Olen aina yrittänyt olla peruskoulutuksen ja autoritäärisen kasvatuksen muutosta ja kehitystä janoava ja yksilön omiin persoonallisiin kykyihin tähtäävään opetukseen kannustava opetustyöläinen. Omassa oppivelvollisuuskoulussani - kansakoulussa - pyrittiin oppikouluun 1950-60 -luvuilla neljänneltä luokalta kirjallisilla pääsykokeilla, jotka kestivät kaksi päivää. Toiset pääsivät oppimaan tiedon suuria asioita lukukausimaksullisiin oppikouluihin, toiset joutuivat tyytymään jäljellä oleviin kansakouluvuosiin ja pääsemään kansakoulun jatkoluokille, taitoaineita opettaviin ammattikouluihin tai juuri heräävään kansalaiskouluun, loput menemään suoraan töihin, usein perheen varattomuudesta johtuen.
Suomi-valtakunnassa vaikuttivat 1960-luvun lopulta alkaen maalaisliitto ja sosialidemokraatit keskeisesti kouluasioihin. Ymmärsin ensi kertaa vasta muutaman vuoden opettajana toimittuani - Launeen kokeiluperuskoulun aloittaessa koulu-uudistusta ensimmäisenä eteläsuomalaisena kouluna - miten tärkeä maksuttoman peruskoulun tulo oli Suomen kansalle. Joka niemeen, notkoon ja saarelmaan saatiin mahdollisuus opiskella perheen taloudellisesta asemasta riippumatta ja avattiin opintiet suurten kaupunkien ennen yksin omaamista oppimisen valtateiden mahdollisuuksista tasavertaisesti myös syrjäseutujen, pienten salojen ja mökkien asukkaille. Se ei ollut silti puoluepolitiikkaa, vaan aitoa koulupolitiikkaa. Tuon koulupolitiikan mukana katosi vähitellen myös opetuksen keinotekoinen, suuret ikäluokat kattanut autoritäärinen opetus ja tilalle tuli jokaisen lapsen ja nuoren omien kykyjen yksilölliseen lahjakkuuteen mahdollistava peruskouluopetus erityisopetuksineen.
Oppivelvollisuuskoulumme tulokset ymmärtää nyt koko Suomen kansa, onhan tätä peruskoulun opetusta saanut jo useampi sukupolvi ja suurin osa tämän päivän työikäisestä kansastamme vahvistanut sivistymistään, oppimistaan ja elämäntaitojaan juuri peruskouluissa.
Viime vuosikymmeninä on tullut muotiin mitata maailman maita tarkoin oppimissaavutuksin vertaillen. Suomi 1990-2010 -luvuilla ja suomalaiset oppivelvolliset ja suomalaiset opettajat ja kodit ovat saaneet kylpeä maailman ykkösmaana jo monet vuodet. Tosin kuluneen viime vuosikymmenen Suomi on oppimistulosvertailuissa pudonnut yhä etäämmäksi terävimmästä kärjestä.
Siksi ihmettelen Suomen valtion ja kotikaupunkini Lahden nykyistä koulunkehittämistä, kasvatuksen ja opetuksen miltei täydellistä suunnanmuutosta. Lähes samat poliittiset puolueet ovat yhä tänäänkin avainasemassa kasvatuksen ja koulutuksen järjestämisestä maassamme ja Lahdessamme. Nyt lapset ja nuoret sullotaan yhteen suureen kasaan ja uskotellaan heille, vanhemmille, meille ja medioille, että semmoisissa suurissa, keskimäärin tuhannen oppilaan sumpuissa (joihin maaseudulla, jopa kaupungeissakin kuskataan linja-autoin sekä taksikyydein lapsia ja nuoria) on jokaiselle digitaalinen ajanmukaisuus, valinnanvapaus sekä ystävä, kaveri, kiva koulu, jossa kaikkien on hyvä olla ja opiskella joka päivä. Muotisana on kouluverkko, joka on muuttunut suureksi trooliksi, jonka opetukselle ja sen kohteelle, lapselle, täysin vieraantuneet koulubyrokraatit punovat.
Tämä verkkovalhe toteutuu räikeimpänä juuri maksuttomaksi muuttuneessa Lahden toisen asteen opiskelussa, kun Lahden valtuusto saatiin lakkauttamaan ensin pienet toimivat, edulliset kaupunginosalukionsa, lopuksi valtakunnallisesti parhaat lukionsa ja perustamaan entisen Itä-Saksan malliin Suomen suurimmaksi hehkutettu Gaudia - lukio, jonka vetomitta on yli 1300 oppilasta samassa trooliverkossa. Kritikoin jo silloin ajatusta, valitinkin lukioiden lakkautuksista ja yhdistämisistä hallintotuomioistuimiin. Farssiksi Lahden lukionpito muuttui koko Suomen silmissä, kun kaupunki tulevan uuden mammuttilukion rehtorin suulla levitti tietoa, että Suomen suurimman lukion titteli tulee Lahteen. Kaupunkimme valtuustoille kun kaikki Suomen suurin on aina ollut hunajaa. Todistin farssiset lukiolaskelmat jo silloin Jyväskylän lukioilla vääräksi tiedoksi.
Nyt Gaudia-lukion juuri alkaneena ensimmäisenä vuotena sen vapaamuurari rehtorinkin on pakko todeta valehdelleensa valtuustolle todeten avauspuheessaan, ettei Gaudia vielä tänä vuonna olekaan se Suomen suurin. Mutta ensi vuonna!
Gaudia-lukion pedagogiikka on minulle varsin tutun arkkitehdin piirtämää rakennuspedagogiikkaa. Kivat, arkkitehdin maulla suunnittelemat valtavat seinät, joilla voi tiloja jakaa ja yhdistellä, ennen kokemattomat digitaaliset vempeleet kokeilla oppimista ja tietojen harjoittamista sekä niiden hallintaa. Itseään monella tavoin mukavaksi kehuva (Etelä-Suomen Sanomat 11.8.22 s. 6) rehtori taas puolestaan kertoo olevansa joka hetki yli 1300 oppilaansa tavoitettavissa, liikkuvansa heidän joukoissaan välitunneillakin - rehtori on heidän kaverinsa ja maailman aurinko.
Missä on koulusta se läheinen aikuinen. Missä oppilaan ja huoltajan mahdollisuus kohdata opettajansa kiireettä, missä opettajan kohdata huoltajat, kodit, ja missä opetuksen kohteen, oppilaan persoonalliset kykynsä, ilonsa ja onnistumisensa riemut. Eikö pieni jos kohta vanhempikin lapsi ja nuori olekaan enää se ainutlaatuinen, kiitosta ja luottamusta tarvitseva persoona.
Kaikki tämä tärkeä kasvatus on tänä aikana tyrkätty sivuun kouluverkkojen mammuttikouluihin perustettujen kuraattoreiden ja koulupsykologien vastuulle. Siksi Lahdessakin koulupsykologien määrä on tässä koulutussuuntauksessa ja poukkoilevassa muutospaineisessa äkkipäätösmaailmassa jatkuvasti vain kasvanut. Häiriöoireet tarvitsevat kuittaajia jo roppakaupalla eivätkä pitkälle koulutetut koulupsykologit enää jaksa koko ajan paisuvia paineita kantaa tai tyydy oman psyykensä säilyttääkseen koulupsykologille noteerattuun palkkaan. He menevät yksityisiin firmoihin, joissa ihmisasiantuntijoina muovaavat työikäiset entistä työkykyisemmiksi, entistä itsekkäämmiksi ja valitsevat menestyvien firmojen pyynnöistä niiden henkilökuntiin yhä enemmän itsestään uhraavia ihmispoloisia.
Asiantuntijalautakunnalta päätös virheellisin valmisteluin
Hallinnolliset kouluvirkahenkilömme, sivistysjohtajamme etunenässä ovat tässä opetukselle ja sydämen sivistykselle vieraassa verkkopyydystämisessä tietenkin mukana, koska luulevat säästävänsä troolauksessa miljoonia euroja ja tullakseen samalla hyväksyttyihin valokiiloihin lahtelaisessa virkahississä.
Samanlaista itsetarkoitusta, oman tittelinkipeän tutkinnon ja poliittisen karriäärin vahvistusta ovat joistakin oudoista sfääreistä omaksuneet myös lahtelaiset, alkuaan fiksuina pitämäni demarinaiset, toinen Sivistyslautakunnan, toinen Hyvinvoinnin ja vapaa-ajan lautakunnan puheenjohtajana - molemmat kasvatustiedettä pitkälle oppineita.
Heiltäkin on yllättävän pian unohtunut, ettei pienen ihmisen saati vanhemmankaan tarpeita voi niputtaa eläväksi troolatuksi tukkupakkaukseksi niin kuin Villähteen ja Erstaan yhä laajenevien asuinalueiden peruskoulutusta suunniteltaessa noin vain äkkiä ja perusteitta keinotekoisella tilastoverkolla troolaten ympärikäännellään, mulkataan, liitellään ja lakkautellaan suuriin kouluyksiköihin pyrkien. Tehoa saadaan vielä yhdistämällä monen kilometrin päässä olevat kouluyksiköt yhden rehtorin juosten hallittavaksi.
Ennen sivistyslautakunnan asiaan liittyvän oikaisuvaatimuksen 16.8.22 tapahtunutta kokouskäsittelyä lautakunnan jäsenet saivat tiedon, ettei 5.10.21 päätetyn palveluverkkosuunnitelman yksikään luku pidä paikkaansa.
Sivistyslautakunta kehtaa silti oikaisuvaatimuksen hylkäämisperusteluissaan lausua:
”Sivistyspalveluiden tärkein kehittämistavoite on tarkoituksenmukainen palveluverkko. Päätöstä on edeltänyt asianosaisten kuuleminen. Asian käsittelyssä on noudatettu hallintolain mukaista velvollisuutta huolehtia asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä.”
Hälyttävintä on, että Villähteen ja Erstaan perheiden ja asujien mielipiteet ja lapsien etu, opettajakuntien ja henkilökuntien lausunnot on viskattu sivistyslautakunnan kokouksissa kai jätepapereiksi: asianosaisten toimittamia mielipidetekstejä ei asiasta 16.8.22 tehdyssä lautakunnan koulujen yhdistämis-ja lakkauttamispäätöksestä tehdyssä oikaisuvaatimuksen hylkäämispäätöksen (§91) pöytäkirjassa ole kuitenkaan mitään merkintää.
Tässä lahtelaisessa päiväkodeista lukioon asti kattavassa kouluverkkotroolausajattelussa lapsella, nuorella ihmisellä, järjellä, kotikonnnuilla tai sydämen sivistyksellä ei ole mitään sijaa tai arvoa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.