aikansa, perheensä, kotinsa ja elämänharrastuksensa tuloksellisesti lastenteatteriksi, mukana oli myös mm. 1970-luvun lahtelaisen nuorisotyön monitoiminainen Marja-Leena Tuliainen.

 

Yksi Timotein perustajista Sakari Kivioja muistelee.

Eilen Kansantalon Vaahterasalissa oli historiallisen muistelun ilta ja sen kunniaksi Timotein juhlaesitys Taikuri OZ sekä väliajan loistelias kahvi- ja kakkutarjoilu juhlayleisölle. Teatterin perustajat, useat sen työssä monia vuosia mukana olleet sekä nykyiset työntekijät muistelivat Timoteita oman elämänsä merkittävänä harrastamisena, esiintymisinä, ulkomaanvierailuina ja koko elämän kestäneen teatteri-innostuksen alkuunpanijana sekä nyt jopa työpaikkana.

 

Olen ollut etuoikeutettu katselemaan ja kokemaan Timotein taivalta jo sen elinkaaren alkuajoilta. Niin kuin Suomessa oli - ja tuntuu yhä vieläkin olevan - tapana laittaa myös kaikki henkinen ja taiteellinen elämä palkintojärjestykseen urheilun tapaan, myös esittävät taiteet ovat niin tehneet. Yksi tapa on ollut järjestää lahtelaiset lapsi- ja nuorisoviikot, joissa erilaiset henkiset kilpailut jo 1950-luvulla saivat sadat osanottajansa, niiden mukana myös voittajansa ja sijoittujansa taiteellisessa etevyydessä.

Sittemmin 1970-luvun alussa Harrastajateatteriliitto, Nuorisoseurat ja Työväen Näyttämöiden Liitto päättivät lyödä eriajatukselliset päänsä teatterillisesti yhteen ja järjestää valtakunnalliset monipäiväiset teatterikatselmukset raateineen ja palautekeskusteluineen. Niihin kutsuttiin vuosittain ilmoittautumisten ja teatteriammattilaisten pienen esikatselun jälkeen tusinan verran harrastajateatteriesityksiä ympäri maan.

Näiltä ajoilta Timotei-teatterin nousu yhdeksi merkittäväksi suomalaiseksi lastenteatteriksi kohtasi myös omaa teatterielämääni. Olin Seinäjoen harrastajateatterikatselmuksen arvioraadin jäsenenä ja kirjoitin 10.8 1979 Etelä-Suomen sanomissa vuoden 1979 kutsutuista 12 teatteriesityksestä, niiden viidestä palkitusta työstä - aika ylpeänä lahtelaisuuden merkittävänä saavutuksena.

 

 

Eilen illalla nähty juhlanäytös oli selvästikin tulokseltaan vaatimattomampi. Sen tavoitteet tehdä omaehtoista, itsetuotettua teatteria eivät koronan ja pandemiana jälkeen ole tietenkään olleet enää täysipainoisesti korkealaadullisesti mahdollisia. Haaste tehdä kokoillan näytelmä sitä vastoin on kunnioitettavan uhkarohkea koitos, kullanarvoinen yhteisöllinen teatterihaave näinkin toteutuessaan.

 

Lapsiteatterispesialisti Matti Niemisen valmis näytelmäteksti L. Frank Baumin lastenkirja Taikuri OZista sujui kiitettävän seurattavasti. Esityksestä aisti selkeästi esittäjien ja ohjaajan tosiinsa luottavan pyrkimyksen yhteisen produktion saumattomaan onnistumiseen, jossa näyttelijöiden tasoerot oli sivuutettu tarkoituksellisesti periaatteena tehdä valmiiksi oikein kokoillan näytelmä. Tarina neljän erilaisen elollisen hahmon ystävyydestä piti roolitöinäkin esitystä koossa, esityksen tarina eli. Kuin ajantasaisesti tarinassa idän paha noita lopulta murskattiin ja pohjoisen hyvä noita pelasti elämän.

Harmillisen paljon kuulumatonta ja epäselvää puhetta tuohon 25:n esiintyjän tulkintakokonaisuuteen vielä liittyi. Erityisesti puheen suunta kohti yleisöä parantaisi huomattavasti esityksen seurattavuutta. Hienot oman laulutrion laulut (Siiri Suomalainen, Nea Saloranta, Linnea Koivuranta) kitarasäestyksineen olisivat vaatineet lisää volyymia sanat erottuakseen eturiviä kauemmaskin - muuten elävästä, ansiokkaasta tulkinnastaan. Myös esityksen asemointi - kohtausvaihtojen sinänsä toimivassa sujuvuudessaan - oli turhan staattiseksi, seisovaksi ohjattu.

 

Siksi pari yhteisnäyttelemisen korkeatasoista kohtaa on kunniakasta nostaa esiin:

 -lumimyrskytornadon tanssillinen pyörre-esitys toteutuksina ja visuaalisena herkkuna olivat suorastaan upeaa ilmaisullista, nautittavaa sanatonta ja visuaalista kokonaisteatteria ja

-Iäkkäiksi roolittuneiden, keppiä sekä knallia käyttävien ukkohahmojen pieni tanssinaskelten kopistelu samoin vahvisti ryhmän mahdollisuuksia joukkoliikunnan avulla kiinteyttää esityksiään.

 

Satutarinan ystävyys todistettiin yksilötasolla kelpo roolityöluomuksin. Dorothyn Ava Saarelan temperamenttinen replikointi selkeän kuuluvana ja ilmaisevana nousi esityksen kantavaksi voimaksi, leijonan - Vilho Lappi - eläytymistilitys (kuten muusikko taidoistaan kertoessaan) herkulliseksi, luontevaksi huumoriksi, peltimiehen - Lenni Penttinen -hahmonsa olemuksen muutostaikuuksissa uskottavuudessa hurmaavaksi, variksenpelätin Lotta Leppiaho inhimillisessä sanomassaan vaikuttavaksi.

Esityksen visualisointi, lavasteiden toimivuus, mainio puvustus ja esineistö, sekä ammattimainen valo- ja äänitekniikka eheyttivät kokonaisuuden selkeästi hahmotettavaksi.

 

Taikuri OZ 

L. Frank Baumin kertomus Taikuri OZ on mielikuvituksellinen, hauska ja jännittävä tarina ystävyyden voimasta. Näytelmässä esiintyy kaksi Timotein ryhmää: Rautatähdet ja Huldavuoren ketut. Lavalla nähdään yhteensä 25 11-15 -vuotiasta oppilasta heittäytymässä kymmeniin eri rooleihin.

Käsikirjoitus: Matti Nieminen
Ohjaus: Tytti Jäppinen
Visuaalinen ilme: Hanna Kaitila
Äänet ja valot: Ilkka Kivi

Vähättelemättä yhdenkään lavaesiintyjän tärkeää yksilöllistä osuutta esityksessä, Taikuri OZ-esitys lujitti ja toteutti erikoisesti ja vastuullisesti Timotein koulutustehtävää jokaisen osallistujansa kohdalla.

LAVALLA

Ava Saarela, Lenni Penttinen, Vilho Lappi, Lotta Leppiaho, Frida Ranivaara, Kerttu Sarkola, Emilie Vilppola, Taimi Järvinen, Elli Laakso, Hermanni Saarinen, Veronika Seppänen, Jonna Viljanen, Jadelmiina Vepsäläinen, Linnea Koivulahti, Siiri Suomalainen, Nera Saloranta, Minnea Mustonen, Ella Lehto, Ronja Jämsä, Julia Mättölä, Minttu Vänskä, Viivi Velling, Vilma Meriläinen

 

 

Teatterikoulu Timotein toiminnanjohtaja ja rehtori   Ninni Parviainen

Timotei muuttui viitisen vuotta sitten teatterikouluksi, joka on Opetusministeriön ja lainsäädännön mukaista valtionapua oikeuttavaa opetustoimintaa rehtoreineen, alalle koulutettuine opettajineen, taustayhdistyksineen.

Timoteilla on ministeriön hyväksymä vuosittainen eri asteisille oppilailleen soveltuva, kurssimuotoinen opetussuunnitelma. Sen lukukaudet ovat oppilaalle maksullisia. Timotei toimii luovan ilmaisun ryhminä, joissa sovelletaan teatterin eri muotoja. Oppilaat työskentelevät oman ilmaisun kehittämiseksi. Tämän lisäksi teatteri valmistaa säännöllisesti esityksiä. Esityksen valmistamisen keskiössä on oppimisprosessi, mikä ei poissulje korkeatasoiseen esitykseen pyrkimistä.

Teatterikoulu Timotein toiminta-ajatus on tukea lapsen ja nuoren henkilön kasvua luovaksi ja itsenäisesti ajattelevaksi ihmiseksi sekä vahvistaa hänen itsetuntonsa myönteistä kehittymistä. Toimintaa toteutetaan draamakasvatuksellisin menetelmin, joiden keskiössä on ryhmälähtöisyys.

 

Vapaan taiteen ja taideilmaisun, taidekokeilujen ihannoijana toivon vastaisuudessa Timotein teatteriesitykset vieläkin rohkeammiksi ja kunnianhimoisemmiksi - jo nyt esityksen yhteisöllisyys on harvinaista koettavaa esittäjille ja katsojalle.

Onnittelen Timoteita, jolla tässä organisaatiomuodossa on kaikista yhteiskunnan säästötoimenpiteistä riippumaton status olla ja säilyä, opettaa lahtelaisen teatteritaiteen yhtenä merkittävänä perusyksikkönä.

 

https://www.timoteiteatteri.fi/