Nummisuutarit%2022%20a.jpg

Nastolan Pisarateatterin Aleksis Kiven Nummisuutarit herättää kunnioitusta kokonaisuudellaan: suuri, valtavan monitasoinen, rooleihinsa uppoutunut näyttelijäkunta, teoksen ytimiin, ajatussisältöön ja kansanperinteisiin tiukan asiantuntevasti  pureutunut ohjaajan näkemys huumoritilkkeineen ja taitavavainuinen esittäjien rooliohjaus, useat keskeiset roolityöonnistumiset, valtaosaltaan hienosti omaksuttu ihana Kiven kieli, suomalaisnäyttämöllisen perinteisen kulissilavastuksen erinomainen toimivuus ja briljanttina loistokas, uskomattoman elävä Esko-luomus hämäläisluonteisen nuoren pojan silmittömän älykkäästä, hurjasta, rohkeasta ensi askelesta itsenäistymiseen, aikuistumiseen ovat vaativan viisinäytöksisen näytelmäkirjallisuutemme perusteoksen, sen nerokkaan monijuonisen tragikomedian katsomisen väärtit.

 

Taarastin ja Pisarateatterin esityksen upea rantamaisemallinen suomalaisluonto saa ensimmäisen näytöksen levätä turhankin pitkään tapahtumattomuudessa, verkkaisuudessa, tunnelmoinnissa, repliikkien lähes kuulumattomassa dialogissa Topiaksen talossa. Kunnes käynnistyy tosijuonne, huhu testamentista, joka oikeuttaa seudun ensimmäisen naimisiin menon  suureen rahalahjoitukseen. Se aloittaa suutarimestari Topiaksen koko perheen aikomukset ja tapahtumat. Topiaksen vaimo Martta rahanahneuksissaan on saanut päähänsä naittaa heti alaikäisen poikansa Eskon ja kieltäytyy ehdottomasti äidittömän ja isättömän kasvattityttärensä Jaanan naima-aikeiden mahdollisuudesta. Suutariperheen kasvattitytär on hänkin rakastunut, mutta kylän seppä Kristoon. Lähikrouvissa suuren Karrin talon isäntä on kertonut suutari Topiaksen korvaan huhuna tyttärensä Kreetan myös olevan naimaiässä. Ja niin tässä kiireessä Topiaksen Nummisuutarit -talossa kerätään nopeasti kaikki häätoimet valmiiksi -

Sepeteus-kanttori laatimaan naimalupa-asiakirja alaikäistä Eskoa varten, Esko varustetaan eväin ja rahoin sekä puhemiehin (Mikko Vilkastus) kosioretkelle Karrin taloon Kreetaa kosimaan, perheen toinen poika, Iivari ostosretkelle kylän väen keräämin rahoin Hämeenlinnaan hankkimaan tarvikkeita Eskon ja Kreetan saapumisjuhlaan ja kyläläisille.

 

Mervi Valtasen näyttelemä äkäisehkö, tuittupäinen talon ilmapiirin haltiatar näyttäytyy yhtenä koko komedian naisvaltikan taitavana, miesten mielet pyörittävänä äkseeraajana roolinsa horjumattomalla karrikointitaitavuudella näytellen. Marko Varjonen tekee kattavan henkilökuvan koko esitykseen selkeänä, luonteikkaana ja toimivana suutarimestari Topiaksena.

Mikko Vilkastuksena Kari Kitunen antaa esitykselle pirullisuutta enteilevän hurjalla, maneerisella naurureaktiollaan ja nopealla juonittelijamestarin tilanteiden oivaltamisella, Matti Jaakkola luo vahvan järkähtämättömän patriarkaalisen Sepeteuksen kirkollisvallan edustajan perinteisen vaikuttavaksi upealla äänenkäytöllään. Mikael Norri näyttelee esitykseen elävän, omaperäisen, perheen juopporentun Iivari-pojan näytelmän juonen eri mutkien tapahtumiin, maulla, varmoin kääntein, uskottavasti eläytyen, Kristo - Kalle Hellman - ja Jaana - Helinä Niska - luovat yhden tekstin tärkeistä ihastumisista ja rakastumisista jo tässä näytöksessä kantamaan läpi koko esityksen luotettavan todellisesti.

Toisessa näytöksessä Eskon tullessa Mikko Vilkastuksen kanssa Karrin talolle häät ovat jo täydessä vauhdissa, morsiamena Kreeta, sulhasena puusuutari Jaakko. Karrin isäntä on ihmeissään - hänen mielestään krouvipuheet Eskon ja Kreetan naimakaupoista olivat täyttä leikinlaskua. Isä-Topiaksen ja Karrin epämääräiset sopimiset krouvilla väärinkäsityksiä, samoin koko kosiomatka. Häiden päätteeksi pettynyt Esko alkaa tapella häiden pelimannin kanssa ja joutuu pakenemaan Mikko Vilkastuksen kanssa äkkiä paikalta koko häätalon hajoitettuaan.

 

Miikku Tolonen tulkitsee kokemuksella luontevasti ja varmasti Karrin isännän hahmon, selkeästi ja realistisen uskottavasti. Näytös saa suorastaan irrationaalisen muodon ja Eskon suuttuminen hävityshurman, joka yltää koko esityksen vaikuttavimpiin suomalaisluonnetta todistaviin draamakohtauksiin. Ohjaaja Petri Liskin hieno ajankohtainen oivallus on tuoda naisvaltikka todelliseksi voimatekijäksi ja nujertaa suomalainen mies: pelimanniviulisti on nainen Linda - Berit Mäkinen - joka osoittautuu soittotaidossa, suupalttisuudessa ja myös voimankäytössään Eskoa mahtavammaksi ja nujertaa tuosta vain painissa tämän miespolon kanveesiin. Mäkisen ronski näyttelijätyö on yksi koko esityksen leiskuvimmista thalialiekeistä, täydellinen, pieni roolihuippu. Tällä kohden - kuten urheilussa nykyään - sukupuoliroolit pyllähtävät kiitettävästi häränpyllyä.

Nyt on aika myös esitellä koko esityksen varsinainen voimalataus Esko, Marko Kauppila. Hän on esityksen aito luonnonlapsi, teeskentelemätön psykiatrien ennennäkemätön tapaus, suruton, kuriton, älykäs ja rohkea nuori, joka ei mitään pelkää, jota auktoriteetit eivät turhiin sääntöihin valjasta, vaikka hän heitä kunnioittaakin. Kauppila luo esitykseen harvinaista oikeudenmukaisuutta, kannustaa omaan ajatteluun, kiinnostavuutta hahmojemme sisäisiin ajatuksiin ja hän on myös harvinaisen sujuvasanaisen luonteva Kiven kielentaidossaan sekä fyysisiltä reaktioiltaan lähes akrobaattinen kehoihme, jonka tilankäyttö täyttää koko teatterialueen lavat, polut ja metsät, maat ja mannut. Näyttelijätyönä unohtumattoman suvereeni läpimurto teatterilavoille.

Janica Varkka Kreetana ja Toni Walther Jaakko-puusuutarina näyttelevät sopivan todellisuustajuisesti hääpariroolinsa. Suuri häävierasjoukko tekee yhteisnäyttelemisellään toimivan ja vaikuttavan näytelmän tapahtumien nousukohtauksen.

 

Kolmannessa näytöksessä ollaan Hämeenlinnassa. Iivari-veli on häävarat tuhlannut juopotteluun yhdessä enonsa (äitihsä veljen) Sakerin kanssa. Miten he Martalle selittäisivät kaiken hävityksen. Sakeri keksii juonen valehdella tulleensa ryöstetyksi ja he lähtevät kohti Nummisuutari-taloa, ensin poiketakseen nyt krapulaisina krouviin loput rahat tuhlaamaan. Vastaan tulee kuitenkin partainen merimies Niko, Jaanan isä, sekä lautamies Eerikki. Niko kertoo pitkät seikkailunsa merillä ja kyselee tyttärensä Jaanan tilannetta, missä hän on. Eerikki kertoo Jaanan naima-aikomuksesta kylän sepän kanssa, jonka Martta torjuu, niinpä Niko lähtee välittömästi kohti Topiaksen taloa.

Puolimatkan krouvissa Sakeri ja Iivari kuulevat huhun rosvovarkaasta, joka on nähty näillä seuduin tarkoin tuntomerkein ja jonka kiinniotosta on luvattu 700 riksiä. Niko ja krouvari keksivät juonen tehdä Nikosta partaa muotoilemalla varkaan näköinen  Niinpä Iivari ja Sakeri tosissaan luulevat krouviin saapuvaa Nikoa etsintäkuulutetuksi rosvoksi ja vangitsevat tämän palkkion toivossa.

Arto Myllärinen Sakerina osoittautuu yhdeksi esityksen taitavista näyttelijöistä: hänen tyyppihahmottelussaan on luontevuutta ja näyttämötapahtumissa taitavaa tilanteiden ja replikoinnin luotettavaa syvyyspohjaa, hyvää ammattimaisuutta.

Eero Laakso luonnostelee taitavasti Niko-hahmonsa, kertoo mielenkiintoiset merimieskokemuksensa ja antaa esitykseen mielikuvituksellista eksoottista kaukomaista väriä - hänen näyttelemisensä ja kertomataitonsa on kutkuttavan vakuuttavaa. Karoliina Bergman näyttelee krouvarinsa tyylillä, Timo Väisäsen luonnostelemat soittaja-Lindan isä sekä lautamies Eerikki ovat selkeitä henkilökuvia. Puolikrouvikin toimi uskottavasti asiakkaineen.

 

Neljännessä näytöksessä Esko ja Mikko Vilkastus useissa krouveissa rahansa tuhlanneina palaavat krapulaisina metsäpolkua kotia kohti. Kaikki rahat on mennyt juomiseen, syypäänä Mikko, sillä Esko on raitis. Miehet riitelevät tavasta, miten asia pitäisi kotona selvittää. Esko menee keräämään metsästä rohtokasveja kotiin vietäväksi lieväksi lohdutukseksi kosioreissun epäonnistumisesta ja rahojen hävittämisestä. Sillä välin paikalle tulee Jaanaan ihastunut Kristo, jolle Mikko kertoo kosiomatkan epäonniset tapahtumat. Miehet pohtivat, että Kriston ja Jaanan perinnön saamiselle olisi vielä mahdollisuuksia. Kristo lähteekin kiireesti kohti Jaanan ja Eskon kotia.

Esko tulee metsästä, Mikko pakottaa Eskon juomaan ensimmäistä kertaa elämässä viinaa, juottaa tämän humalaan, riitaantuu ja juoksee karkuun kohti metsää.

Nummisuutarien%20nesko%201a.jpg

Nyt Esko tapaa kraatari Antreksen, joka on tullut Eskoa vastaan soittaakseen klanetillaan sulhasen onnistuneen kosiomatkan kotiinpaluulle tervetuliaissoiton. Esko on jo täysin humalassa ja juosta hortoilee päättömästi ympäriinsä, alkaa riitaantua Antreksen kanssa, käy hänen kimppuunsa, kuristaa kurkusta, kaataa maahan ja luulee lopulta liikkumatonta Antresta tunnusteltuaan tappaneensa hänet. Paikalle saapuvat Iivari ja Sakeri sekä Niko rosvon hahmossa. Antres virkoaa henkiin. Kaikki paikalla olijat uskovat, että viemällä rosvo kotiin he saavat palkkion ja kotiväeltä anteeksiannon. Mikko Vilkastuskin löytyy metsästä jalka pahasti loukkaantuneena ja niin kulkue lähtee kohti suutarin taloa, Mikkoa paareilla kantaen, sillä kotona odottaa vastaanottajat, niiden mukana Sepeteus, jolla tiedetään olevan ensihoitokykyjä kylliksi.

 

Esko%20ja%20Antres.jpg

Esko ja Antres

Näyttämöllisesti koemme Nummisuutarit-näytelmän kuuluisimman - Eskon ja Antreksen kohtauksen tässä neljännessä näytöksessä. Sen toteutus on näkemieni  useiden eri teattereiden tulkitsemista kohtauksista laadukkain, ehdoton huippu: valtavan sisäistetty Eskon suuttumuksen täydellinen purku on ennenkokemattoman henkisesti voimakas tulkinta - vastanäyttelijä Väinö Karhoksen Antres-luomus keskittyneen hienosti eläytynyt, maukkaan tyylitajuisesti näytelty henkilökuva, yksi Pisarateatterin nuorentuneen näyttelijäkunnan rakastettavimmista huipputöistä.

 

 

Jätän lukuisat esityksen vielä kypsymättömät, keskeneräisiltäkin tuntuvat kohtaukset omaan arvoonsa - aika tekee ne maittavammiksi, ymmärrettävämmiksi, sujuvammiksi, selkeämmiksi ainakin. Näyttämöpuheessakin on vielä parantamisen varaa runsaasti. Monet roolityöt haluaisin vielä analysoida tarkemmin, mutta näissäkin on jo, paras lukijani, riittävästi tarinaa kyllästymiseesi saakka.

Ohjauksesta haluaisin monta hienoa yksityiskohtaa, kuten heinänleikkuun ja sen herkän äänellisen koreografian, ihastuneena kertoa - ynnä muut ohjauksen ja tehosteiden jipot ihastella.

 

Ehkä tärkeimmän esityksen seurattavuuden kannalta kuitenkin tylysti taas tokaisen: hienosti laadittu ohjelma sisältöineen ei toimi, sillä voimakas väri sotkee tekstin sellaiseksi, ettei siitä saa esitystä seuratessa edes väliajallakaan selvää.

 

Pisarateatteri%20a5.jpg

Tarkoituksellisesti jätän Nummisuutarin viimeisen, viidennen näytöksen kertomatta. Miten näytelmä päättyy? Miten reissulaiset selviävät kotiintulostaan? Miten nuorten rakastavaisten käy? Miten tehdyt rikkomukset tuomitaan tai sovitaan? Minkälaisia sovintoja ja sopimuksia Nummisuutareissa tehdään? Miten käy Nummisuutarien Eskon naisajatukselle? Sopii mennä katsomaan.

Kerron vaan, että näytelmän lopuksi koko näytelmän henkilögalleria marssii Nummisuutarien taloon sisälle Antreksen soittaessa klanetillaan Porilaisten marssia.

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2022/07/pisarateatteriin-nummisuutarin-eskon-haamatkalle

 

Lis%C3%A4liite.jpg

 

Lahen uutisia edellisiä Nummisuutarit -näytelmän arviota:

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2011/07/tehkaat-hyvin-ja-astukaat-sisaan

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2011/12/vallattoman-hauska-aleksis-kivi-paivitys

https://lahenuutisia.vuodatus.net/lue/2015/09/niin-muuttuu-maailma-ja-kansallisteatteri